Kategoriat
Arkistot

Sateet ja petoeläimet maaseutuyrittäjien riesana

Kulunut kevät, kesä ja syksy ovat olleet viljelijöiden kannalta pahimpia vuosikymmeniin. Runsaiden vesisateiden takia peltoalueita on edelleen puimatta ja puimatta ne todennäköisesti jäävätkin. – Vastaavanlaisia tilanteita tulee mieleen vuosilta -74 ja -87, mutta kyllä tämä vuosi on ollut erityisen huono, kertoo maaseutusihteeri Maija Sairanen Etelä-Karjalan maaseututoimesta. -Sään aiheuttamista satovahingoista ei myöskään makseta viljelijöille korvauksia, toisin kuin vaikka rauhoitettujen eläinten aiheuttamista tuhoista, Sairanen jatkaa. Petoeläimiä kuten karhuja ja susia liikkuu Saaren ja Uukuniemen alueella paljon, ja toisinaan ne löytävät tiensä myös asutusten lähelle. Karhujen repimistä heinäpaaleista on Sairaselle tullut ilmoituksia, mutta ei toistaiseksi poikkeavan paljon. -Jos esimerkiksi koira joutuu petoeläimen raatelemaksi, niin tarkastuksen ja  arviokäynnin tekee maaseutuviranomainen vaikka omistaja ei olisikaan viljelijä, kertoo Sairanen. – Ihme kyllä, vaikka susien määrä viime talvena näytti selvästi lisääntyneen ja ne pyörivät myös maatilojen pihapiirissä, ei yhtään eläinvahinkoilmoitusta silti tullut, hän jatkaa.

Petoeläinten lisäksi rauhoitetut linnut voivat  muodostua maaseutuyrittäjille ongelmaksi. – Useina vuosina hanhiparvet ovat aiheuttaneet keväisin tuhoja syömällä oraat tai kasvuun lähteneen heinän, mikä viivästyttää sitten säilörehunurmen kasvua ja -korjuuta, kertoo Sairanen. Veden äärellä sijaitsevat tai laajat peltoalueet muun muassa Jyrkilässä ja Tetrisuolla ovat perinteisesti olleet lintuparvien suosiossa ja uutena ”aluevaltauksena” tänä vuonna on ollut Akonpohja. – Parvien liikkeet riippuvat hyvin paljon tuulista ja ilmavirtauksista. Tänä vuonna tuhoja näyttäisi tulleen syksyllä enemmän Pohjois-Karjalan alueella, sanoo Sairanen.

Maaseutuyrittäjien on mahdollista hakea korvauksia eläinten aiheuttamista tuhoista. Lappeenrannan kaupunkiin kuuluva Etelä-Karjalan maaseututoimi hoitaa vahinkokartoituksen ja kenttätyön, jonka jälkeen hakemukset siirtyvät ELY:n käsiteltäviksi, petovahingot Mavin maksettavaksi. Korvauspäätökset saapuvat seuraavana vuonna. Aiemmin lomituspalveluissakin työskennellyt Sairanen on nähnyt hyvin maataloustoiminnan muutoksen Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen alueella. – Tukia hakevien tilojen määrä laskee joka vuosi. Lypsykarjatilojen määrään vaikutti merkittävästi Venäjän asettamat pakotteet, ja toisaalta myös ikärakennemuutokset. Tällä hetkellä Parikkalassa on 38 lypsykarjatilaa ja 27 lihakarjatilaa, Sairanen kertoo.

Maaseutusihteeri Maija Sairanen hoitaa vahinkokartoituksen Parikkalan alueella.
Karhun aiheuttamia tuhoja Uukuniemellä.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen osakaskunta tiedottaa: Korpijärvi rauhoitettu ravustukselta

Rapujen istutuksen vuoksi rauhoitetaan ravustus Korpijärvessä kolmeksi vuodeksi. Rauhoitus loppuu vuoden 2020 ravustuskauden alkaessa. Kannan hoitoon ja istutuksen levinneisyyden seuraamiseen liittyvä koeravustus sallitaan hoitokunnan määrittelemällä tavalla ja näistä saadut ravut päästetään takaisin järveen.

Uukuniemen osakaskunta

Jaa juttu Facebookissa:

Aarteita metsästämässä

 

Mitä saadaan kun yhdistetään neljä keskisuomalaista rakennusalan yrittäjää, metallinpaljastimet, sähkölamput ja viikonloppu Uukuniemellä? Erittäin mielenkiintoinen seikkailu! Näin tapahtui viime viikonloppuna, kun pihaan päräyttivät Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen. Aarteenmetsästäjät.

Vaikka miehet asuvatkin Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla, ulottuvat Jannen ja Jukan sukujuuret aina Uukuniemelle saakka. – Jannen mummo on syntynyt entisellä Mujusen kaupalla ja minun mummolani on puolestaan Myötävaarassa, kertoo Jukka Ahokas. Miesten yhteinen harrastus eli vanhojen tavaroiden ja esineiden metsästys metallinpaljastimilla alkoi viime keväänä. -Aiemmin olemme tehneet etsintöjä pääasiassa Keski-Suomessa mutta tällä kertaa tie toi Uukuniemelle, Ahokas sanoo.

Idea harrastukseen syntyi Ylellä pyörineestä tv-ohjelmasta ”Menneisyyden metsästäjät”. Ihan mistä tahansa ei aarteita ole lupa etsiskellä vaan siihen on olemassa tarkat säännöt. – Aina tulee olla myös maanomistahan lupa esimerkiksi pelloilta etsiessä, Ahokas kertoo. – Lisäksi yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat museovirastolle ja uudemmat, arvoltaan yli 25€ olevat esineet on toimitettava poliisille. Papinniemen leirintäalueella majoittuneet aarteenmetsästäjät olivat jo ehtineet löytää Uukuniemi-reissultaan vanhoja työkaluja, kuten sepän työvälineen joka on arviolta 1800 luvulta, läjän hevosenkengitysnauloja, hylsyjä ja vanhoja rahoja. Esiin putkahti muun muassa 5 penninen tasan sadan vuoden takaa ja Jugoslavialainen kolikko, jota ei vielä toistaiseksi pystynyt tarkemmin määrittämään.

Neljä aarteenmetsästäjää Keski-Suomesta: Tero Poikola (vas), Jukka Ahokas, Mika Ahonen ja Janne Hassinen.
Työn touhussa pellolla…
…ja pihan laitamilla.
Tunnin etsinnän saalis vanhasta Homavaaran pihapiiristä; pajavasaran terä, löylymittari, lyttyyn mennyt peltimuki ja muuta pientä rautaromua.
Suomi 100 -juhlavuotta voi juhlistaa näinkin. 5 penninen vuodelta 1917.
5 markkanen, jonka vuosiluku ei ole tiedossa.

Metsästys ei suinkaan rajoitu päiväsaikaan, vaan illan hämärtyessä etsinnän kohde vaihtuu esineistä hyönteisiin. – Uukuniemellä on hyvin monipuolinen hyönteislajisto muuhun Suomeen verrattuna. Se kuuluu itäiseen lajistoon mitä ei muualla ole. Hyönteiskartoitusta olemme tehneet monissa Euroopan maissa kuten Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Myös Saudi-Arabiassa ja Thaimaassa olemme vierailleet, miehet kertovat lähes yhdestä suusta. – Minulla on yksi huone varattu kokonaan perhosille. Lajeja siellä on yhteensä noin 15 000, sanoo Poikola.

Näiden neljän metsästäjän innostus tarttuu oitis keneen tahansa. Iloisen ja puheliaan seurueen juttuja kuunnellessa vierähtäisi helposti kokonainen päivä, mutta matka metsästysmaille jatkuu. – Seuravaksi suuntaamme todennäköisesti Joutsaa. Mutta varmasti tulemme Uukuniemelle vielä uudelleen tänä vuonna, Ahokas lupaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kukkoilua Kukkurilla

Keväällä maaliskuun loppupuolella, tarkalleen ottaen 27. päivä, teki Osmo Melanen Niukkalassa mielenkiintoisen havainnon: Kukkurin lintulaudan alla jyviä nokki, ei suinkaan punatulkku eikä talitintti, vaan yksinäinen fasaanikukko. – Se oli ensimmäinen havainto, jonka jälkeen kaveria nähtiin oikeastaan päivittäin, Melanen kertoo. Kevättalvella lumien aikaan fasaanikukon liikkeiden seuraaminen oli helppoa. – Jäljet kulkivat Kukkurin ja Verstan alueella ja johtivat usein entisen koulun kuusien luo, jonne se luultavasti meni aina nukkumaan, Melanen jatkaa.

Niukkalanmäen asukkaat ovat ehkä saattaneet kuulla voimakasta kiekumista, joka ei kuitenkaan tavallisen kukon ääneltä kuullosta. Fasaanikoiras kajauttaa keväisen soidinhuutonsa, kaksitavuisen ”köök-kök” -kiekaisun, mieluiten muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi kiveltä tai maakummulta. – Äänen perusteella ristimme kukon lopulta Köököksi, se kun näytti asettuneen mäelle vakituisesti asumaan, naurahtaa Melanen.

Poikamies-Köökön kohtalo alkoi kuitenkin hiukan säälittämään, ja lopulta Melanen puolisoineen päätti tehdä asialle jotain. – Saarella Kirjavalassa on vanha fasaanitila, jonne otimme yhteyttä. Kuultuaan Köököstä kasvattaja päätti sponsoroida kukkoa neljällä kanalla. Kanat saapuivat 22.5. ja ne laskettiin vapauteen Kukkurilla, Melanen kertoo. Köökö ei liikkeissään vitkastellut sillä vain viikon kuluttua ylpeä kukko nähtiin päiväkävelyllä kahden kanasen kanssa. – Yksi fasaaniuros saattaa hallita jopa seitsemän naaraan laumaa, mutta Köökön seurassa on yleensä viihtynyt kaksi kanaa. Se on vähän epäselvää, ovatko ne joka kerta samoja fasaanikanoja, sanoo Melanen.

Fasaaneille tyypillistä elinympäristöä on aukea ”kulttuurimaisema”, viljelysmaat ja asutuskeskusten laitamat. Ne myös viettävät usein koko vuoden samoilla alueilla. Köökön reviiriksi on muotoutunut Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan ympäristö. Mistä Köökö alunperin on paikalle tupsahtanut, on arvoitus. – Reilu 20 vuotta sitten kun enoni vielä asui Kukkurilla, täällä eleli usean fasaanin poikue muutaman vuoden ajan. Sitten ne katosivat jonnekin. Kesälahden ja Saaren puolella on myös fasaaneja, Melanen pohtii Köökön mahdollista alkuperää. Fasaanien luonnollista esiintymisaluetta on ollut Aasia ja Kaakkois-Eurooppa, josta sitä on vähitellen istutettu kaikille mantereille (lukuun ottamatta Etelämannerta). Suomeen ensimmäiset fasaanit istutti tehtailija Karl Fazer vuosina 1901–1902.

Vaikka fasaani onkin riistalintu, se on ollut myös rauhoitettu. Melanen toivookin, että Köökö kanoineen saisi elellä rauhassa ja liipaisinta painetaan vain kamerasta. – Tarkoituksena on järjestää tälle laumalle talviruokintaa, kesällä ne kyllä löytävät kaiken ravinnon tuolta luonnosta, hän sanoo.

Entä mikä on viimeisin havainto Köököstä? -Kyllä se eilen viimeksi liikkeellä oli, tällä kertaa vain yhden kanan kanssa, Melanen päättää.

Fasaanikukko Köökö sai nimen soidinhuutonsa mukaan.
Fasaani ei mielellään lennä, vaan liikkuu pääsääntöisesti kävellen. Köökön voi nähdä päiväkävelyllä Niukkalassa Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan alueella.
Fasaanikoiras voi olla pituudeltaan (pyrstö mukaan luettuna) 70–90 cm pitkä. Pisimmät pyrstösulat saattavat olla jopa puolen metrin mittaisia. Köökö koko komeudessaan.

 

K.L.

Kuvat: Osmo Melanen

Jaa juttu Facebookissa:

Karhuemo pentuineen liikkui Palolahdessa

Pehmeään metsätiehen painuneet jäljet todistivat karhun jo heränneen talviuniltaan ja liikkuneen Palolahdessa Korpijärven tuntumassa. Kyseessä näyttäisi olevan naaraskarhu jota seurasi ainakin yksi pentu.

20170417_100356

20170417_095924

20170417_100840

Karhuemon sekä pennun jäljet.
Karhuemon sekä pennun jäljet.
Jaa juttu Facebookissa:

Pääsiäisen pauketta Pyhäjärvellä

Pääsiäispyhinä Pyhäjärven rantamilla on päästy ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon ihmeellisyyttä. Järveltä kantautunutta äänimaailmaa on kuvailtu muun muassa kesäiseksi ukonilmaksi tai ”sonnilauman mölinäksi”. Voimakkaimmillaan keväinen konsertti on heti auringonlaskun jälkeen, jolloin äänet kuuluvat aina asuntojen sisälle asti. Syynä ovat suurehkot lämpötilan vaihtelut, jään ohuus sekä lumettomuus. Kumean jyrinän lisäksi voi kuulla repiviä räsähdyksiä jääpeitteen halkeillessa. Aaveisia ääniä ei siis tarvitse säikähtää eikä sodan syttymistä pelätä, näille löytyy luonnollinen selitys!

17976273_10155168111163704_1086220303_o
Luonnon järjestämää ilmaista konserttia on pääsiäisen pyhinä päästy kuuntelemaan Pyhäjärvellä. Kuva Heli Heikkonen.
 K.L.
Jaa juttu Facebookissa:

Susi liikkeellä Kummussa?

Isokokoinen koiraeläin, mahdollisesti susi, on liikkunut 30.12.2016 Uukuniemen Kummussa, aivan talon pihassa Kankaantiellä. Kuvan lähetti Heini Tiainen.

Mahdollisesti suden jälki. (Kuva: Heini Tiainen)
Mahdollisesti suden jälki. (Kuva: Heini Tiainen)
Jaa juttu Facebookissa:

Akkakallion Pyhän Perheen tsasounan ristin ylösnostojuhla 8.10

TEKSTI JA KUVAT: TT


tsasouna_3

Uukuniemellä pyhättö viimeksi satoja vuosia sitten

Uukuniemen Kirkonkylälle nousi kesän aikana ortodoksinen tsasouna. Uukuniemellä, kuten ei myöskään Saarella, Kesälahdella tai Punkaharjulla ole ollut pyhättöä liki 400 vuoteen.

Pyhän perheen tsasounan rakennutti Uukuniemellä kesiään viettävä Andreas Hänninen.
Tsasounan rakentamista Hänninen oli suunnitellut jo pitkän tovin. Syyskuussa vuonna 2009 Hänninen etsi Uukuniemi.infon kautta Tsasounan rakentamiselle apukäsiä ja kertoi että lehtikuusihöylähirret olivat seuranneet hänen mukana yli 20 vuoden ajan etsien paikkaa rakentua.

Paikka löytyi lopulta Kirkonkylän Akkakalliolta, aivan Hännisen kesäpaikan tuntumasta.

Polulle on näkyvä viitoitus ja tsasounalla voi kulkija käydä hiljentymässä. Sisällä mahtuu toimittamaan myös pieniä hetkipalveluksia.

Pyhän Perheen tsasouna muistuttaa meitä kristinuskon synnystä, perheen pyhyydestä ja siitä, että oikeauskoiset kristityt kuuluvat Kirkon pyhään perheeseen.

tsasouna_4

Tsasounan risti ja kupoli nousevat lokakuussa

Lokakuun 8. päivä klo 13 tsasounalla vietetään ristin ja liekkikupolin ylösnostojuhlaa. Isä Aarne Ylä-Jussila toimittaa rukoushetken, vedenpyhityksen ja vihmonnan ja risti kupoleineen nostetaan miesvoimin katolle paikoilleen. Tapausta juhlitaan Uukuniemen kirkon pihalla Pitäjätuvalla välittömästi tapahtuman jälkeen. Pienimuotoisen tarjoilun ohessa rakentajat kertovat muutaman sanan hankkeesta ja ohjelmassa on lääninrovasti Erkki Lemetyisen esitys Uukuniemen kirkon pyhästä Jaakobista.

Paikallinen Seppo ”Paroni” Paakkunainen esittelee perinteisiä karjalaisia lyömäsoittimia, sekä muutaman musiikkikappaleen. Keskustelun ja napostelun ohessa Aino Vuolli musisoi kanteleella suomalaisia ja karjalaisia kansansävelmiä ja toiveiden mukaan ehkä Konevitsan kirkonkellotkin. Kaikki ovat tervetulleita.

Pyhän perheen tsasounan ristin ja kupolin ylösnostojuhula 8.10 klo 13 Uukuniemen Akkakalliolla. Lisätietoja Andreas Hänniseltä p. 0402166401.


 

tsasouna_6 tsasouna_5 tsasouna_1

Jaa juttu Facebookissa:

Metsien mies Janne Piitulainen

TEKSTI JA KUVAT : TT

Janne_3

Suomi on tunnetusti metsien ja järvien maa. Kylmässä pohjolan maassa on liki miljoona metsänomistajaa eli yksi viidestä kansalaisesta omistaa metsää. Valtio omistaa noin kolmanneksen metsistä. Metsäteollisuus on Suomen kansantalouden peruspilareita. Metsistä on siis pidettävä huolta. Uukuniemellä asuva Janne Piitulainen jos kuka tietää tämän.

Piitulainen on töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla, hänen työnkuvaan kuuluu muun muassa metsien raivuut, puiden istutukset, varhaisperkkuu ja taimikoiden hoidot. Töitä on tehtävä kelillä kuin kelillä.

janne_6
Janne Piitulainen työmaallaan Uukuniemellä.

Luonnon rauhaan Uukuniemelle

Aurinko paistaa. On kesäkuun ensimmäinen hellepäivä. Kesäkaverimme itikat ja paarmat, ovat tulleet tervehtimään. Hakkuualueen keskeltä pilkottaa mies kirkkaan oransisssa takissaan, kädessään hänellä on punainen taimien istutukseen tarkoitettu apuväline. Koivun taimi läpäisee putken ja uppoaa multaiseen maahan.

-Vähän tuo meinaa kuuma olla, kun piti firman työvaatteet laittaa kuvia varten. Nuo omat ovat vähän ohkaisemmat, sanoo Piitulainen, joka on juuri istuttanut 800 koivun tainta.

 

Kuusentaimet ovat edelleen suosituimpia.
Kuusentaimet ovat suosituimpia, vaikka kirjanpainaja kovakuoriainen uhkaa puita edelleeen.

Hän kertoo että koivun taimet ovat hieman hitaampi istuttaa kuin esimerkiksi kuusen taimet, joita istuttaa noin 1500 – 2000 päivässä. Kirjanpainaja kaarnakuoriaisesta huolimatta kuusta istutetaan edelleen eniten. Koivu on kuitenkin kasvattanut Uukuniemellä suosiotaan.

Metsätalousinsinööriksi (AMK) opiskellut Piitulainen muutti Uukuniemelle  2015 vuoden vaihteessa. Elämä Imatralla ja tehdastyöt vaihtuivat Uukuniemeen ja luonnonrauhaan. Työt eivät kuitenkaan olleet ainoa syy muuttoon.

-Emännän perässä tänne tulin. Hän on kotoisin Tarnalasta, selventää Piitulainen joka on itse Pohjois-Karjalan poikia, Tuupovaarasta.

Pariskunta on viihtynyt Uukuniemellä, vaikkakin talvella tahtoo välillä olla hieman tylsää. Uukuniemellä on kuitenkin oivat puitteet Piitulaisen lempiharrastukselle kalastukselle. Metsähommat eivät myöskään ole pelkästään työntekoa vaan Piitulainen tekee niitä mielellään vapaa-ajallakin. Harrastus ja työ menevätkin välillä sekaisin.

 

janne_5

Janne Piitulainen

Metsäinsinööri (AMK)

                                                      KUKA?                        Asuu Uukuniemen Niukkalassa

Töissä Punkaharjun Metsäpalvelulla

Harrastaa kalastusta

 

Metsätyö vaatii tiettyä mielenlaatua

Metsän raivaus- ja istutushommissa Piitulaista kiehtoo luonnon monimuotoisuus ja siellä työskentely. Harva pääsee tervehtimään töissään eläinkunnan jäseniä.

-Kerran mäyrä tuli noin viiden metrin päähän kun ei jostain kumman syystä huomannut minua. Oli siinä ihmettelemistä molemmin puolin. Villisikoja näkee paljon ja hirviä. Kuulokkeet päässä on välillä vaikea havaita eläimiä, kertoo Piitulainen.

Yksin työskentely metsän keskellä ei kuitenkaan sovi kaikille. Piitulainen muistuttaa, että se vaatii erityistä mielenlaatua. On osattava olla yksikseen.

-Tämä on itselleni mielekkäämpää kuin koneen äärellä istuminen. Mielummin sitä tänne herää kuin tehtaaseen, kertoo Piitulainen ja osoittaa taustalla olevaa perinteistä suomalaista metsämaisemaa.

Piitulaisen työalueeseen kuuluu koko lähiseutu; Uukuniemi, Parikkala ja Kesälahti. Joskus on töitä tehty Kiteen Puhoksessakin. Töitä Piitulaisella riittäisi vielä entistä enemmänkin jos metsiä tajuttaisiin hoitaa paremmin. Aihetta sille nimittäin olisi koko lähiseudulla.

-Autolla ajaessa tulee seurattua metsien tilannetta ja täytyy kyllä sanoa että tarvetta hoitamiseen olisi. Varhaisperkkaus on tärkeää. Monta kertaa olen huomannut että tuossa olisi hyvät kuuset tulossa kun vaan raivaisi muut pois, harmittelee Piitulainen ja ohjeistaa että edes kerran vuoteen olisi hyvä käydä taimikon laidalla katsomassa kuinka metsä voi.

Ottamalla yhteyttä Punkaharjun Metsäpalveluun voit tehdä arvion metsäsi kunnosta. Yrityksen kautta hoituvat kaikki metsään liittyvät toimenpiteet kuten raivaukset, istutukset, puun hakkuut yms. Lisätietoja osoitteesta http://www.metsat.fi/ .

Janne_2

Jaa juttu Facebookissa:

Parikkalassa maataloustukihakemuksia viimevuotista vähemmän

Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.
Etelä-Karjalan maaseututoimen Parikkalan toimisto Saarella.

 

Maatalouden päätukihaku päättyi 15.6.

Parikkalan maaseututoimistolle, Saaren Akonpohjaan, tuli yhteensä 227 hakemusta, joka oli 14 vähemmän kuin viime vuonna. Sähköiset hakemukset lisääntyivät ja tänä vuonna 92 % hakemuksista jätettiin sähköisesti.

-Sähköisten hakemusten keskiarvo koko Etelä-Karjalassa oli 85 %. Ainoastaan Savitaipaleella jätettiin enemmän hakemuksia netissä kuin meillä, tarkentaa agrologi Hanna Parikka Parikkalan maaseututoimistosta.

Parikka kertoo että tilojen keskimääräinen pinta-ala on noussut, sillä pienet tilat lopettavat ja isot tilat hankkivat lisää pinta-alaa.

 

maaseututoimi_1
Maaseutusihteeri Liisa Valkonen (vasemmalla) ja agrologi Hanna Parikka.

-Viime vuonna Parikkalan alueelle tuli yksi uusi tila. Sukupolven vaihdoksia on tapahtunut, mutta monet nuoret lopettavat viljeltyään viisi vuotta, sanoo Parikka ja jatkaa että viljelyä tehdään usein muun työn ohella.

Maataloustoimisto palasi takaisin Saarelle, oltuaan hetken kuntakeskuksessa Parikkalassa. Asiakkaita on riittänyt. Viimeisen kuukauden aikana toimistolla on käynyt 126 asiakasta.

-Minun järjellä tämä on parempi sijainti, sillä toimisto sijaitsee kunnan keskellä, pohtii Parikka ja toivoo että toimisto säilyisi Saarella.

 

Parikkalan maataloustoimistossa on kaksi vakituista virkaa. Parikan lisäksi toimistolla työskentelee vs. maaseutusihteeri Liisa Valkonen. He toivovat että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä.

-Neuvomme mielellämme Vipu-palvelun käytössä. Onhan tämä maatalous aika byrokraattista, eikä niinkään viljelijäystävällistä, sanoo Parikka.

Viimevuotisten tukien myöhästyneet maksut ovat saaneet paljon julkisuutta. Helsingissä järjestettiin muun muassa traktorimarssi jossa sadat maanviljelijät ajoivat traktoreillaan senaatintorille osoittaen mieltään maanviljelijöiden heikentyneestä tilanteesta. Mielenilmaus oli Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestön MTK:n järjestämä.

Osa tuista on vieläkin saamatta.

-Viimeisin tieto meillä on, että loput viivästyneet tuet maksettaisiin kesäkuun loppuun menessä, kertoo Parikka.

Jaa juttu Facebookissa: