Kategoriat
Arkistot

Kattohaikara vieraili Uukuniemellä

Uukuniemellä ja koko Suomessa melko harvinainen, kattohaikara, piipahti pellolla syömässä Homavaarassa. Suomessa laji ei yleisesti pesi, mutta Viron puolella pesiviä lintuja saattaa käväistä Suomen puolella etenkin loppukeväästä. Myös Länsi-Euroopassa laji on vähentynyt kosteikkojen ja kosteiden laidunniittyjen häviämisen myötä. Itä-Euroopassa ja Baltiassa laji on säilynyt paremmin.

Kattohaikara
Kattohaikara
Kattohaikara

 

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemellä majavakanta on vahva

Majavien aiheuttamat tuhot Uukuniemen alueella olivat loppusyksystä taas keskustelun alla. Poikkeuksellisen märkä vuosi ja sateinen syksy kasvattivat tuhojen määrää. Uukuniemen majavakanta on suhteessa vahva lähialueisiin verrattuna. – Pientä kannankasvua on ehkä havaittavissa, mutta kyllä majavia on täällä ollut runsaasti aina, kertoo Jussi Ratilainen Uukuniemen Erämiehistä.

Majavien pyyntiaika alkaa 20. elokuuta ja päättyy huhtikuun lopussa. – Vuosittain Uukuniemellä ammutaan kymmeniä majavia. Varsinaista kiintiötä majavanmetsästykselle ei ole, sanoo Ratilainen. Viime vuoden myöhäinen kevät vaikeutti majavanmetsästystä ja ampumattomia alueita jäi useita. – Yleensä kevät on otollisinta aikaa majavanmetsästykselle mutta viime vuonna jäätä oli vielä huhtikuussakin, Ratilainen toteaa.

Tuhoilmoituksia tulee metsästysseuralle vuosittain useita, yleensä loka-marraskuussa. – Tuolloin majavien pyynti on käytännössä kuitenkin mahdotonta, sillä illat ja yöt ovat pilkkopimeitä. Majavat liikkuvat nimenomaan yöaikaan, Ratilainen  sanoo. – Lisäksi paikallisia metsästäjiä on aiempaa vähemmän. Se tekee majavien pyytämisestä tottakai entistä työläämpää, hän jatkaa. Nuoria metsästäjiä kaivattaisiin mukaan. Majavia saattaa olla yhdessä yhdyskunnassa toistakymmentä ja uusia yhdyskuntia tulee jatkuvasti rajan takaa Venäjältä. Eniten majavia tavataankin rajavyöhykkeellä.  Ratilainen haluaa muistuttaa maanomistajia tarkistamaan maanvuokrasopimukset. – Tuhoilmoituksesta huolimatta metsästäjiä ei voi lähettää alueelle jos maata ei ole vuokrattu kaikelle riistalle. – Majava on mukava ja söpö mökkinaapuri aina siihen saakka, kunnes se kaataa haavan mökin päälle, Ratilainen naurahtaa.

Neljä vuotta Uukuniemen Erämiesten puheenjohtajana toiminut Ratilainen jättäytyi pois puheenjohtajan tehtävistä ja eilen pidetyssä vuosikokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi tulevalle toimintakaudelle valittiin Osmo Melanen.

 

Majava liikkuu pääasiassa öisin joten sen metsästäminen voi olla vaikeaa.
Majava pystyy kaatamaan suuriakin puita.
Mökkitiellä saattaa odottaa majavan tekemä yllätys.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Talvilintuja bongaamaan

 

Suomen suurin lintutapahtuma BirdLifen Pihabongaus järjestetään tulevana viikonloppuna 27.1.-28.1. 2018. Ensimmäinen Pihabongaus järjestettiin 2006, jolloin havaintoja saatiin noin 4800 paikalta. Pihabongauksen suosio on kasvanut vuosi vuodelta ja  viime vuonna tapahtumaan osallistui yli 20 000 ihmistä noin 15 000 paikassa ympäri maata. Havaintoja ilmoitetaan vuosittain 90-100 lajista ja 400 000-800 000 lintuyksilöstä.

Pihabongauksessa ideana on tarkkailla tunnin ajan lintuja joko omalla pihalla tai muulla valitsemallaan paikalla. Tavoitteena on innostaa kaikenikäisiä tarkkailemaan lintulaudan ja kotipihan talviasukkeja, sekä saada kiinnostumaan lähialueen luonnosta. Osallistua voi kuka tahansa eikä havaittujen lintujen määrä ole olennaista. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen vaikka kyseessä olisi vain yksi lintu. Tulokset antavat arvokasta tietoa muutoksista lintukannoissa ja ne täydentävät muita linnustonseurantoja.

Näin osallistut:

-Tarkkaile tunnin ajan lintuja lauantaina 27.1. tai sunnuntaina 28.1. joko omalla kotipihalla tai muussa sopivassa paikassa.

-Tunnista tunnin aikana havaitsemasi lintulajit.

-Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan.

Voit tulostaa Pihabongaus-apulomakkeen helpottamaan havaintojen tekemistä. Lomake löytyy alla olevasta linkistä:

Pihabongaus-apulomake.

Ilmoita havaintosi netissä osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla osoitteeseen BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikorttiin on merkittävä lintuhavaintojen lisäksi havainnoijan nimi, osoite sekä havaintopaikan osoite, havainnointiajankohta (päivämäärä ja kellonaika) ja havainnoijien määrä.

Kaikkien osallistujien kesken arvotaan kymmeniä palkintoja. Pääpalkintona on yhden viikon mökkimajoituspaketti Ylläksen yöpuussa neljälle hengelle.

Lintuharrastuksesta enemmän kiinnostuneille löytyy myös yhdistystoimintaa. Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys  EKLY toimii alueellisesti lintuharrastuksen ja linnunsuojelun edistämiseksi. EKLY jakaa lintutietoutta, organisoi ja järjestää yhteisretkiä ja on mukana erilaisissa linnustoon ja retkeilyyn liittyvissä projekteissa. Parikkalan ja Rautjärven alueella toimii EKLY:n alajaostona lintukerho, joka kärjestää toimintaa alueen pohjoispäässä. Kerhon jäseneksi haluavat voivat ottaa yhteyttä Hanna Aaltoon (hanna.aalto@ornio.net).

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Sateet ja petoeläimet maaseutuyrittäjien riesana

Kulunut kevät, kesä ja syksy ovat olleet viljelijöiden kannalta pahimpia vuosikymmeniin. Runsaiden vesisateiden takia peltoalueita on edelleen puimatta ja puimatta ne todennäköisesti jäävätkin. – Vastaavanlaisia tilanteita tulee mieleen vuosilta -74 ja -87, mutta kyllä tämä vuosi on ollut erityisen huono, kertoo maaseutusihteeri Maija Sairanen Etelä-Karjalan maaseututoimesta. -Sään aiheuttamista satovahingoista ei myöskään makseta viljelijöille korvauksia, toisin kuin vaikka rauhoitettujen eläinten aiheuttamista tuhoista, Sairanen jatkaa. Petoeläimiä kuten karhuja ja susia liikkuu Saaren ja Uukuniemen alueella paljon, ja toisinaan ne löytävät tiensä myös asutusten lähelle. Karhujen repimistä heinäpaaleista on Sairaselle tullut ilmoituksia, mutta ei toistaiseksi poikkeavan paljon. -Jos esimerkiksi koira joutuu petoeläimen raatelemaksi, niin tarkastuksen ja  arviokäynnin tekee maaseutuviranomainen vaikka omistaja ei olisikaan viljelijä, kertoo Sairanen. – Ihme kyllä, vaikka susien määrä viime talvena näytti selvästi lisääntyneen ja ne pyörivät myös maatilojen pihapiirissä, ei yhtään eläinvahinkoilmoitusta silti tullut, hän jatkaa.

Petoeläinten lisäksi rauhoitetut linnut voivat  muodostua maaseutuyrittäjille ongelmaksi. – Useina vuosina hanhiparvet ovat aiheuttaneet keväisin tuhoja syömällä oraat tai kasvuun lähteneen heinän, mikä viivästyttää sitten säilörehunurmen kasvua ja -korjuuta, kertoo Sairanen. Veden äärellä sijaitsevat tai laajat peltoalueet muun muassa Jyrkilässä ja Tetrisuolla ovat perinteisesti olleet lintuparvien suosiossa ja uutena ”aluevaltauksena” tänä vuonna on ollut Akonpohja. – Parvien liikkeet riippuvat hyvin paljon tuulista ja ilmavirtauksista. Tänä vuonna tuhoja näyttäisi tulleen syksyllä enemmän Pohjois-Karjalan alueella, sanoo Sairanen.

Maaseutuyrittäjien on mahdollista hakea korvauksia eläinten aiheuttamista tuhoista. Lappeenrannan kaupunkiin kuuluva Etelä-Karjalan maaseututoimi hoitaa vahinkokartoituksen ja kenttätyön, jonka jälkeen hakemukset siirtyvät ELY:n käsiteltäviksi, petovahingot Mavin maksettavaksi. Korvauspäätökset saapuvat seuraavana vuonna. Aiemmin lomituspalveluissakin työskennellyt Sairanen on nähnyt hyvin maataloustoiminnan muutoksen Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen alueella. – Tukia hakevien tilojen määrä laskee joka vuosi. Lypsykarjatilojen määrään vaikutti merkittävästi Venäjän asettamat pakotteet, ja toisaalta myös ikärakennemuutokset. Tällä hetkellä Parikkalassa on 38 lypsykarjatilaa ja 27 lihakarjatilaa, Sairanen kertoo.

Maaseutusihteeri Maija Sairanen hoitaa vahinkokartoituksen Parikkalan alueella.
Karhun aiheuttamia tuhoja Uukuniemellä.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen osakaskunta tiedottaa: Korpijärvi rauhoitettu ravustukselta

Rapujen istutuksen vuoksi rauhoitetaan ravustus Korpijärvessä kolmeksi vuodeksi. Rauhoitus loppuu vuoden 2020 ravustuskauden alkaessa. Kannan hoitoon ja istutuksen levinneisyyden seuraamiseen liittyvä koeravustus sallitaan hoitokunnan määrittelemällä tavalla ja näistä saadut ravut päästetään takaisin järveen.

Uukuniemen osakaskunta

Jaa juttu Facebookissa:

Aarteita metsästämässä

 

Mitä saadaan kun yhdistetään neljä keskisuomalaista rakennusalan yrittäjää, metallinpaljastimet, sähkölamput ja viikonloppu Uukuniemellä? Erittäin mielenkiintoinen seikkailu! Näin tapahtui viime viikonloppuna, kun pihaan päräyttivät Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen. Aarteenmetsästäjät.

Vaikka miehet asuvatkin Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla, ulottuvat Jannen ja Jukan sukujuuret aina Uukuniemelle saakka. – Jannen mummo on syntynyt entisellä Mujusen kaupalla ja minun mummolani on puolestaan Myötävaarassa, kertoo Jukka Ahokas. Miesten yhteinen harrastus eli vanhojen tavaroiden ja esineiden metsästys metallinpaljastimilla alkoi viime keväänä. -Aiemmin olemme tehneet etsintöjä pääasiassa Keski-Suomessa mutta tällä kertaa tie toi Uukuniemelle, Ahokas sanoo.

Idea harrastukseen syntyi Ylellä pyörineestä tv-ohjelmasta ”Menneisyyden metsästäjät”. Ihan mistä tahansa ei aarteita ole lupa etsiskellä vaan siihen on olemassa tarkat säännöt. – Aina tulee olla myös maanomistahan lupa esimerkiksi pelloilta etsiessä, Ahokas kertoo. – Lisäksi yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat museovirastolle ja uudemmat, arvoltaan yli 25€ olevat esineet on toimitettava poliisille. Papinniemen leirintäalueella majoittuneet aarteenmetsästäjät olivat jo ehtineet löytää Uukuniemi-reissultaan vanhoja työkaluja, kuten sepän työvälineen joka on arviolta 1800 luvulta, läjän hevosenkengitysnauloja, hylsyjä ja vanhoja rahoja. Esiin putkahti muun muassa 5 penninen tasan sadan vuoden takaa ja Jugoslavialainen kolikko, jota ei vielä toistaiseksi pystynyt tarkemmin määrittämään.

Neljä aarteenmetsästäjää Keski-Suomesta: Tero Poikola (vas), Jukka Ahokas, Mika Ahonen ja Janne Hassinen.
Työn touhussa pellolla…
…ja pihan laitamilla.
Tunnin etsinnän saalis vanhasta Homavaaran pihapiiristä; pajavasaran terä, löylymittari, lyttyyn mennyt peltimuki ja muuta pientä rautaromua.
Suomi 100 -juhlavuotta voi juhlistaa näinkin. 5 penninen vuodelta 1917.
5 markkanen, jonka vuosiluku ei ole tiedossa.

Metsästys ei suinkaan rajoitu päiväsaikaan, vaan illan hämärtyessä etsinnän kohde vaihtuu esineistä hyönteisiin. – Uukuniemellä on hyvin monipuolinen hyönteislajisto muuhun Suomeen verrattuna. Se kuuluu itäiseen lajistoon mitä ei muualla ole. Hyönteiskartoitusta olemme tehneet monissa Euroopan maissa kuten Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Myös Saudi-Arabiassa ja Thaimaassa olemme vierailleet, miehet kertovat lähes yhdestä suusta. – Minulla on yksi huone varattu kokonaan perhosille. Lajeja siellä on yhteensä noin 15 000, sanoo Poikola.

Näiden neljän metsästäjän innostus tarttuu oitis keneen tahansa. Iloisen ja puheliaan seurueen juttuja kuunnellessa vierähtäisi helposti kokonainen päivä, mutta matka metsästysmaille jatkuu. – Seuravaksi suuntaamme todennäköisesti Joutsaa. Mutta varmasti tulemme Uukuniemelle vielä uudelleen tänä vuonna, Ahokas lupaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kukkoilua Kukkurilla

Keväällä maaliskuun loppupuolella, tarkalleen ottaen 27. päivä, teki Osmo Melanen Niukkalassa mielenkiintoisen havainnon: Kukkurin lintulaudan alla jyviä nokki, ei suinkaan punatulkku eikä talitintti, vaan yksinäinen fasaanikukko. – Se oli ensimmäinen havainto, jonka jälkeen kaveria nähtiin oikeastaan päivittäin, Melanen kertoo. Kevättalvella lumien aikaan fasaanikukon liikkeiden seuraaminen oli helppoa. – Jäljet kulkivat Kukkurin ja Verstan alueella ja johtivat usein entisen koulun kuusien luo, jonne se luultavasti meni aina nukkumaan, Melanen jatkaa.

Niukkalanmäen asukkaat ovat ehkä saattaneet kuulla voimakasta kiekumista, joka ei kuitenkaan tavallisen kukon ääneltä kuullosta. Fasaanikoiras kajauttaa keväisen soidinhuutonsa, kaksitavuisen ”köök-kök” -kiekaisun, mieluiten muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi kiveltä tai maakummulta. – Äänen perusteella ristimme kukon lopulta Köököksi, se kun näytti asettuneen mäelle vakituisesti asumaan, naurahtaa Melanen.

Poikamies-Köökön kohtalo alkoi kuitenkin hiukan säälittämään, ja lopulta Melanen puolisoineen päätti tehdä asialle jotain. – Saarella Kirjavalassa on vanha fasaanitila, jonne otimme yhteyttä. Kuultuaan Köököstä kasvattaja päätti sponsoroida kukkoa neljällä kanalla. Kanat saapuivat 22.5. ja ne laskettiin vapauteen Kukkurilla, Melanen kertoo. Köökö ei liikkeissään vitkastellut sillä vain viikon kuluttua ylpeä kukko nähtiin päiväkävelyllä kahden kanasen kanssa. – Yksi fasaaniuros saattaa hallita jopa seitsemän naaraan laumaa, mutta Köökön seurassa on yleensä viihtynyt kaksi kanaa. Se on vähän epäselvää, ovatko ne joka kerta samoja fasaanikanoja, sanoo Melanen.

Fasaaneille tyypillistä elinympäristöä on aukea ”kulttuurimaisema”, viljelysmaat ja asutuskeskusten laitamat. Ne myös viettävät usein koko vuoden samoilla alueilla. Köökön reviiriksi on muotoutunut Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan ympäristö. Mistä Köökö alunperin on paikalle tupsahtanut, on arvoitus. – Reilu 20 vuotta sitten kun enoni vielä asui Kukkurilla, täällä eleli usean fasaanin poikue muutaman vuoden ajan. Sitten ne katosivat jonnekin. Kesälahden ja Saaren puolella on myös fasaaneja, Melanen pohtii Köökön mahdollista alkuperää. Fasaanien luonnollista esiintymisaluetta on ollut Aasia ja Kaakkois-Eurooppa, josta sitä on vähitellen istutettu kaikille mantereille (lukuun ottamatta Etelämannerta). Suomeen ensimmäiset fasaanit istutti tehtailija Karl Fazer vuosina 1901–1902.

Vaikka fasaani onkin riistalintu, se on ollut myös rauhoitettu. Melanen toivookin, että Köökö kanoineen saisi elellä rauhassa ja liipaisinta painetaan vain kamerasta. – Tarkoituksena on järjestää tälle laumalle talviruokintaa, kesällä ne kyllä löytävät kaiken ravinnon tuolta luonnosta, hän sanoo.

Entä mikä on viimeisin havainto Köököstä? -Kyllä se eilen viimeksi liikkeellä oli, tällä kertaa vain yhden kanan kanssa, Melanen päättää.

Fasaanikukko Köökö sai nimen soidinhuutonsa mukaan.
Fasaani ei mielellään lennä, vaan liikkuu pääsääntöisesti kävellen. Köökön voi nähdä päiväkävelyllä Niukkalassa Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan alueella.
Fasaanikoiras voi olla pituudeltaan (pyrstö mukaan luettuna) 70–90 cm pitkä. Pisimmät pyrstösulat saattavat olla jopa puolen metrin mittaisia. Köökö koko komeudessaan.

 

K.L.

Kuvat: Osmo Melanen

Jaa juttu Facebookissa:

Karhuemo pentuineen liikkui Palolahdessa

Pehmeään metsätiehen painuneet jäljet todistivat karhun jo heränneen talviuniltaan ja liikkuneen Palolahdessa Korpijärven tuntumassa. Kyseessä näyttäisi olevan naaraskarhu jota seurasi ainakin yksi pentu.

20170417_100356

20170417_095924

20170417_100840

Karhuemon sekä pennun jäljet.
Karhuemon sekä pennun jäljet.
Jaa juttu Facebookissa:

Pääsiäisen pauketta Pyhäjärvellä

Pääsiäispyhinä Pyhäjärven rantamilla on päästy ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon ihmeellisyyttä. Järveltä kantautunutta äänimaailmaa on kuvailtu muun muassa kesäiseksi ukonilmaksi tai ”sonnilauman mölinäksi”. Voimakkaimmillaan keväinen konsertti on heti auringonlaskun jälkeen, jolloin äänet kuuluvat aina asuntojen sisälle asti. Syynä ovat suurehkot lämpötilan vaihtelut, jään ohuus sekä lumettomuus. Kumean jyrinän lisäksi voi kuulla repiviä räsähdyksiä jääpeitteen halkeillessa. Aaveisia ääniä ei siis tarvitse säikähtää eikä sodan syttymistä pelätä, näille löytyy luonnollinen selitys!

17976273_10155168111163704_1086220303_o
Luonnon järjestämää ilmaista konserttia on pääsiäisen pyhinä päästy kuuntelemaan Pyhäjärvellä. Kuva Heli Heikkonen.
 K.L.
Jaa juttu Facebookissa:

Susi liikkeellä Kummussa?

Isokokoinen koiraeläin, mahdollisesti susi, on liikkunut 30.12.2016 Uukuniemen Kummussa, aivan talon pihassa Kankaantiellä. Kuvan lähetti Heini Tiainen.

Mahdollisesti suden jälki. (Kuva: Heini Tiainen)
Mahdollisesti suden jälki. (Kuva: Heini Tiainen)
Jaa juttu Facebookissa: