Kategoriat
Arkistot

Karhuemo pentuineen liikkui Palolahdessa

Pehmeään metsätiehen painuneet jäljet todistivat karhun jo heränneen talviuniltaan ja liikkuneen Palolahdessa Korpijärven tuntumassa. Kyseessä näyttäisi olevan naaraskarhu jota seurasi ainakin yksi pentu.

20170417_100356

20170417_095924

20170417_100840

Karhuemon sekä pennun jäljet.
Karhuemon sekä pennun jäljet.
Jaa juttu Facebookissa:

Pääsiäisen pauketta Pyhäjärvellä

Pääsiäispyhinä Pyhäjärven rantamilla on päästy ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon ihmeellisyyttä. Järveltä kantautunutta äänimaailmaa on kuvailtu muun muassa kesäiseksi ukonilmaksi tai ”sonnilauman mölinäksi”. Voimakkaimmillaan keväinen konsertti on heti auringonlaskun jälkeen, jolloin äänet kuuluvat aina asuntojen sisälle asti. Syynä ovat suurehkot lämpötilan vaihtelut, jään ohuus sekä lumettomuus. Kumean jyrinän lisäksi voi kuulla repiviä räsähdyksiä jääpeitteen halkeillessa. Aaveisia ääniä ei siis tarvitse säikähtää eikä sodan syttymistä pelätä, näille löytyy luonnollinen selitys!

17976273_10155168111163704_1086220303_o
Luonnon järjestämää ilmaista konserttia on pääsiäisen pyhinä päästy kuuntelemaan Pyhäjärvellä. Kuva Heli Heikkonen.
 K.L.
Jaa juttu Facebookissa:

Susi liikkeellä Kummussa?

Isokokoinen koiraeläin, mahdollisesti susi, on liikkunut 30.12.2016 Uukuniemen Kummussa, aivan talon pihassa Kankaantiellä. Kuvan lähetti Heini Tiainen.

Mahdollisesti suden jälki. (Kuva: Heini Tiainen)
Mahdollisesti suden jälki. (Kuva: Heini Tiainen)
Jaa juttu Facebookissa:

Akkakallion Pyhän Perheen tsasounan ristin ylösnostojuhla 8.10

TEKSTI JA KUVAT: TT


tsasouna_3

Uukuniemellä pyhättö viimeksi satoja vuosia sitten

Uukuniemen Kirkonkylälle nousi kesän aikana ortodoksinen tsasouna. Uukuniemellä, kuten ei myöskään Saarella, Kesälahdella tai Punkaharjulla ole ollut pyhättöä liki 400 vuoteen.

Pyhän perheen tsasounan rakennutti Uukuniemellä kesiään viettävä Andreas Hänninen.
Tsasounan rakentamista Hänninen oli suunnitellut jo pitkän tovin. Syyskuussa vuonna 2009 Hänninen etsi Uukuniemi.infon kautta Tsasounan rakentamiselle apukäsiä ja kertoi että lehtikuusihöylähirret olivat seuranneet hänen mukana yli 20 vuoden ajan etsien paikkaa rakentua.

Paikka löytyi lopulta Kirkonkylän Akkakalliolta, aivan Hännisen kesäpaikan tuntumasta.

Polulle on näkyvä viitoitus ja tsasounalla voi kulkija käydä hiljentymässä. Sisällä mahtuu toimittamaan myös pieniä hetkipalveluksia.

Pyhän Perheen tsasouna muistuttaa meitä kristinuskon synnystä, perheen pyhyydestä ja siitä, että oikeauskoiset kristityt kuuluvat Kirkon pyhään perheeseen.

tsasouna_4

Tsasounan risti ja kupoli nousevat lokakuussa

Lokakuun 8. päivä klo 13 tsasounalla vietetään ristin ja liekkikupolin ylösnostojuhlaa. Isä Aarne Ylä-Jussila toimittaa rukoushetken, vedenpyhityksen ja vihmonnan ja risti kupoleineen nostetaan miesvoimin katolle paikoilleen. Tapausta juhlitaan Uukuniemen kirkon pihalla Pitäjätuvalla välittömästi tapahtuman jälkeen. Pienimuotoisen tarjoilun ohessa rakentajat kertovat muutaman sanan hankkeesta ja ohjelmassa on lääninrovasti Erkki Lemetyisen esitys Uukuniemen kirkon pyhästä Jaakobista.

Paikallinen Seppo ”Paroni” Paakkunainen esittelee perinteisiä karjalaisia lyömäsoittimia, sekä muutaman musiikkikappaleen. Keskustelun ja napostelun ohessa Aino Vuolli musisoi kanteleella suomalaisia ja karjalaisia kansansävelmiä ja toiveiden mukaan ehkä Konevitsan kirkonkellotkin. Kaikki ovat tervetulleita.

Pyhän perheen tsasounan ristin ja kupolin ylösnostojuhula 8.10 klo 13 Uukuniemen Akkakalliolla. Lisätietoja Andreas Hänniseltä p. 0402166401.


 

tsasouna_6 tsasouna_5 tsasouna_1

Jaa juttu Facebookissa:

Metsien mies Janne Piitulainen

TEKSTI JA KUVAT : TT

Janne_3

Suomi on tunnetusti metsien ja järvien maa. Kylmässä pohjolan maassa on liki miljoona metsänomistajaa eli yksi viidestä kansalaisesta omistaa metsää. Valtio omistaa noin kolmanneksen metsistä. Metsäteollisuus on Suomen kansantalouden peruspilareita. Metsistä on siis pidettävä huolta. Uukuniemellä asuva Janne Piitulainen jos kuka tietää tämän.

Piitulainen on töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla, hänen työnkuvaan kuuluu muun muassa metsien raivuut, puiden istutukset, varhaisperkkuu ja taimikoiden hoidot. Töitä on tehtävä kelillä kuin kelillä.

janne_6
Janne Piitulainen työmaallaan Uukuniemellä.

Luonnon rauhaan Uukuniemelle

Aurinko paistaa. On kesäkuun ensimmäinen hellepäivä. Kesäkaverimme itikat ja paarmat, ovat tulleet tervehtimään. Hakkuualueen keskeltä pilkottaa mies kirkkaan oransisssa takissaan, kädessään hänellä on punainen taimien istutukseen tarkoitettu apuväline. Koivun taimi läpäisee putken ja uppoaa multaiseen maahan.

-Vähän tuo meinaa kuuma olla, kun piti firman työvaatteet laittaa kuvia varten. Nuo omat ovat vähän ohkaisemmat, sanoo Piitulainen, joka on juuri istuttanut 800 koivun tainta.

 

Kuusentaimet ovat edelleen suosituimpia.
Kuusentaimet ovat suosituimpia, vaikka kirjanpainaja kovakuoriainen uhkaa puita edelleeen.

Hän kertoo että koivun taimet ovat hieman hitaampi istuttaa kuin esimerkiksi kuusen taimet, joita istuttaa noin 1500 – 2000 päivässä. Kirjanpainaja kaarnakuoriaisesta huolimatta kuusta istutetaan edelleen eniten. Koivu on kuitenkin kasvattanut Uukuniemellä suosiotaan.

Metsätalousinsinööriksi (AMK) opiskellut Piitulainen muutti Uukuniemelle  2015 vuoden vaihteessa. Elämä Imatralla ja tehdastyöt vaihtuivat Uukuniemeen ja luonnonrauhaan. Työt eivät kuitenkaan olleet ainoa syy muuttoon.

-Emännän perässä tänne tulin. Hän on kotoisin Tarnalasta, selventää Piitulainen joka on itse Pohjois-Karjalan poikia, Tuupovaarasta.

Pariskunta on viihtynyt Uukuniemellä, vaikkakin talvella tahtoo välillä olla hieman tylsää. Uukuniemellä on kuitenkin oivat puitteet Piitulaisen lempiharrastukselle kalastukselle. Metsähommat eivät myöskään ole pelkästään työntekoa vaan Piitulainen tekee niitä mielellään vapaa-ajallakin. Harrastus ja työ menevätkin välillä sekaisin.

 

janne_5

Janne Piitulainen

Metsäinsinööri (AMK)

                                                      KUKA?                        Asuu Uukuniemen Niukkalassa

Töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla

Harrastaa kalastusta

 

Metsätyö vaatii tiettyä mielenlaatua

Metsän raivaus- ja istutushommissa Piitulaista kiehtoo luonnon monimuotoisuus ja siellä työskentely. Harva pääsee tervehtimään töissään eläinkunnan jäseniä.

-Kerran mäyrä tuli noin viiden metrin päähän kun ei jostain kumman syystä huomannut minua. Oli siinä ihmettelemistä molemmin puolin. Villisikoja näkee paljon ja hirviä. Kuulokkeet päässä on välillä vaikea havaita eläimiä, kertoo Piitulainen.

Yksin työskentely metsän keskellä ei kuitenkaan sovi kaikille. Piitulainen muistuttaa, että se vaatii erityistä mielenlaatua. On osattava olla yksikseen.

-Tämä on itselleni mielekkäämpää kuin koneen äärellä istuminen. Mielummin sitä tänne herää kuin tehtaaseen, kertoo Piitulainen ja osoittaa taustalla olevaa perinteistä suomalaista metsämaisemaa.

Piitulaisen työalueeseen kuuluu koko lähiseutu; Uukuniemi, Parikkala ja Kesälahti. Joskus on töitä tehty Kiteen Puhoksessakin. Töitä Piitulaisella riittäisi vielä entistä enemmänkin jos metsiä tajuttaisiin hoitaa paremmin. Aihetta sille nimittäin olisi koko lähiseudulla.

-Autolla ajaessa tulee seurattua metsien tilannetta ja täytyy kyllä sanoa että tarvetta hoitamiseen olisi. Varhaisperkkaus on tärkeää. Monta kertaa olen huomannut että tuossa olisi hyvät kuuset tulossa kun vaan raivaisi muut pois, harmittelee Piitulainen ja ohjeistaa että edes kerran vuoteen olisi hyvä käydä taimikon laidalla katsomassa kuinka metsä voi.

Ottamalla yhteyttä Punkaharjun Metsäpalveluun voit tehdä arvion metsäsi kunnosta. Yrityksen kautta hoituvat kaikki metsään liittyvät toimenpiteet kuten raivaukset, istutukset, puun hakkuut yms. Lisätietoja osoitteesta http://www.metsat.fi/ .

Janne_2

Jaa juttu Facebookissa:

Parikkalassa maataloustukihakemuksia viimevuotista vähemmän

Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.
Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.

 

Maatalouden päätukihaku päättyi 15.6.

Parikkalan maaseututoimistolle, Saaren Akonpohjaan, tuli yhteensä 227 hakemusta, joka oli 14 vähemmän kuin viime vuonna. Sähköiset hakemukset lisääntyivät ja tänä vuonna 92 % hakemuksista jätettiin sähköisesti.

-Sähköisten hakemusten keskiarvo koko Etelä-Karjalassa oli 85 %. Ainoastaan Savitaipaleella jätettiin enemmän hakemuksia netissä kuin meillä, tarkentaa agrologi Hanna Parikka Parikkalan maaseututoimistosta.

Parikka kertoo että tilojen keskimääräinen pinta-ala on noussut, sillä pienet tilat lopettavat ja isot tilat hankkivat lisää pinta-alaa.

 

maaseututoimi_1
Maaseutusihteeri Liisa Valkonen (vasemmalla) ja agrologi Hanna Parikka.

-Viime vuonna Parikkalan alueelle tuli yksi uusi tila. Sukupolven vaihdoksia on tapahtunut, mutta monet nuoret lopettavat viljeltyään viisi vuotta, sanoo Parikka ja jatkaa että viljelyä tehdään usein muun työn ohella.

Maataloustoimisto palasi takaisin Saarelle, oltuaan hetken kuntakeskuksessa Parikkalassa. Asiakkaita on riittänyt. Viimeisen kuukauden aikana toimistolla on käynyt 126 asiakasta.

-Minun järjellä tämä on parempi sijainti, sillä toimisto sijaitsee kunnan keskellä, pohtii Parikka ja toivoo että toimisto säilyisi Saarella.

 

Parikkalan maataloustoimistossa on kaksi vakituista virkaa. Parikan lisäksi toimistolla työskentelee vs. maaseutusihteeri Liisa Valkonen. He toivovat että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä.

-Neuvomme mielellämme Vipu-palvelun käytössä. Onhan tämä maatalous aika byrokraattista, eikä niinkään viljelijäystävällistä, sanoo Parikka.

Viimevuotisten tukien myöhästyneet maksut ovat saaneet paljon julkisuutta. Helsingissä järjestettiin muun muassa traktorimarssi jossa sadat maanviljelijät ajoivat traktoreillaan senaatintorille osoittaen mieltään maanviljelijöiden heikentyneestä tilanteesta. Mielenilmaus oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön MTK:n järjestämä.

Osa tuista on vieläkin saamatta.

-Viimeisin tieto meillä on, että loput viivästyneet tuet maksettaisiin kesäkuun loppuun menessä, kertoo Parikka.

Jaa juttu Facebookissa:

Salomon-myrskyn ratsastajat

Havahdun tiistaiaamuna puhelimeni värinään. Kello on noin puoli kymmenen ja olen juuri saanut viestin hyvältä ystävältäni Matias Korhoselta. Viesti on lyhyt ja ytimekäs.

-Alahan ukko herätä, ollaan tulossa.

Pyyhin unihiekat silmistäni, katson viestiä hieman hämilläni, kunnes muistan että olimme edellisiltana, puoliksi vitsillä, sopineet lähtevämme kohti Salomoniksi nimettyä kesämyrskyä. En ollut saanut vahvistusta lähdöstä vielä edellisiltana, mutta nyt sain.

Viesti saa minut nousemaan nopeasti sängystä ylös. Olen samaan aikaan innostunut ja jännittynyt. Jos kaikki menisci nappiin, voisimme kokea jotain josta olemme viimeiset viisi vuotta haaveilleet. Pakkaan lainelaudan ja märkäpuvun autoon. Lähden liikkeelle.

Surffaus – intohimo

Kokeilimme surffausta Matiaksen kanssa ensi kertaa Marokossa syksyllä 2011. Olimme molemmat harrastaneet pienestä pitäen lumilautailua ja rullalautailua, mutta olosuhteiden pakosta lainelautailusta olimme vain uneksineet. Marokossa vietetyn kahden viiko jälkeen paluuta ei ollut. Harrastus imi mukaansa. Tämän jälkeen maailmaa on kierretty surffauksen parissa, yhdessä ja erikseen.

Marokon reissun kanssa samoihin aikoihin Suomessa ilmestyi Aleksi Rajn ohjaama dokumenttielokuva Finnsurf. Elokuvan yhtenä teemoista ovat lainelautailu Suomessa ja intohimo tähän lajiin. Kova tuuli piiskaa kroppaa, pakkasta on muutama aste, vesi lähes nolla-asteista ja päällä paksu kuuden millin märkäpuku. Veteen on kuitenkin päästävä.

Kyseinen elokuva teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Emme olleet aiemmin tienneet, tai edes unelmoineet, että Suomessa olisi mahdollista surffata. Ehkä mekin jonain päivänä…

Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.
Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.

Auto alle ja aaltoja etsimään

Kaarran autolla Parikkalan S-marketin pihaan. Olen reilusti myöhässä sovitusta lähtöajasta. Jo kaukaa näen kaksi henkilöä, joista toinen kantaa pitkää lautapussia olallaan. Aurinko paistaa, eikä myrskystä ole vielä tietoakaan. Ajan Matiaksen ja hänen kaverinsa Jannen Käyhkön eteen.

-Mikä kesti? kysyy Matias.

Kerron, että en saanut varmistusta reissulle, joten pakkaaminen jäi aamulle.

-Mikäs on suunnitelma? kysyn vuorostaan pojilta.

-Eiköhän lähdetä ajamaan kohti etelää ja päätetään sitten matkalla, tuumivat pojat.

 

Porvoon Emäsalossa oli kova tuuli, mutta tuuli puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta joten aallot jäivät siellä haaveeksi.
Matias (oikealla) ja Janne joutuivat pettymään, sillä vaikka tuuli oli Porvoon Emäsalossa todella napakka, se puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta. Näin ollen aallot jäivät siellä haaveeksi.

Suomi surffausmaana

Suomessa surffaaminen ei ole läheskään jokapäiväistä herkkua. Luontoäiti tarjoaa surffattavia aaltoja Itämerellä noin 60 – 80 päivänä vuodessa. Tuulla täytyy oikeasta suunnasta ja kovaa. Yleensä vähintään 15 metriä sekunnissa. Syys-, ja kevätmyrskyt ovatkin parhaita aikoja löytää surffattavia aaltoja Suomesta. Täytyy vain muistaa, että vesi on kylmää, todella kylmää ja suurin osa rannoista erittäin kivikkoisia. Tästä johtuen harrastus kannattaakin aloittaa jossain muussa, surffaukselle suotuisammassa, maassa.

Viime vuosina räjähdysmäisesti kasvanutta lajia on kuitenkin Suomessakin harrastettu jo vuosikymmeniä.

Porvoosta Hankoon

Hieman Porvoon jälkeen käännymme rampista oikealle Emäsalon suuntaan. Se on tunnettu yhtenä parhaista paikoista suomisurffauksessa. Viime syksynä siellä kilpailtiin surffauksen Suomen mestaruudesta. Olemme kuitenkin hieman skeptisiä, sillä Salomonin tuulensuunta on juuri päinvastainen kuin sen pitäisi olla, jotta Emäsaloon syntyisi surffattavia aaltoja. Halusimme kuitenkin nähdä paikan tulevaisuuden varalta.

-Tästä ne käveli siinä Finnsurffissa, muistelee Matias astellessaan havumetsän läpi rantakallioille.

Kuvittelemme mielessämme dokumentin kohtauksen, jossa tummaan kokomärkäpukuun sonnustautunut mies kävelee surffilauta kainalossaan räntäsateessa ja kovassa tuulessa kohti edessämme näkyvää kalliota.

Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.
Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.

Tuuli on nytkin Emäsalossa kova. Tarvittavan isoja aaltoja ei kuitenkaan synny kuten ounastelimme. Hetken merelle tuijottelun jälkeen, päätämme palata autolle. Vaikka aurinko paistaa, on ilmassa pettymyksen tunne. Kävelemme metsäpolkua pitkin hiirenhiljaa. Mietin mielessäni voikohan Suomessa ylipäänsä surffata kesäkuussa ja lähdimmekö matkaan turhaan?

Porvoosta lähtiessämme ilta on jo pitkällä. Päätämme ajaa Hankoon ja yöpyä siellä.

Hanko on myös yksi suosituimpia paikkoja surffaukseen Suomessa. Tulliniemen upea hiekkaranta on oikealla tuulella suotuisa aaltojen muodostumiselle, mutta Emäsalon tapaan lännestä puhaltava puhuri ei paikassa toimi.

Pitkän ajomatkan jälkeen ja kahden karvaan pettymyksen saattelemana, päätämme yömyöhällä tutkia sääkarttoja ja ottaa selvää missä Salomonin tuulet tuulevat oikeasta suunnasta. Lopulta ilmatieteenlaitoksen merisääkartta luo toivoa. Porissa aaltojen korkeus ja tuulen suunta näyttävät lupaavalta. Otamme aamuvarhain suunnaksi länsirannikon. Ennen lyhyitä yöunia, lähetän vielä viestin ystävälleni jonka tiedän surffanneen Porissa viime elokuussa. Kysyn häneltä tietoja missä surffauspaikat siellä sijaitsevat. Tapasimme muuten kyseisen kaverin kanssa Filippiineillä meressä. Istuimme vierekkäin surffilautojen päällä odottaen mereltä nousevaa aaltoa. Englanninkieli vaihtui nopeasti suomeksi, kun tajusimme että olemme molemmat suomalaisia.

 

Yyterin upeat hiekkadyynit.
Yyterin upeat hiekkadyynit.

Parhaat surffipaikat salaillaan marjapaikkojen tapaan

Saavumme aurinkoiseen Poriin keskiviikkona alkuillasta. Ei merkkejä Salomonista vieläkään.

Yyterin surffikeskuksella tapaamme juuri leijasurffaamasta tulleet isän ja pojan, joilta päätämme kysyä neuvoa lainelaudoille otollisista aalloista.

-No, koska me ollaan leijasurffaajia ja muualta kotoisin, niin eiköhän me voida teille kertoa mihin kannattaa suunnata, sanoo isä, vinkkaa silmää ja osoittaa kartalta erään niemen kärjen.

 

Surffauspaikkojen, etenkin hyvien sellaisten, salailu on lajissa jokapäiväistä ja maailmanlaajuista. Myös Suomessa sitä on havaittavissa. Niille “omille” parhaille aalloille ei haluta tungosta, jotta surffattavaa riittäisi itselle enemmän.

Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.
Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.

Palmujen tilalla havupuut

Kun lähdemme liikkeelle Yyterin hiekkadyynit vaihtuvat nopeasti havumetsämaisemaksi.

Olo on surrealistinen. Missä ovat palmupuut, rantabaarit ja pitkätukkaiset hipit?

Lähestymme niemen kärkeä, johon meidät hetki sitten opastettiin. Tienvarteen on pysäköity autoja perä perään. Yhdessä niistä on takakontti auki ja mies vaihtaa päälleen märkäpukua, vierellään valkoinen surffilauta. Olimme saapuneet perille.

-Nyt äkkiä auto parkkiin ja märkäpuvut päälle! hoputan kaveriani.

Matias tekee kuten käsketään ja kohta jo suuntaammekin luontopolulle joka johtaa kivikkoiselle rannalle tiheän metsikön läpi. Askel tuntuu tönköltä paksusta märkäpuvusta ja jännityksestä johtuen. Matkalla vastaamme tulee miehiä ja naisia surffilaudat kainalossa. Moikkaamme ja vaihdamme nopeat kuulumiset. Aallot ovat kuulemma hyviä Suomen mittapuulla ajatellen.

Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.
Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.

Tunne jota ei pysty sanoin kuvailla

Puiden lomasta pilkottaa meri. Näemme vilauksen mustasta hahmosta joka häviää meren syleilyyn. Metsä harvenee ja saavumme kivikkoiselle rannalle. Kova ja kylmä länsituule iskee kasvoihin. On vaikea pysyä pystyssä lauta kainalossa. Ajatus harhailee. Surffaajia on meressä niemen molemmin puolin.

-Kaikilla näyttäisi olevan märkäpuvussa huppu, mitenhän me pärjätään ilman? Kysyn vielä Matiakselta.

-Ei se niin kylmää voi olla ja nyt ei auta perääntyä. vastaa Matias.

 

Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.
Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.

Nyökkään ja astan tossuni veteen. Astelen rantakivikosta hieman syvemmälle ja hyppään laudan päälle makaamaan. Otan kiintopisteekseni horisontissa näkyvät neljä muuta surffaaja ja noin rinnankorkuiset aallot. Aloitan melomisen. Allani virtaava yhdeksän asteinen merivesi virkistää kummasti, kun sukellan lautani kanssa kohti tulevan aallon läpi. Yhtäkkiä kuulen kuinka Matias huutaa jotain takanani, käännän päätäni ja näen kuinka hän vinkkaa kohti ulappaa. Tajuan, että olen juuri oikeassa kohdassa aallon ottamiselle. Lähden melomaan sen myötäisesti. Tunnen kuinka aalto vetää mukaansa, jolloin päätän nousta jaloilleni. Aika hidastuu. Meri kimmaltaa upeasti auringon valossa. Horisontissa havupuut humisevat. Tunne on maaginen. Hieman puutteellisten taitojeni takia löydän itseni nopeasti takaisin vedestä. Pinnalle päästyäni olen yhtä hymyä. Jo pelkästään tuon muutaman sekunnin takia kannatti ajaa Uukuniemeltä Poriin saakka.

Jaksamme surffata Matiaksen kanssa noin tunnin ajan. Pois kävellessämme käymme läpi kokemusta Helsingistä saapuneiden surffaajien kanssa. Hyvän mielen ja onnistuneet surffipäivän aistii kaikesta.

Pakkaamme laudat ja märkäpuvut takaisin autoon ja lähdemme paluumatkalle. Tuuli on tyyntynyt ja mieli on haikea. Kyseessä oli hyvin todennäköisesti yksi kesän ainoista surffauspäivistä Suomessa.

Kotiinpäästyäni rupean tutkailemaan länsirannikon karttaa ja etsimään hyviä niemenkärkiä johon aallot saattaisivat iskeä.

Seuraavaa myrskyä odotellessa…

-TT

Suomisurffaajat Helsingistä.
Suomisurffaajat Helsingistä.
Pori_aallot_2
Matias ja Itämeri.
Jaa juttu Facebookissa:

Papinniemessä pääsee nyt SUP-lautailemaan

SUP-lautailu on vesilajien hitti.

Kesän hittilaji löytyy nyt myös Papinniemen leirintäalueelta.

Kelit paranevat ja kuumin lomakausi lähestyy. Uukuniemen kokoisella paikalla kesäloman aktiviteettimahdollisuudet ovat rajalliset. Mistä löytää mielenkiintoista tekemistä löhöilyn ja marjastuksen ohelle? Papinniemen leirintäalue vastaa huutoon tuomalla alueelle kesän hittilajiksi nousseen SUP-lautailun.

SUP muodostuu sanoista Stand Up Paddle board, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa melontaa laudan päällä seisten.  Suomeksi tuttavallisemmin suppailu, on Hawaijilta alkunsa saanut helposti omaksuttava lainelautailun kantamuoto.

Suppailu on oivallista kokovartalon liikuntaa, joka kehittää aerobista kuntoa, lihaskestävyyttä sekä tasapainoa. Se on helppo oppia ja sopii mainiosti niin leppoisaan iltamelontaan, kuin aktiiviliikkujan kesätreeniksi.

Laji sopii kaikille, ketkä ovat kiinnostuneet vesillä liikkumisesta, ikään ja kuntoon katsomatta. Se on lisäksi erittäin turvallista. SUP-laudan vakaus ja tasapaino yllättää ensikertalaiset positiivisesti. Eteneminen laudalla meloen ei vaadi mitään ennakkotaitoja, vaan touhuun pääsee jyvälle heti ensimmäisten vetojen myötä. Laudan päällä on helppo pysyä. Mikäli laudalta sattuisi tipahtamaan, laudan päälle on helppo nousta takaisin. Laudoissa on karkunaru, joka kiinnitetään laudan perästä melojan nilkkaan. Näin lauta ei pääse karkaamaan.

Upea Pyhäjärvi onkin kuin tehty suppailuun. Papinniemen leirintäalueelta löytyy lyhyen melontamatkan päästä muun muassa Vahasaaren hiekkaranta ja Sirnitsansaaren snorklauspaikat. Joten ei muuta kuin suppailemaan!

 

Suppailun ohjeet lyhyesti:

1. Varmista että lauta on oikein päin.

2. Ota leveä ote melasta pitäen melaa vaakatasossa (tuo tasapainoa).

3. Asetu ensin kyykkyyn laudan keskelle, jalat kantokahvan molemmin puolin, jalat hartianleveydellä toisistaan.

4. Nouse rauhallisesti seisomaan.

5. Tarkista, että varpaat osoittavat suoraan eteenpäin.

6. Lähtiessäsi melomaan laudan vasemmalta puolelta, ota oikealla kädellä kiinni melan päästä kahvaotteella; vasen eli tässä tapauksessa alakäsi tarttuu melaan kiinni suunnilleen lantion-vyötärön korkeudelta. Ote on siis aika leveä.

7. Kurkota melan lapa veteen laudan keulan tienoilla. Lapa saa upota kunnolla veteen meloessasi; muutoin vetoon ei tule voimaa etkä saa lautaan vauhtia.

8. Vedä mela tasaisesti jalkojesi kohdalle.

9. Nosta mela vedestä ja  aloita alusta.

10. Vaihtaessasi melontapuolta vasemmalta oikealle siirrä vasen käsi yläkädeksi ja ota sillä kahvaote melan päästä; oikeasta kädestä tulee vuorostaan alempi käsi.

 

SUP-lautailu Papinniemen leirintäalueella. Laudan vuokra: 25 euroa / 2 tuntia tai 50 euroa / 24 tuntia. Soita ja kysy varaustilanne 040 7369852. Opastukset, SUP-retket yms. numerosta 040 587 3218.

 

-TT

Jaa juttu Facebookissa:

Papinniemen leirintäalueen kesäkausi virallisesti avattu

Tuntui kuin Uukuniemi olisi herännyt jälleen eloon pitkältä talviuneltaan lauantaina 28.5, kun Papinniemen leirintäalueella vietettiin kesäkauden avajaisia. Pyhäjärvi kimmelsi upeasti auringon laskiessa, karismaattinen miesääni loi tunnelmaa, ruoka oli hyvää ja seura mitä mainiointa. Papinniemi ei pettänyt tälläkään kertaa.

 

Harri Marstio esiintyi Papinniemen leirintäalueen kesäkauden avajaisissa 28.5.
Harri Marstio esiintyi Papinniemen leirintäalueen kesäkauden avajaisissa 28.5.

Terassin uusi lasitus kerää kehuja

Papinniemen avajaiset ovat monelle varma kesän merkki. Upealta terassilta haetaan ensimmäinen sysäys kesäfiilikseen. Ihmisiä kävi alueella mukavasti pitkin päivää ja tupa tuli täyteen, kun illan esiintyjä Harri Marstio aloitti soitantansa klo 22.

Mielenkiintoa avajaisille loi varmasti myös kevättalvella tullut tieto Papinniemen myymisestä uudelle (mutta tutulle) pitkäaikaiselle yrittäjälle Niko Hälvälle.

Hälvä oli ennättänyt jo lyhyessä ajassa tehdä alueelle pieniä näkyviä muutoksia. Terassi oli saanut ylleen lasituksen. Se oli toivottu lisä Suomen suven oikullisille säille, lisäksi pihan laajennetulta anniskelualueelta löytyi esiintymislava ja ulkoilmaterassi. Ravintolasta voi nykyään ostaa lähiruokatuotteita sekä paikallisia käsitöitä.

Onnistunut tapahtuma ja kävijöiltä tullut positiivinen palaute lämmittivät yrittäjä Hälvän mieltä.

Sami Takanen (vasemmalla) oli ensimmäistä kertaa Uukuniemellä. Vieressä Maarit Astikainen ja Olli Muttonen.
Nuoriso viihtyi avajaisissa. Sami Takanen (vasemmalla) oli ensimmäistä kertaa Uukuniemellä. Vieressä Maarit Astikainen ja Olli Muttonen.

-Todella hyvät fiilikset! Ihmisiä kävi päivän aikana toista sataa ja meininki oli hieno. Täytyy nostaa hattua myös työntekijöille, sillä he olivat periaatteessa ensimmäistä päivää töissä ja kaikki sujui loistavasti. Täytyy olla tyytyväinen, sanoi Hälvä.

Uukuniemi ja Papinniemen leirintäalue ensikertalaisen silmin

Leirintäalueella on paljon vakioasiakkaita. Ensikertalaisiakin kuitenkin aina löytyy. Heihin kuuluvat avajaisissa esiintynyt artisti Harri Marstio sekä Haminasta paikalle saapunut Sami Takanen.

-Kavereiden kautta tänne päädyin. Paikan nimen olin kuullut, mutta muuten ei ollut minkäänlaista tietoa mitä täällä on, kertoo Takanen.

Papinniemen leirintäalueen kauneus sykähdytti Takasen, vaikka saapuessaan Uukuniemelle loputon metsämaisema alkoi epäilyttää.

-Mietin jo että mihinköhän olen lähtenyt, kun matkalla oli pelkkää metsää ja metsää. Keskellä ei mitään sitten näin upea paikka. Vau, todella siistiä, ihasteli Takanen.

avajaiset_17
Harri Marstio viihdytti yleisöä. Taustalla upea auringon lasku.

Myös Marstion karismaattinen miesääni iski Joensuussa opiskelevaan Takaseen. Monet Marstion soittamat kappaleet olivat tuttuja suomalaisesta laulaja/lauluntekijä tyylisestä musiikista pitävälle Takaselle. Hän oli haltioissaan.

-Olen myyty. Sopii erinomaisesti tähän iltaan. Tulee hieman mieleen…

Yllättäen Takasen puhe keskeytyy humaltuneen miehen kaatuessa hänen viereensä.

-….Vesku Loiri, jatkaa ja nauraa Takanen samalla maasta nousevaa miestä vilkaisten.

Hän kertoo tulevansa ehdottomasti uudestaan Uukuniemelle.

-Ehkä jo juhannuksena, paljastaa Takanen ja vinkkaa silmää.

 

avajaiset_12Myös toinen Uukuniemen ensikertalainen, avajaisten artisti Harri Marstio, piti näkemästään ja kokemastaan. Vaikka itikat kiusasivat kertoi Marstio viihtyvän Uukuniemellä.

-Ihmisluonto on jotenkin toisenlainen täällä. Todella leppoisa meininki.

-Toivon menestystä yrittäjälle. Uskomattoman hieno paikka tämä on, lopettaa Marstio.

TT

Leirintäalueen aukioloajat ovat kesäkuun puoleen väliin saakka seuraavat: ma-to 9-18 , pe-la 9-22, su 10-18. Kesäkuun puolen välin jälkeen aukiolot muuttuvat pidemmiksi. Puh. 040 7369852.

Juhannusaattona 24.6 Papinniemessä vietetään perinteistä juhannusjuhlaa. Kokko klo 20. Esiintymään tulee Marko Haavisto ja Poutahaukat. Tarjolla siis perinteiset juhannustanssit. Showtime klo 22. Liput 15 euroa.

Juhannuspäivänä 25.6 Papinniemessä esiintyy klo 22 Kari Peitsamo. Liput 10 euroa.

avajaiset_18
Harri Marstio.
avajaiset_13
Lasitetulla terassilla kelpasi viettää iltaa.

avajaiset_16

 

avajaiset_4

avajaiset_19
Osa yleisöstä laittoi jalalla koreaksi.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Kummunkorkea koululla nautittiin Pohjolan superruoasta

Kevät on jo pitkällä, järvivesi lämpenee ja kesä sen kuin lähestyy. Kohta ovat metsät täynnä marjoja, vilja kasvaa pelloilla ja ahti antaa antejaan.

Terveellinen ruokavalio on nyt in ja superruoat ovat suosittuja. Luontaistuotekaupoista ostetaan entistä enemmän kaukomailta tuotuja tuotteita kuten gojimarjoja, macajuurta, incamarjoja ja raakakaakaota. Metsät, järvet ja pellot ovat kuitenkin myös puhdasta ja turvallista superruokaa pullollaan.

 

Kummunkorkea koulussa järjestetyssä Pohjolan Superruuat lautaselle -kurssilla oli iloinen tunnelma. Herkulliset härkäpapu-juurespihvit valmistuivat asiantuntija Sari Paajasen (toinen vasemmalta) opastuksella. Pihvit valmistivat Jussi Ranta (vasemmalla) ja Anne Tiitta. Esko Berg taituroi puolestaan poimunlehti-kaalisalaatin.
Kummunkorkea koulussa järjestetyssä Pohjolan Superruuat lautaselle -kurssilla oli iloinen tunnelma. Herkulliset härkäpapu-juurespihvit valmistuivat asiantuntija Sari Paajasen (toinen vasemmalta) opastuksella. Pihvit valmistivat Jussi Ranta (vasemmalla) ja Anne Tiitta. Esko Berg taituroi puolestaan poimunlehti-kaalisalaatin.

Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät lauantaina 14.5 Kummunkorkea koululla Pohjolan Superruuat lautaselle –kurssin. Kurssille oli saapunut 15 aikuista ja 2 lasta.

Asiantuntija ja kurssin vetäjä Sari Paajanen luennoi aluksi Maa- ja kotitalousnaisten “Superruokaa Pohjolasta hankkeesta” sekä superruokien ja Pohjolan ruokavalion eduista. Tämän jälkeen kurssilaiset pääsivät valmistamaan herkullisen lähiruokamenun, jota sitten lopussa yhdessä maisteltiin. Menu sisälsi muun muassa härkäpapu-juurespihvit kermaviilikastikkeella, siemennäkkileipää punajuuripestolla ja ketunleipäpannacottaa.

Vaikka välillä keittiössä tuntui olevan hieman ahdasta, se ei latistanut tunnelmaa. Ruokaa tehtiin hymyssä suin ja toisten kanssa rupatellessa. Paajasella riitti kiirettä, sillä ohjeita piti jakaa puolelta toiselle.

-Oikein hyvin on kurssi sujunut ja mukavasti saatiin tänne ihmisiä, kertoo Paajanen opastaen samalla kuinka hauki fileroidaan.

 

 

Irma Kuisma-Berg ohjeistaa miestään Esko Bergiä salaatinteossa. -Grillaaminen ja savustus ovat yleensä minun heiniäni, nauraa Esko Berg.
Irma Kuisma-Berg ohjeistaa miestään Esko Bergiä salaatinteossa. -Grillaaminen ja savustus ovat yleensä minun heiniäni, nauraa Esko Berg.

Gran Canarialta Anttosenmälle muikkuja syömään

Kummun Korkeakoululle olivat saapuneet myös viimeiset kuusi talvea Las Palmasissa, Gran Canarialla, viettäneet Esko Berg ja Irma Kuisma-Berg.

-Tulimme käymään syntymäpesällä Anttosenmäellä, josta 60-luvulla tuli lähdettyä työn perässä Helsinkiin, selventää Esko Berg.

Berg ja Kuisma-Berg kertoivat saaneensa kurssilta paljon hyvää ja hyödyllistä informaatiota. Vaikka pariskunta viettääkin talvet Atlantin valtameren äärellä, ei kalaruokia ole Las Palmasissa hirveästi tarjolla.

-Muikkua ja ahventa tuleekin sitten syötyä paljon silloin kun olemme täällä, kertoo Berg.

Maa- ja kotitalousnaisten 2-vuotinen hanke

Maa- ja kotitalousnaiset haluavat 2-vuotisella “Superruokaa Pohjolasta” hankkeellaan jakaa iloa lähiruoasta kaikkien ulottuville.

-Meille tuputetaan ulkolaista ruokaa, jonka kasvatuksessa on käytetty torjunta-aineita. Pyrimme hankkeellamme tuomaan esille sen, että todellinen superruoka ja terveellisempi vaihtoehto löytyy läheltä, kertoo Paajanen.

 

Hän jatkaa, että Pohjolassa tuotetaan puhtaita elintarvikkeita, sillä kylmän talven ansiosta kasvinsuojeluaineita ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin lämpimissä maissa.

Superruoalla tarkoitetaan erittäin ravinnetiheitä luonnon ruoka-aineita, jotka ovat varastoineet itseensä mahdollisimman paljon mineraaleja, vitamiineja ja antioksidantteja, kuten marjat, villivihannekset, viljat, kalat ja kasvikset.

Pohjolan keittiö onkin viime aikoina nostanut suosiotaan maailmalla sen herkullisuuden ja terveellisyyden takia. Jos Pohjolan ruokavaliota noudatetaan suositusten mukaan, sillä on hyviä terveysvaikutuksia. Myös luonto ja lompakko kiittävät, kun syömme lähellä tuotettua ruokaa. Juurekset, kaalit ja marjat ova hyvin edullisia, eikä energiaa kulu turhaan kuljetukseen. Ilmastonvaikutukset pienenevät, kun vaalitaan lähellä tuotettua, sesonginmukaista ruokaa.

Voidaankin sanoa että innostus superruokia kohtaan on paluuta juurille; tehdään ja opitaan tekemään ruokaa tuoreista ja terveellisistä lähiraaka-aineista.

-TT

 

Kurssin vetäjä Sari Paajanen seurasi kuin Mirja Ulmaselta ja Jarkko Valjukselta sujui hauen filerointi.
Kurssin vetäjä Sari Paajanen seurasi kuinka Mirja Ulmaselta ja Jarkko Valjukselta sujui hauen filerointi.
2 ja 4 vuotiaat Matilda ja Martta Naukkarinen olivat kurssin nuorimmat osallistujat. Ainakin Matilda tykkäsi kovasti siemennäkkileivästä.
Matilda (2v) ja Martta (4v) Naukkarinen olivat kurssin nuorimmat osallistujat. Ainakin Matilda tykkäsi kovasti siemennäkkileivästä.
superfood_11
Härkäpapu-juurespihvit pannulla.

superfood_5

Jaa juttu Facebookissa: