Kategoriat
Arkistot

Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017.

Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017 klo 18:00.

Papinniemen kirkkokallion ortodoksinen kirkko oli omistettu pyhälle Nikolaokselle eli Miikkulalle kuten Karjalassa häntä kutsuttiin. Näin ollen pyhä Nikolaos oli Kirkkokallion ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä eläneiden suojeluspyhä. Vaikka Kirkkokallion kirkko on palanut ja väestö siirtynyt, pois voidaan pyhää Nikolaosta pitää edelleenkin Uukuniemen omana suojeluspyhänä, sillä tuskinpa tätä on myöhemminkään kumottu. Nikolaos on myös muun muassa lasten, merenkulkijoiden ja monien kaupunkien suojeluspyhä, ja hänelle on omistettu lukuisia kirkkoja eri puolilla maailmaa. Uukuniemeä lähimpinä ovat Imatran ja Joensuun pyhän Nikolaoksen kirkot. Tämän vuoden Pääsiäisyön palvelus televisioitiin Vaasan pyhän Nikolaoksen kirkosta.

Pyhän Nikolaoksen elämästä on säilynyt vain vähän varmaa tietoa. Hän syntyi 300-luvulla Rooman valtakuntaan kuuluneessa Lyykian provinssissa nykyisen Turkin alueella. Ilmeisesti hänen kotinsa pystyi varakkuutensa ansiosta tarjoamaan hyvän kasvatuksen. Vanhempien kuoltua Nikolaos lahjoitti perimänsä huomattavan omaisuuden köyhille ja hyväntekeväisyyteen. Myöhemmin hän toimi Myran piispana Lyykiassa.

Pyhään Nikolaokseen liitetään useita ihmeitä, joista monet kertovat köyhien ja hädässä olevien auttamisesta. Häneen liitetään myös kertomus köyhästä miehestä, jolla oli kolme tytärtä. Tällä miehellä ei siten ollut varaa tyttärien myötäjäisiin ja vaarana oli tyttärien ajautuminen prostituoiduiksi. Kertomuksen mukaan Nikolaos olisi yöllä heittänyt kolme pientä pussia kultaa köyhän miehen talon ikkunasta. Tästä tapahtumasta kerrotaan myös myöhemmän joulupukkiperinteen saaneen alkunsa. Tunteehan joulupukki nimen Santa Clause englanninkielisissä maissa.

Pyhän Nikolaoksen kuolinpäivä 6.12. on hänen tärkein muistopäivänsä ortodoksisessa kirkossa. Tätä päivää Karjalassa kutsuttiin Syys-Miikkulaksi. Kevät-Miikkulana 9.5. muistellaan pyhän Nikolaoksen reliikkien siirtoa Lyykian Myrasta Barin kaupunkiin Italiassa. Lisäksi pyhää Nikolaosta muistetaan ortodoksisessa kirkossa jokaisena torstaina.

Ajankodasta johtuen Kevät-Miikulaan liittyy monia vuodenajan töitä ja tapahtumia kuvaavia sanontoja. Jos käki ei ollut Miikulanpäivään mennessä kukkunut, oli syytä varustautua huonoon satoon. Sanottiin myös, että Miikkula tuo vihannan vihkon eli että kasvukausi oli alkamassa. Miikkulanpäivää pidettiin myös sopivana aloittaa kylvötyöt ja laskea hevoset laitumelle eli suistamolaisittain: ”Miikkulana hevoset ensi kertaa metsään lasketaan, lehmät viimeistään Jyrkinä (26.5 ortodoksisen kalenterin mukaan).” Toisaalta Vuonnisessa sanottiin, että ”kun on hanki Mikkulana haukattavana, niin on leina leivän sijasta”.  Kevät-Miikkulana hauen kutu oli loppumassa ja ahvenen samoin kuin lahnan kutu alkamassa.

Uukuniemellä ei ole tiettävästi toimitettu pyhän Nikolaoksen praasniekkoja liki 400 vuoteen. Siten Simpeleen Seudun Tiistaiseuran piirissä syntyi ajatus pyytää Lappeenrannan Ortodoksista seurakuntaa toimittamaan Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus. Isä Aarne Ylä-Jussila toimittaa palveluksen 9.5. klo 18.00 Pitäjäntuvassa.  Paikka sopii tähän tarkoitukseen hyvin, koska sinne on saatu viime vuosina ikoninurkkaus, obrazučuppu, jossa on myös Uukuniemeltä kotoisin olevan Aino Räsäsen maalaama pyhän Nikolaoksen ikoni.

Palvelus kestää noin puoli tuntia. Tämän jälkeen toimitetaan kiitosakatistos luomakunnalle. Akatistos on ylistysveisu, joka voi olla osoitettu esimerkiksi Jumalalle, pyhälle ihmiselle tai ilmiölle. Sana akatistos tulee kreikan kielen sanasta akathistos, ei istuen, ja akatistokset veisataankin seisoen.  Akatistoksia voidaan laulaa osana jumalanpalvelusta tai erillisessä akatistospalveluksessa.  Kiitosakatistos toimitetaan monissa pyhäköissä kirkkovuoden alussa, mikä on 1. syyskuuta ortodoksisessa kirkossa. Jumalan luomistyötä ja koko elämää iloineen ja suruineen ylistävä runoelma soveltuu toimitettavaksi erittäin hyvin myös keväällä Kevät-Miikkulana luonnon herätessä talven jälkeen kukoistukseensa. Kiitosakatistos kestää noin puoli tuntia.

Lyykian Myran piispan isä esipaimenen pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän juhlan, Kevät-Miikkulan ehtoopalvelu ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017 klo 18.00. Tämän pienimuotoisen uukuniemeläisen Kevät-Miikkulan praasniekan lopuksi on kahvi- ja teetarjoilu.

Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita jatkamaan siitä mihin Kirkkokallion tuonilmaisiin siirtyneet, nykyiseen riemuitsevaan seurakuntaan kuuluvat lopettivat liki 400 vuotta sitten!

DSCN1280

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla

Vanhojen valokuvien kokoelma saa täydennystä Heimo Paakkisen lähettämän kuvan ansiosta. Kuva on otettu Uukuniemi-juhlien aikaan 80-luvulla kirkon portailla. Tarkempi vuosiluku ei ole tiedossa.
Kuvasta tunnistaa ainakin vasemmalla seisovan vanhan kunnallismiehen, Aimo Siitosen, joka on toiminut muun muassa Uukuniemi-Seuran ja Uukuniemen kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Edessä sinisessä takissa oleva nainen on kansanedustaja Aune Salama, joka työskenteli Uukuniemellä kansakoulunopettajana vuosina 1930-40. Otos on alunperin Hilkka Kaksosen albumista, joka seisoo kuvassa toisessa rivissä sini-valkokauluksisessa puserossa.
uukuniemi juhlilla
Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla. Kuvan lähettänyt Heimo Paakkinen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Lukijoilta: Veli Ensio Valtonen muistelee

Lukijalle; olen Iivari Valtosen Konnunmäki ja Aili Elina Kupiaisen Ukkojuhonsalo, esikoinen syntynyt Uukuniemellä 1935

Lapsuuteeni liittyy läheisesti kaksi paikkaa Konnunmäki ja Ukkojuhonsalo.
Lapsuudessani kuulin vain mainittavan ”Kummunsalo”.  Selailin Uukuniemi sanomia, palautui mieleeni monta asiaa.
Tässä yksi niistä Olin käymässä Konnunmäessä tapaamssa Yrjö setääni, silloinen matka mummoloiden välillä tehtiin jalkapatikassa Suurjärvestä kuivatun alueen ”Lietteen poikki ”.  Muistan lietteellä olevat isot heinähaasiat ja syksyisin viljakuhilaat.

Mikä minulle sitten jäi mieleeni oli se iso kurkiparvi, joka laskeutui lähelle kulkureittiäni Lietteellä. Kurjet herättivät pelon tunteen ja piilouduin lähellä olevan pensaikon suojaan, odottaen kurkien poistumista. Kurjet poistuivat mutta oli toinenkin pelon kohde matkalla, se oli pässi. Sitä en muista oliko pässi Tiaisen vai Hietasen mutta sillä oli tapana puskea ohikulkijoita.
Kurki pelkoni voitettuani matka jatkui juosten poikki ”lietteen ” ja haan jossa tiesin pässin olekelevan, mummo oli jo hätäillyt missä viivyn, matkani Konnunmäkeen päättyi hyvin ilman mitään vammoja. Pelot kurjista ja pässistä on vain jäänyt muistoihini.

Jään odottamaan palautetta, jos joku sattuisi muistamaan jotain minusta, vanhemmistani tai Konnunmäestä.

Yheystietoni on: Ensio Valtonen Mäntykuja 1 a 3 27400 Kiukainen

sähköposti evaltonen35@gmail.com

Jaa juttu Facebookissa:

Kannanotto v.2009 julkaistusta Uukuniemen historiasta

Uukuniemen historiaLukiessani uusinta Uukuniemen historiaa yllätyin, ettei siinä mainita nimeltä niitä miehiä (ehkä naisiakaan), jotka ovat uhranneet henkensä kodin, uskonnon ja isänmaamme puolesta.

Eikö meille ole tärkeää, keitä he ovat olleet?

Ainakin osa sotien uhreista jää historiakirjan ulkopuolelle, koska v. 1956 julkaistussa Uukuniemen historiassa ei mainita kaikkien kaatuneiden nimiä. Luettelo kaatuneista on puutteellinen mm. siksi, että osa kaatuneista uukuniemeläisistä oli siirtolaisuuden tai työnsaannin takia muuttanut muualle ja eikä ole haudattu Uukuniemelle.

Jostain muusta syystä myös kahden kaatuneen setäni nimet puuttuvat tästä luettelosta.

Kysyn asianosaisilta, voiko asialle tehdä mitään?

Niilo Tiainen

Ristiina

Jaa juttu Facebookissa:

Ensio Valtosen muistelma Elisenvaaran pommituksesta: MIKÄ SAI MIELENI JÄRKKYMÄÄN

SA-kuva
SA-kuva

Panelian kirjastossa oli 7.10.14 Karjalaisen kirjallisuuden ilta, jonne minunkin askeleeni suuntauivat, vaikka matkan Kiukaisista – Paneliaan teinkin autoillen. Ilta toi painajaismaiset muistot mieleeni, Paikalla oli evakkoja Räisälästä ja muistelut iikkuivat sota-ajassa. Näytteillä oli, Karjalaista kirjallisuutta sekä kirjallisuutta menetetystä Karjalasta. Keskustelua käytiin Elisenvaaran pommituksesta. Elisenvaaran pommitus, vei yöuneni kello on nyt kohta 02.00 kun istun tietokoneen edessä ja palautan mieleeni tuota pommitusta.

Aitini kertomaa

Asuimme Rautionkylässä lähellä Immolan Lentokenttää ja Immolan järveä jatkosodan alkaessa, matkasimme junalla Immolan asemalta kohti Särkisalmea ja sieltä mummolaan (Äitini koti).

Matkamme katkesi Elisenvaaraan, silloisen sotapoliisin toimesta, sotapoliisi vei meidät asemmalta hieman kauempana olevaan mielestäni omakotitaloon, jossa henkilöt ja kulkuluvat tarkastettiin, kunnossa olivat. Ollessamme sotapoliisin toimitiloissa alkoi Elisenvaaran pommitus, pommituksen jälkeen palattiin asemalle, josta aikanaan matka kohti Särkisalmea jatkui.

Mutta se näky mikä minua kohtasi oli todella järkytyksiä täynnä, ihmisruumiin kappaleita, ruumiita, vielä palavia vaunuja, ihmisiä palamassa. Tämä painajaismainen tilanne oli aina unissani, ollessani kipeänä, nämä painajaisunet katosivat vasta 1988 suoritetussa ohitusleikkauksessa.

Pääsimme aikanaan mummolaan Uukuniemelle silloiselle Kummunsalolle, nykyisin Ukkojuhonsalolle. Oli hyvä ja lämmin olo mummolassa. Sota jatkui, sotilaita ryhmittyi ja majoittui telttoihin Akonpojasta – Uukuniemelle johtavan maantien varteen, telttoja ja sotilaita oli paljon.

Tätejäni jotka olivat nuoria naisia, viehätti sotilaat ja saadut juustopalat, näkkileipä ja joskus myös marmelaadi. Evakossa olimme sodan aikana Lapualla Karhumäen opistolla ja Rantasalmella Leskisen torpassa Haapalahdessa.

Naapurimme Monoset olivat evakossa Haapaniemessä.

Rauhan vihdoin palattua palasiimme nykyiseen ”Rämpsälään” Rautionkylään.

V Ensio Valtonen s 10.05.35 Uukuniemellä

Asun nykyisin Eurakoskella, entisessä Kiukaisten kunnassa.

Jaa juttu Facebookissa: