Kategoriat
Arkistot

Sateet ja petoeläimet maaseutuyrittäjien riesana

Kulunut kevät, kesä ja syksy ovat olleet viljelijöiden kannalta pahimpia vuosikymmeniin. Runsaiden vesisateiden takia peltoalueita on edelleen puimatta ja puimatta ne todennäköisesti jäävätkin. – Vastaavanlaisia tilanteita tulee mieleen vuosilta -74 ja -87, mutta kyllä tämä vuosi on ollut erityisen huono, kertoo maaseutusihteeri Maija Sairanen Etelä-Karjalan maaseututoimesta. -Sään aiheuttamista satovahingoista ei myöskään makseta viljelijöille korvauksia, toisin kuin vaikka rauhoitettujen eläinten aiheuttamista tuhoista, Sairanen jatkaa. Petoeläimiä kuten karhuja ja susia liikkuu Saaren ja Uukuniemen alueella paljon, ja toisinaan ne löytävät tiensä myös asutusten lähelle. Karhujen repimistä heinäpaaleista on Sairaselle tullut ilmoituksia, mutta ei toistaiseksi poikkeavan paljon. -Jos esimerkiksi koira joutuu petoeläimen raatelemaksi, niin tarkastuksen ja  arviokäynnin tekee maaseutuviranomainen vaikka omistaja ei olisikaan viljelijä, kertoo Sairanen. – Ihme kyllä, vaikka susien määrä viime talvena näytti selvästi lisääntyneen ja ne pyörivät myös maatilojen pihapiirissä, ei yhtään eläinvahinkoilmoitusta silti tullut, hän jatkaa.

Petoeläinten lisäksi rauhoitetut linnut voivat  muodostua maaseutuyrittäjille ongelmaksi. – Useina vuosina hanhiparvet ovat aiheuttaneet keväisin tuhoja syömällä oraat tai kasvuun lähteneen heinän, mikä viivästyttää sitten säilörehunurmen kasvua ja -korjuuta, kertoo Sairanen. Veden äärellä sijaitsevat tai laajat peltoalueet muun muassa Jyrkilässä ja Tetrisuolla ovat perinteisesti olleet lintuparvien suosiossa ja uutena ”aluevaltauksena” tänä vuonna on ollut Akonpohja. – Parvien liikkeet riippuvat hyvin paljon tuulista ja ilmavirtauksista. Tänä vuonna tuhoja näyttäisi tulleen syksyllä enemmän Pohjois-Karjalan alueella, sanoo Sairanen.

Maaseutuyrittäjien on mahdollista hakea korvauksia eläinten aiheuttamista tuhoista. Lappeenrannan kaupunkiin kuuluva Etelä-Karjalan maaseututoimi hoitaa vahinkokartoituksen ja kenttätyön, jonka jälkeen hakemukset siirtyvät ELY:n käsiteltäviksi, petovahingot Mavin maksettavaksi. Korvauspäätökset saapuvat seuraavana vuonna. Aiemmin lomituspalveluissakin työskennellyt Sairanen on nähnyt hyvin maataloustoiminnan muutoksen Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen alueella. – Tukia hakevien tilojen määrä laskee joka vuosi. Lypsykarjatilojen määrään vaikutti merkittävästi Venäjän asettamat pakotteet, ja toisaalta myös ikärakennemuutokset. Tällä hetkellä Parikkalassa on 38 lypsykarjatilaa ja 27 lihakarjatilaa, Sairanen kertoo.

Maaseutusihteeri Maija Sairanen hoitaa vahinkokartoituksen Parikkalan alueella.
Karhun aiheuttamia tuhoja Uukuniemellä.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemeläiset julkkislampaat

 

Viime keskiviikkona uukuniemeläiset maisemanhoitotyöntekijät herättivät suurta huomiota valtakunnallista mediaa myöten. OP Kesälahti julkaisi Facebook-sivuillaan kuvan Suurentuvan Tilan lampaista, jotka pyrkivät sisään pankin ovista -mahdollisesti tallettamaan kesätyöpalkkojaan? Julkaisu keräsi nopeasti satoja tykkäyksiä ja päätyi Karjalaisen ja Itä-Savon lisäksi myös Ilta-Sanomien sivuille. Käy lukemassa jutut julkkislampaista alla olevista linkeistä!

Kuva OP Kesälahden Facebook-sivuilta.

Ilta-Sanomien juttu

Sanomalehti Karjalaisen juttu

Itä-Savon juttu

OP-Kesälahti Facebookissa

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Ullakon aarteita: Pala Uukuniemen Maamiesseura ry:n historiaa paljastui hirsien suojista

Joskus todellisia löytöjä tekee sieltä, mistä niitä vähiten odottaa löytävänsä. Näin kävi Niukkalassa asuvalle Mika Suppolalle tämän siivotessa talonsa vinttiä. Vanhojen eristeiden seasta nimittäin paljastui Uukuniemen Maamiesseuralle kuuluvia papereita, joilla vanhimmilla on ikää jo lähestulkoon 100 vuotta. Osittain melko hapertuneistakin paperiarkeista pystyy kuitenkin vielä lukemaan sisällön, ja rahtikirjojen ym. tavarantoimitukseen liittyvien asiakirjojen lisäksi joukossa on myös Maamiesseura ry:n alkuperäinen ilmoitus yhdistysrekisteriin sekä Itä-Karjalan Maamiesseuran säännöt. Tuolloin virallinen nimi oli Uukuniemen Läntinen Maamiesseura  ja kotipaikka Uukuniemen pitäjä. Yhdistyksen hallitukseen kuuluivat Matti Mielonen, Kustaa Tynkkynen, Juho Berg ja Matti Berg Niukkalasta, Juho Suutarinen ja Juho Rantanen Kummusta ja A.J. Tiainen Kirkonkylältä. Puheenjohtajana toimi Matti Mielonen.

Asiakirjat lähtevät nyt taltioitavaksi, jotta niitä olisi mahdollista lukea vielä seuraavankin 100 vuoden kuluttua.

Maamiesseura_1
Vanhojen papereiden joukosta löytyi muun muassa ilmoituskortteja ja rahtikirjoja.
Maamiesseura_2
Alkuperäinen yhdistysrekisteri-ilmoitus vuodelta 1921, jolloin virallinen nimi oli Uukuniemen läntinen Maamiesseura ja kotipaikkakunta Uukuniemen pitäjä.
Maamiesseura_3
Itä-Karjalan Maamiesseuran säännöt. 17 kunnan joukossa oli myös Uukuniemi.
Maamiesseura_4
Itä-Karjalan Maamiesseuran sihteerin lähettämä kirje vuodelta 1924.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Parikkalassa maataloustukihakemuksia viimevuotista vähemmän

Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.
Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.

 

Maatalouden päätukihaku päättyi 15.6.

Parikkalan maaseututoimistolle, Saaren Akonpohjaan, tuli yhteensä 227 hakemusta, joka oli 14 vähemmän kuin viime vuonna. Sähköiset hakemukset lisääntyivät ja tänä vuonna 92 % hakemuksista jätettiin sähköisesti.

-Sähköisten hakemusten keskiarvo koko Etelä-Karjalassa oli 85 %. Ainoastaan Savitaipaleella jätettiin enemmän hakemuksia netissä kuin meillä, tarkentaa agrologi Hanna Parikka Parikkalan maaseututoimistosta.

Parikka kertoo että tilojen keskimääräinen pinta-ala on noussut, sillä pienet tilat lopettavat ja isot tilat hankkivat lisää pinta-alaa.

 

maaseututoimi_1
Maaseutusihteeri Liisa Valkonen (vasemmalla) ja agrologi Hanna Parikka.

-Viime vuonna Parikkalan alueelle tuli yksi uusi tila. Sukupolven vaihdoksia on tapahtunut, mutta monet nuoret lopettavat viljeltyään viisi vuotta, sanoo Parikka ja jatkaa että viljelyä tehdään usein muun työn ohella.

Maataloustoimisto palasi takaisin Saarelle, oltuaan hetken kuntakeskuksessa Parikkalassa. Asiakkaita on riittänyt. Viimeisen kuukauden aikana toimistolla on käynyt 126 asiakasta.

-Minun järjellä tämä on parempi sijainti, sillä toimisto sijaitsee kunnan keskellä, pohtii Parikka ja toivoo että toimisto säilyisi Saarella.

 

Parikkalan maataloustoimistossa on kaksi vakituista virkaa. Parikan lisäksi toimistolla työskentelee vs. maaseutusihteeri Liisa Valkonen. He toivovat että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä.

-Neuvomme mielellämme Vipu-palvelun käytössä. Onhan tämä maatalous aika byrokraattista, eikä niinkään viljelijäystävällistä, sanoo Parikka.

Viimevuotisten tukien myöhästyneet maksut ovat saaneet paljon julkisuutta. Helsingissä järjestettiin muun muassa traktorimarssi jossa sadat maanviljelijät ajoivat traktoreillaan senaatintorille osoittaen mieltään maanviljelijöiden heikentyneestä tilanteesta. Mielenilmaus oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön MTK:n järjestämä.

Osa tuista on vieläkin saamatta.

-Viimeisin tieto meillä on, että loput viivästyneet tuet maksettaisiin kesäkuun loppuun menessä, kertoo Parikka.

Jaa juttu Facebookissa:

Hillevi Jännes-Larsen kuollut

Uukuniemen Latvasyrjästä syntyisin ollut Hillevi Jännes-Larsen kuoli 95 vuoden iässä 18.1.2016 Tanskassa. Hillevi Jännes oli Arvi ja Ester Jänneksen tytär. Arvi Jännes (ent. Genetz) omisti Latvasyrjän Vieremän hovin. Tila toimi aikanaan Uukuniemellä eräänlaisena edistyksellisenä mallitilana. Voi siis hyvin päätellä että juuri täältä tytär sai innostuksen maanviljelyyn ja sen kehittämiseen. Sotien jälkeen Latvasyrjän jäätyä rajan taakse isä Arvi Jännes oli puuhamiehenä latvasyrjäläisten hankkiessa Hevonojan kartanon Myrskylästä.

Hillevi Jännes-Larsen kirjoitti vuonna 1955 Uukuniemi-seuran julkaisemaan Uukuniemi – Rajan halkoma pitäjä -kirjaan Latvasyrjän kylän esittelyn. Usean vuosikymmenen aikana hän oli erittäin aktiivinen kirjoittaja. Hänen kirjoittamiaan artikkeleita ja julkaisuja onkin runsaasti mm. internetissä.

Alla Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä julkaistu Matti Lyly-Yrjänäisen kirjoittama muistokirjoitus.

JL

Hillevi Jännes-Larsen

Jaa juttu Facebookissa:

Mustaojan tilalla töitä tehdään aamusta iltaan

IMG_1929
Mika Berg ”vanhan navetan” ovella, jonne uudet myymälätilat rakennetaan.

Mika Berg ja Anne Soini ovat pyörittäneet Uukuniemen Kummunkylässä Mustaojan maitotilaa jo yli kymmenen vuotta. Aiemmin Mikan vanhempien isännöimällä tilalla tapahtui sukupolvenvaihdos vuonna 2002.  Sen jälkeen tilalla on tehty suuria uudistuksia: vuonna 2007 valmistui uusi makuuparsipihatto, jossa lypsyn hoitaa DeLavalin VMS-lypsyrobotti.

-Lypsäviä meillä on tällä hetkellä n. 70, nuorkarjaa viitisenkymmentä, kertoo Mika. Näin talvisaikaan tilan työt keskittyvät pääasiassa navetan ympärille. Työpäivät alkavat aamuvarhaisella ja jatkuvat iltamyöhään. -Tavallisesti menen 6.30 aamukahville navetan toimistolle ja odottelen seitsemäksi töihin tulevaa karjanhoitajaa. Siemennystilaukset on tehtävä kahdeksaan, ja eläinlääkäritilaukset yhdeksään mennessä, sanoo Mika. -Ja yleensä silloin on myös lypsyt katsottu, jatkaa Anne. Aamun töihin kuuluu lisäksi mm. virtasen kuljetusta, lypsyrobotin ja parsien pesua jne. Kesällä traktori- ja ulkotyöt luonnollisesti lisääntyvät. Vakituinen ulkopuolinen työntekijä tilalla on ollut nyt pari vuotta. -Tällä hetkellä meillä on ollut kaksi osa-aikaista työntekijää, Mika kertoo.Työntekijöiden aamutyöaika päättyy 11.30, jatkuu taas klo 16 ja loppuu klo 19. -Itse sitten toimimme sellaisena ”joustavana työvoimana”, naurahtaa Mika.

Vaikka teknologia vähentääkin työtä merkittävästi, lisää se vastaavasti varautumista ja jatkuvaa valmiudessa olemista.-Käytännössä katsoen oma kännykkä on ollut hälytysvalmiudessa maaliskuusta 2007 lähtien. Annen kanssa pyrimme käymään kauempana asioillakin vuorotellen. Jos hälytys tulisi, olisi paikalla oltava mahdollisimman pian. Lypsyrobotti esimerkiksi ei kestä useamman tunnin pysäytyksiä, kertoo Mika.

Valion maitoauto käy tilalla joka toinen aamu. Viime syksynä Venäjän pakotteiden seurauksena valiolaisten osuuskuntien maidosta maksama tuottajahinta aleni merkittävästi. – Ja odotettavissa on, että hinta laskee edelleen, Mika sanoo. Maitotilan ohella Annen ja Mikan sivuelinkeinona on nyt jo viitisen vuotta toiminnassa ollut  Lantec Oy. Mutta kuinka ison tilan töiden lisäksi on ylipäätään mahdollista pyörittää Lantec Oy:n kaltaista yritystä? -Onhan se välillä aika haasteellista, etenkin kesäisin jolloin myymälän toiminta on vilkasta. Ilman palkattua työvoimaa se ei onnistuisi, Mika jatkaa.  -Tällä hetkellä asennustöistä Simpele-Uukuniemi alueella vastaa lähes kokonaan Viinasen Pasi.

Videovalvontakameroiden myynnillä aloittanut yritys laajensi ensin toimintaansa tietotekniikkamyyntiin ja asennuksiin. Rakennustarvikemyynti tuli mukaan kolme vuotta sitten.

– Viime kesänä päätimme keskittää myymälätoiminnan tilan yhteyteen, Mika kertoo

Nyt kevään aikana vanhalla navetalla aloitetaankin remontti, jonne tulevat myymälän uudet tilat. Varsinaisia aukioloaikoja ei ole. -Yleensä asiakkaat soittavat etukäteen, että ovat tulossa. Se onkin paras tapa varmistaa, että olen pihapiirissä, sanoo Mika. -Muuten myymälän pito menee luontevasti omalla painollaan, kun tilalla on joka tapauksessa oltava, hän lopetttaa.

 

Vieraile Mustaojan tilan Facebook sivuilla:

https://fi-fi.facebook.com/mustaojantila

Lantec Oy:n nettisivut:

http://www.lantec.fi/

 

Jaa juttu Facebookissa:

Homavaarassa AMMUTAAN…taas!

Muutaman päivän ajan saattaa Niukkalan ja Kirkonkylän väliltä, Homavaarasta, kuulua normaalia enemmän ammuntaa. Kysymyksessä on jokasyksyinen emolehmien vasikoiden vieroitus Päivi ja Jarmo Leväsen Purolan tilalla ja siihen liittyvästä lehmien ammunnasta vieroitetuille vasikoilleen. Useammasta suusta (tai oikeastaan turvasta) yhtä aikaa lähtevä ääni saattaa tyynellä ilmalla kuulua jopa 4-5 kilomterin päähän.

Lihakarjaa olevat emolehmät poikivat pääasiassa keväällä ja hoitavat sekä imättävät vasikoitaan laitumella kesän yli. Vasikoiden kasvaessa ja emon maidon ehtyessä vasikat tarvitsevat lisäruokaa, jota varten ne täytyy ottaa erilleen emoistaa eli vieroittaa.

JL

Jaa juttu Facebookissa:

Emäntävoimaa! tekee kunniaa maaseudun emännille

– Maitotilan emäntä on kunniallisin ja haastavin ammatti, minkä tiedän.

– Unohda entisajan aitanpolulla juokseva tehoemäntä. Älä vie mennessäsi, äläkä tuo tullessasi. Mennessä silitä koiraa ja tullessa tee kukkakimppu tai lumiukko.

– Emännyyteen kypsytään elämänkoulussa. Minäkin olen ollut oppisopimuskoulutuksessa kolmekymmentä vuotta kuten niin moni muukin maatalon miniä.

Näin kirjoittavat Annu Ellilä, Riitta Mäkelä ja Leena Turtiainen kirjailija Kirsti Mannisen toimittamassa kirjassa Emäntävoimaa! Manninen on koonnut ja toimittanut antologian viime vuonna järjestetyn valtakunnallisen MoniNainen Emäntä -kirjoituskilpailun parhaista teksteistä. Kirjoituskilpailun järjestäjinä olivat Suomen maatalousmuseo Sarka, Maaseudun Sivistysliitto ja Maaseudun Tulevaisuus.

Kirja luotaa kolmen sukupolven emäntien arkeen ja sielunmaisemiin. Keväällä lämpimän vastaanoton saaneesta kirjasta ilmestyi jo toinen painos.

Emäntävoimaa! kertoo elävästi ja koskettavasti suomalaisen maaseudun naisen ja emännän vaiheista pientiloilta EU-Suomeen. Miten emännäksi on tultu ja tullaan? Millainen on emännän ja isännän suhde, entä vanhan ja nuoren emännän?
Kertojina ovat emännät itse ja jotkut ovat tilallaan sekä emäntiä että isäntiä. Naisia, jotka uskovat tulevaisuuteensa emäntinä.
Emäntä on suomalaisessa kulttuurissa ollut itsestäänselvyys, jonka taitoja ja ominaisuuksia ei ole erityisemmin tuotu esille, siksi Kirsti Mannisen toimittaman kirjan vivahteikas ja mukaansatempaava sisältö lyö lukijan ällikällä.

Emännyyden koko käsite onkin suurten maatalousyksiköiden aikakaudella muuttumassa. Stereotypia aitan polulla kulkevasta emännästä, joka keskittyy kotitalouteen ei enää löydy. Emännällä on usein jo hänen mitoilleen hankittu traktori. Hän istuu tietokoneen ääressä hoitamassa EU-yhteyksiä ja seuraa netistä maidonhintoja.
Emännän elämänmuoto voi olla sama kuin taajamissa asuvien, kauppaostokset tehdään marketeissa ja sisustuksesta löytyvät kodinkoneet. Emäntä on kuljettaa lapsia harrastuksiin ja käy työssä tilan ulkopuolella. Kukin elää omalla tavallaan. Harva syntyy silti emännäksi, se on valinnan ja usein rakkaustarinan tulos.

Kirja löytyy Uukuniemen ja Saaren kirjastoista:
Emäntävoimaa! Sijaintipaikka 67.3 Julkaisuvuosi 2009 Maahenki

MA-N

Jaa juttu Facebookissa:

Homavaarassa AMMUTAAN!

Muutaman päivän ajan saattaa Niukkalan ja Kirkonkylän väliltä, Homavaarasta, kuulua normaalia enemmän ammuntaa. Kysymyksessä on jokasyksyinen emolehmien vasikoiden vieroitus Päivi ja Jarmo Leväsen Purolan tilalla ja siihen liittyvästä lehmien ammunnasta vieroitetuille vasikoilleen. Useammasta suusta (tai oikeastaan turvasta) yhtä aikaa lähtevä ääni saattaa tyynellä ilmalla kuulua jopa 4-5 kilomterin päähän.

Lihakarjaa olevat emolehmät poikivat pääasiassa keväällä ja hoitavat sekä imättävät vasikoitaan laitumella kesän yli. Vasikoiden kasvaessa ja emon maidon ehtyessä vasikat tarvitsevat lisäruokaa, jota varten ne täytyy ottaa erilleen emoistaa eli vieroittaa.

JL

Jaa juttu Facebookissa:

Hovilan tilan kuulumisia kesän varrelta

Hovilan tila tunnetaan varmasti parhaiten Puhvelinpolun biisoneista. Tilalla asustaa biisoneiden lisäksi myös ylämaankarjaa sekä hevosia. Karja on kasvanut tämän kesän aikana yli satapäiseksi ja tilaa hallitsevatkin suuret laidunalueet, joilla eläimet käyskentelevät. Kevään ensimmäiset biisoni- ja ylämaankarjavasikat ovat jo melko isoja. Lisäksi biisonivasikat ovat jo alkaneet saada aikuisen eläimen väriä, muuttuen punaruskeista täysin tummanruskeiksi. Vielä muutamien lehmien poikimisia odotellaan, myöhäisin poikiminen on aiempina vuosina tapahtunut vasta syyskuulla. Tänä kesänä saatiin jo kunnolla maistella tilan tuotosta eli biisoninlihaa. Biisonien kasvatus lihakarjana on pitkäjänteistä puuhaa, mutta työ palkitsee tekijäänsä. Liha on eettisesti kestävää sekä laadukasta ja maistuvaa ruokaa.

Hovilan tilalla on myös hevostallitoiminta saanut lisää potkua. Tallitoiminta on laajentunut omasta harrastuksesta maatilan sivuelinkeinoksi. Hitaasti mutta varmasti on pyritty kehittämään toimintaa muiden töiden ohessa. Vanhaan kivinavettaan rakennettiin karsinat ja sosiaalitilat, navetan päätyyn kunnostettiin huoltotiloja. Vanhasta rakennuksesta saatiin varsin näyttävä ja kehuja kerännyt talli. Kesäksi valmistui aidattu ja valaistu ratsastuskenttä kenttätunteja ja ratsastuksen opettelua varten. Maatilan yhteydessä sekä lähimaastossa on upeat puitteet maastoratsastukselle. Uukuniemi on hieno paikka talli- ja hevosmatkailupalveluja tarjoavan yrittäjän näkökulmasta. Upea luonto, kauniit maisemat sekä aito, rento maalaismeininki ovat juuri sitä, mitä kaupungeista tulevat ratsastusasiakkaat eniten kaipaavat. Oman eksoottisen lisänsä tuo rajan läheisyys. Mukavasti asiakkaat ovat löytäneetkin tiensä Hovilan tallille!

Kesä on ollut Hovilan tilalla varsin vilkasta aikaa, kiitos siitä kaikille asiakkaille ja vierailijoille!

Hovilan tilan isäntäväki

Salla ja Olli Hälvä
www.puhvelinpolku.fi

Jaa juttu Facebookissa: