Kategoriat
Arkistot

VPK:ssa toimitaan vapaasta tahdosta ja auttamisen halusta

 

Uukuniemen vapaapalokunta on jälleen käynnistellyt syystoimintakauttaan kesätauon jälkeen. Ainakin vielä tänä syksynä. – Hyvin uhkaavasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että toiminta on lopetettava mikäli uusia innokkaita vapaapalokuntalaisia ei ole mukaan tulossa, sanoo Uukuniemen vpk:n päällikkö Marko Ulvinen. Uukuniemen vapaapalokunta on perustettu vuonna 1976 ja tällä hetkellä Ulvisen lisäksi  jäseniä on viisi. – Aktiivijäseniä ovat Petteri Hirvonen ja Ville Tiitta. Toiminnassa mukana ovat myös Kirsti Ulvinen, Helena Ulvinen ja Ilpo Suutarinen, Ulvinen kertoo. – Olen itse ollut vpk:ssa nyt jo 25 vuotta. Aloittaessani jäseniä oli reippaasti yli parikymmentä, joten alas on tultu aika rankasti, hän jatkaa.

Ehtona vapaapalokunnan jäseneksi pääsemiselle on täysi-ikäisyys. Uusi jäsen perehdytetään toimintaan, jonka lisäksi hänen tulee käydä sammutustyön kurssi. -Sen jälkeen pystyy osallistumaan pelastustyöhön, sanoo Ulvinen. – Toki myöhemmässä vaiheessa on mahdollisuus käydä lisää erilaisia kursseja, mutta hälytystoimintaan pääsee osallistumaan hyvinkin nopeasti, hän jatkaa. Yläikäraja on 65 vuotta ja jokainen aloittava jäsen käy terveystarkastuksessa, jossa varmistetaan, että henkilö on kuntonsa puolesta valmis toimimaan pelastustustehtävissä. Uukuniemen vapaapalokunnassa toimii myös nuoriso-osasto, jonne pääsevät 7 -vuotiaat ja sitä vanhemmat harjoittelemaan pelastustoimen tehtäviä. Tällä hetkellä nuoria jäseniä on kolme. -Tietenkin pienemmillä harjoittelu ei ole niin ”vakavaa”, vaikka samoja asioita käsittelemmekin, Ulvinen täsmentää.

Yhteisharjoituksia on järjestetty Uukuniemellä joka toinen viikko kolmen kuukauden kesätaukoa lukuun ottamatta. – Aina näin syksyisin laadimme harjoitussuunnitelman joka tulee hyväksyttää pelastuslaitoksella. Meillä harjoitukset ovat olleet sunnuntaisin, koska se on vuorotyöläisten kannalta helpointa sovittaa aikatauluihin. Yhden harjoituskerran kesto vaihtelee kahdesta kolmeen tuntiin. Harjoitusten sisältö puolestaan liittyy luonnollisesti kaikkeen paloihin liittyvään ja peruspelastustoimen asioihin. Niiden avulla ylläpidetään jo opittuja taitoja, sanoo Ulvinen.

Uukuniemen vapaapalokunnalle tulee hälytyksiä vuodessa noin 30 joista puolet on ensivastetehtäviä. – Normaali toiminta-alue ulottuu Uukuniemen lisäksi Saarelle. Suurempien palojen yhteydessä meidät hälytetään myös Kesälahdelle ja Parikkalaan. Saaren vpk:n kanssa kaikki hälytykset ensivastetta myöten toimivat meillä rinnatusten. Lisäksi Särkisalmella ja Parikkalassa on omat vapaapalokuntansa, Ulvinen kertoo.

Pitkän uransa aikana Ulvinen on nähnyt yhtä ja toista hälytysten yhteydessä. – Eniten mieleen ovat jääneet rakennuspalot tässä oman kylän alueella, hän pohtii. – Päivähälytykset ovat niitä kaikkein hankalimpia, sillä usein töissä saatetaan olla aika kaukana eikä paikalle tuolloin ennätä ajoissa. Siksi olisi hyvä, että vapaapalokuntalaisia olisi huomattavasti enemmän, jolloin olisi todennäköisempää saada auttajia tapahtumapaikalle nopeammin, Ulvinen sanoo.

Ulvinen harmittelee, että innostus vapaaehtoistyöhön on vuosien saatossa hiipunut lähes kokonaan. – Kyllä tässä toiminnassa täytyy olla aito halu auttaa hädässä olevia. Sen lisäksi on osattava myös ottaa vastuuta. Se taito ei nykymaailmassa ole itsestäänselvyys, sanoo Ulvinen.

Vapaapalokunnan olemassaolo syrjäkylillä on ensiarvoisen tärkeää. Hädän hetkellä jokainen minuutti merkitsee ja nopea avunsaanti voi pelastaa ihmishenkiä ja rakennuksia. Ulvinen kannustaakin kaikkia edes kokeilemaan. – Loppujen lopuksi kun ajatellaan kokonaisuutta niin esimerkiksi harjoituksiin käytettävä aika kuukausitasolla on 4-6 tuntia. Se ei ole kovin paljon. Meidän pieneen mutta sitäkin aktiivisempaan joukkoon ovat kyllä kaikki tervetulleita, hän sanoo.

 

Kuva pelastusharjoituksista viime keväältä. Kuva: Marko Ulvinen.
Veden varaan joutuneiden pelastamisessa käytetään apuna Hansa- -pintapelastuslautoja. Kuva: Marko Ulvinen.
Auton pilkkomista pelastusharjoituksissa talviolosuhteissa. Kuva: Marko Ulvinen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Myös ammattimuusikko kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta

 

Niukkalan kylä on saanut uuden asukkaan, kun muusikko ja rumpalisti Jarmo Moilanen löysi kodin Uukuniemeltä. Viiime kesänä Pyhäjärven kyläkaupalla useammankin kerran xylofonia soittamassa nähty Moilanen on syntynyt Tampereella, mutta sekä isän että äidin puolelta sukujuuret ovat kuitenkin Karjalassa. – Isäni oli syntyjään Viipurista, äiti puolestaan Käkisalmesta, Moilanen kertoo. – Uukuniemellä vietin useita lapsuuden kesiä jo 70 -luvulla. Isoisäni on ollut mukana talkoissa perustamassa silloista Virkistyskeskusta kirkonkylälle, hän jatkaa.

Mutta kuinka Moilasesta sitten lopulta tuli virallisesti uukuniemeläinen? – Muuttopäätös oli eräänlainen ahaa -elämys. Olin täällä käymässä ja majoituin Virkistyskeskuksella, joka nykyisin on siis Uukuniemen lomakeskus. Tuntui kuin olisin kotiin tullut joten mietin, että miksipä en asettuisi tänne pysyvästi, hän kertoo. -Asiat ovat edenneet kuin itsestään. Ollessani Pyhäjärven kyläkaupalla soittamassa xylofonilla Säkkijärven polkkaa kuulin paikallisilta asukkailta vapautuvasta rivitaloasunnosta Niukkalassa. Siellä olen nyt sitten muutaman viikon jo asunu, Moilanen sanoo.

Tällä viikolla 54 -vuotispäiviään juhlinut Moilanen kävi aikoinaan Tampereella Pirkkalan peruskoulun ja siirtyi sieltä Tampereen konservatorioon. -Valmistuttuani  konservatoriosta muusikoksi siirryin Oulunkylän Pop-Jazz -konservatorioon, jossa kävin vielä pop- ja jazzmuusikon koulutuksen. Opetustyöt musiikin saralla aloitin oikeastaan heti armeijan jälkeen vuonna 1983, hän kertoo.

Moilasen työhistoria on vakuuttava niin muusikkona kuin lyömäsoitinopettajana. Iskelmämusiikin puolella hän on tehnyt yhteystyötä muun muassa Laila Halmeen, Veikko Lavin, Pirkko Mannolan, Katri Helenan, Eino Grönin ja Irwin Goodmanin kanssa. – Henry Thell on kaiketi vanhimmasta päästä artisteja joiden kanssa olen työskennellyt, tuumii Moilanen. -Siihen aikaan käytettiin hyvin paljon myös tuuraajia ja tuurauskeikkoja saattoi olla jopa viisi viikossa. Nykyisin useimmilla artisteilla kulkee oma bändi mukana, Moilanen sanoo.

Pop-jazz -musiikin puolella Moilanen on esiintynyt niin ikään tunnettujen suomalaisten tähtien kuten Sakari Kuosmasen ja Pauliina Pohjanheimon kanssa. Lisäksi hän on ollut lyömäsoittajana lukuisissa Big Band -kokoonpanoissa, teattereissa, orkestereissa ja oopperoissa. – Tässä työssä on tärkeää ennakkoluulottomuus eri musiikinlajien välillä, sekä soittimien käsittely ja osallistava tapa työskennellä erilaisten yhteisöjen kanssa.

Moilanen on halunnut muusikon työssään tehdä tunnetuksi myös hieman harvinaisempia tapoja käsitellä rytmiä, ja tuoda Suomeen myös afrikkalaista ja kuubalaista lyömäsoitinperinnettä. Näihinkin monitaiturilta löytyy koulutusta: suoritettuna ovat afrikkalaisen musiikin kurssi, kuubalaisen musiikin kurssi sekä New Orleans -kurssi. Opetustyötä lyömäsoitinopettajana ja bändiohjaajana Moilanen on tehnyt niin Tampereen seudulla, Lapissa kuin Itä-Suomessakin. -Savonlinnassa asuin useita vuosia 2000 -luvun alussa ja työskentelin siellä tuntiopettajana Savonlinnan Taidelukiossa ja musiikkiopistolla. Lisäksi tein kansalaisopistoilla töitä muun muassa Rantasalmella ja Heinävedellä, Moilanen kertoo. – Savonlinnasta muutin Saarenmaalle ja asuin siellä muutaman vuoden tehden töitä bändiohjaajana. Lappiin puolestani lähdin alun perin opiskelemaan eräoppaaksi, mutta suunnitelmat kariutuivat saatuani polvivamman. Onneksi töitä kuitenkin löytyi Muoniosta bändi ja rumpuohjaajana. Pohjoisin työpaikkani lienee Kilpisjärven päiväkoti Saana, mutta siellä vaihdoin ihan puhtaasti vain lapsille vaippoja, naurahtaa Moilanen.

-Nyt muuton jälkeen olen treenannut erityisesti xylofonia ja kuntoillut Rajapirtin kuntosalilla. Minulla on todettu selässä reuma, mutta oireet olen saanut kuriin liikunnan avulla. Melkein joka aamu olen myös käynyt pulahtamassa Tokkarin rannassa. Vielä pitäisi löytää jokin paikka rummuille, sillä pieniä vieroitusoireita niiden paukuttamisessa alkaa jo olla. Rumpusetti on lyömäsoittimista se mieluisin ja sitä olen eniten soittanutkin, pohtii Moilanen. -Olisi hienoa jos pääsisin vetämään vielä vaikka bändikerhoja tai -leirejä. Lasten ja nuorten kanssa työskentely on suuri ilo. Heidän innostuksensa on niin aitoa, Moilanen jatkaa.

Kotiutumisvaikeuksia ei rumpalilla ole ollut. -Tykkään  kun täällä ihmiset juttelevat ja tervehtivät oli sitten tuttu tai tuntematon. Se on ihan toista hämeessä, enkä sinne kaipaa kyllä enää ollenkaan.  Viimeksi Tampereella käydessäni se meteli ja hälinä tuntui jopa vielä raastavammalta kuin ennen, kun olen täällä nyt saanut nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, kertoo Moilanen.

Voisi kuvitella, että Moilasen uskomattoman laajasta työkokemuksesta olisi vaikea nimetä mitään erityisen mieleenpainunutta työkeikkaa. Tätä  Moilasen ei kuitekaan kauan tarvitse miettiä. – Kyllä se on TV2:n Karvakuonot vuonna 1984. Esiinnyimme silloin yhdessä Tampereen kaupunginorkesterin konsertissa. Ransu-koiran kanssa keikkailin vielä viime vuonnakin, Moilanen sanoo pilke silmäkulmassa.

Soittamisen opettaminen on Moilaselle elämäntehtävä. -Mottoni onkin, että jos ihminen saa musiikista ikuisen ystävän, olen onnistunut, muusikko päättää.

 

Viime kesänä Pyhäjärven kyläkaupan asiakkaat saivat nauttia Moilasen xylofoni-esityksistä.
Jarmo Moilanen (oik.) esiintymässä lyömäsoitinoppilaidensa kanssa Saksassa. Kuva: Jarmo Moilanen.
Savonlinnan Oopperajuhlilla vuonna 2006, jolloin Moilanen toimi Bolshoi-teatterin Rosendahlin lapset -oopperan lyömäsoittajana ja äänenjohtajana. Kuva: Jarmo Moilanen.
Musiikin lisäksi lähellä sydäntä ovat luonto ja eläimet. Kuva: Jarmo Moilanen.

 

Katso klipit Jarmo Moilasen esiintymisistä:

 

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Silloin niitetään kun heinä on kuivaa. Urakoitsijoiden kesät etenevät sään ehdoilla.

 

Jälleen on yksi peltoalue niitetty. Timo Sairanen hyppää alas traktorista ja suuntaa katseen jo seuraavalle pellolle. – Sään mukaan on nyt elettävä, silloin painetaan vaikka yötä päivää jos luvassa on poutaa, sanoo Sairanen. Jo toisen polven urakoitsija on koulutukseltaan metsäkoneenkuljettaja. Isänsä Sepon urakointifirmassa Timo aloitti työt heti traktorikortin saatuaan. -Johan siitä on aikaa jo melkein 15 vuotta, tuumii 29 -vuotias Sairanen. – Omat koneet hankittiin 2004 ja tällä hetkellä käytössä on neljä traktoria, hakkuukone ja ajokone, hän jatkaa.

Sairasten pääasiallinen toiminta-alue ulottuu Saaren pohjoispäästä Uukuniemelle ja Kesälahden puolelle. Maatalouspuolella on 15 vuoden aikana kuitenkin tapahtunut paljon ja se näkyy myös urakoitsijoiden työssä. – Parhaimpina kesinä paalimäärä on ollut siellä 10 000 paikkeilla, nyt se on arviolta noin 4000, Sairanen kertoo. – Useat tilat ovat lopettaneet toimintansa kun isäntien ikääntyessä ei jatkajia ole löytynyt. Kymmenet tilat ovat myös siirtyneet vähitellen luomuun mikä vähentää esimerkiksi kasvinsuojelutyötä. Lisäksi nuorilla isännillä on intoa niin paljon, että he hankkivat omat koneet, naurahtaa Sairanen.

Heinänteon lisäksi urakoitsijoiden työnkuvaan kuuluu muun muassa kivenkeruuta ja puunkorjuuta. – Metsäkonetyöt ovat itselle mieluisimpia ja siihen olen koulunkin käynyt, toteaa Sairanen. – Hakkuut ja puunkorjuut ajoittuvat syksystä kevääseen ja työpäivät ovat silloin säännöllisempiä. Kesällä pellolla saatetaan painaa vaikka kolme vuorokautta putkeen jos isännät ilmoittavat, että nyt on tultava. Kesäkuu on ehdottomasti se kaikkein kiireisin kuukausi koko vuodessa, Sairanen kertoo.

Saarella asuvan Timon perheeseen kuuluu puoliso sekä 1,5v ja 4v lapset. Kaikki vapaa-aika meneekin perheen kanssa oleillessa. -Sadepäivät ovat näin kesällä niitä ”lomapäiviä”, tosin ei sitä oikein sittenkään osaa vain olla. Koko ajan on keksittävä jotakin puuhaa, Sairanen hymähtää.

Työnjako on Sairasen isännillä selvä: vanhempi isäntä Seppo hoitaa puunajot, kivenkeruun ja rikkakasvien ruiskutukset, Timolle puolestaan kuuluvat hakkuukonetyöt ja heinien niitot. – On tämä minulle sellaista kutsumustyötä kyllä, tähän on kasvettu pikkupojasta asti. Tehdastyö ei jaksaisi kauaa kiinnostaa. Mutta jos jostain syystä en olisi urakoitsijaksi ryhtynyt, olisin todennäköisesti hakeutunut armeijaan töihin, tuumii Sairanen.

Tulevaisuus näyttää, kuinka töitä riittää jatkossa. -Heinäkonepuoli on se arveluttavin, Sairanen sanoo. – Kaikki työ otetaan vastaan mitä tarjotaan. Mutta kyllä tässä nyt ainakin seuraavat 5 vuotta ollaan vielä tiukasti mukana, hän jatkaa. – Tämä on pitkälti istumatyötä ja se saattaa olla kropalle petollista. Toisten keho kestää paremmin ja toisille saattaa sitten tulla esimerkiksi selkäongelmia, Sairanen pohtii. – Ja koneidenkin pitäisi pysyä kunnossa!

Töitä on jatkettava ja traktori hyräytettävä käyntiin. Kiirettä pitää sillä säätiedotuksen mukaan poutaa on luvassa koko ensi viikoksi.

 

Timo Sairanen aloitti työt isänsä yrityksessä heti traktorikortin saatuaan. Työuraa on takana nyt jo 15 vuotta.
Kesäisin töitä tehdään kelien ehdoilla ja sopivan sään sattuessa jopa 28 tuntia yhtä soittoa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Ilmianna vanha pihapiiri tai maatila!

 

Viime kuussa Uukuniemellä vierailleet aarteenmetsästäjät  Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen suunnittelevat paluuta pääkallopaikalle elokuun loppupuolella ja etsivät nyt vanhoja pihoja ja tiloja aarteenetsintään. Keskisuomalaiset rakennusalan yrittäjät tekivät edellisellä vierailullaan muun muassa rahalöytöjä, joista mainittakoon ainakin vanha raha vuodelta 1917. Oivallinen löytö Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi!

Edellisen vierailunsa jälkeen miehet ovat kolunneet pihoja ja peltoja Keski-Suomen lisäksi Ruotsissa ja Ahvenanmaalla. Aarteenetsinnän lisäksi myös hyönteisbongaus kuuluu oleellisesti heidän harrastusretkiinsä. Mikäli tiedät sopivia vanhoja kohteita Uukuniemen ja Saaren alueella, ilmoita niistä meille. Kuka tietää millaisia löytöjä maan alle oikein kätkeytyykään.

 

Edellisellä Uukuniemi-reissullaan aarteenmetsästäjät löysivät muun muassa tämän 5 pennin kolikon vuodelta 1917.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Unikekoa uittamassa

 

Torstaiaamuna klo. 9.00 molskautettiin Papinniemen leirintäalueella Pyhäjärveen Vasukkaiden valitsema vuoden Unikeko. Tänä vuonna 20 -vuotisjuhlien kunniaksi tittelin sai haltuunsa Vasukkaiden ensimmäinen puheenjohtaja Sakari Hämäläinen. Unikeonpäivän tapahtuma järjestettiin Papinniemessä nyt vasta toisen kerran. Viime vuoden Unikeko oli kunnanjohtaja Vesa Huuskonen. – Halusimme jonkin tapahtuman korvaamaan kesäsenssejä, joita ei oltu useaan vuoteen järjestetty. Lopulta syntyi idea Unikeonpäivästä, kertoo Vasukkaiden Markku Uimonen. 

Kun Unikeko oli saatu uitettua 18 asteisessa Pyhäjärvessä, jatkui aamu kahvihetkellä suolaisen purtavan ja keskustelutuokion siivittämänä. Iltapäivällä oli puolestaan vuorossa liikunnallista aktiviteettia. Kesälahden urheilijat ry saapui kanootteineen antamaan melontaopastusta, samoin Papinniemen leirintäalueen sup-laudat olivat vapaasti testattavissa. Uimonen oli iloinen, että pilvisestä ja melko kylmästä säästä huolimatta yleisöä riitti sekä aamun heittotapahtumaan että iltapäivän liikunta-aktiviteetteihin. – Toivottavasti saamme jatkettua tätä perinnettä vielä monena kesänä, hän sanoo.

Unikeonpäivää on Suomessa vietetty ainakin 1600 -luvulta lähtien, mutta viralliseen kalenteriin se on merkitty vasta vuonna 1929. Vietto pohjautuu vanhaan kristilliseen legendaan, jossa Efeoksen seitsemän unikekoa pakenivat 200 -luvulla vainoa ja nukkuivat 200 -vuotta. Valtakunnan virallinen Unikeko valitaan vuosittain Naantalissa.

Lauantaina 27.7.  Vasukkaat järjestävät polkutalkoot Papinniemen historiapolulla klo. 12 alkaen. – Asetamme paikoilleen muun muassa infotaulut ja paikalla on argeologi Ville Laakso jakamassa historiatietoa sekä valvomassa talkoita. Museovirasto on tarkkaan määritellyt kuinka infotaulut tulee polulle asettaa, jotta muinaisjäännösaluetta ei vaurioitettaisi, Uimonen kertoo. Talkoisiin ovat kaikki tervetulleita!

 

Vuoden 2017 Unikeko kannettiin Pyhäjärveen vanhalla hetekalla.
Tiedossa kylmä kylpy 18 asteisessa Pyhäjärvessä!
Juhlavuoden Unikeoksi paljastui Vasukkaiden ensimmäinen puheenjohtaja Sakari Hämäläinen.
Iltapäivällä oli mahdollisuus tutustua muun muassa kajakkimelontaan.

 

K.L.

Kuvat: Kyllikki Uimonen/Katri Levänen

Jaa juttu Facebookissa:

Aarteita metsästämässä

 

Mitä saadaan kun yhdistetään neljä keskisuomalaista rakennusalan yrittäjää, metallinpaljastimet, sähkölamput ja viikonloppu Uukuniemellä? Erittäin mielenkiintoinen seikkailu! Näin tapahtui viime viikonloppuna, kun pihaan päräyttivät Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen. Aarteenmetsästäjät.

Vaikka miehet asuvatkin Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla, ulottuvat Jannen ja Jukan sukujuuret aina Uukuniemelle saakka. – Jannen mummo on syntynyt entisellä Mujusen kaupalla ja minun mummolani on puolestaan Myötävaarassa, kertoo Jukka Ahokas. Miesten yhteinen harrastus eli vanhojen tavaroiden ja esineiden metsästys metallinpaljastimilla alkoi viime keväänä. -Aiemmin olemme tehneet etsintöjä pääasiassa Keski-Suomessa mutta tällä kertaa tie toi Uukuniemelle, Ahokas sanoo.

Idea harrastukseen syntyi Ylellä pyörineestä tv-ohjelmasta ”Menneisyyden metsästäjät”. Ihan mistä tahansa ei aarteita ole lupa etsiskellä vaan siihen on olemassa tarkat säännöt. – Aina tulee olla myös maanomistahan lupa esimerkiksi pelloilta etsiessä, Ahokas kertoo. – Lisäksi yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat museovirastolle ja uudemmat, arvoltaan yli 25€ olevat esineet on toimitettava poliisille. Papinniemen leirintäalueella majoittuneet aarteenmetsästäjät olivat jo ehtineet löytää Uukuniemi-reissultaan vanhoja työkaluja, kuten sepän työvälineen joka on arviolta 1800 luvulta, läjän hevosenkengitysnauloja, hylsyjä ja vanhoja rahoja. Esiin putkahti muun muassa 5 penninen tasan sadan vuoden takaa ja Jugoslavialainen kolikko, jota ei vielä toistaiseksi pystynyt tarkemmin määrittämään.

Neljä aarteenmetsästäjää Keski-Suomesta: Tero Poikola (vas), Jukka Ahokas, Mika Ahonen ja Janne Hassinen.
Työn touhussa pellolla…
…ja pihan laitamilla.
Tunnin etsinnän saalis vanhasta Homavaaran pihapiiristä; pajavasaran terä, löylymittari, lyttyyn mennyt peltimuki ja muuta pientä rautaromua.
Suomi 100 -juhlavuotta voi juhlistaa näinkin. 5 penninen vuodelta 1917.
5 markkanen, jonka vuosiluku ei ole tiedossa.

Metsästys ei suinkaan rajoitu päiväsaikaan, vaan illan hämärtyessä etsinnän kohde vaihtuu esineistä hyönteisiin. – Uukuniemellä on hyvin monipuolinen hyönteislajisto muuhun Suomeen verrattuna. Se kuuluu itäiseen lajistoon mitä ei muualla ole. Hyönteiskartoitusta olemme tehneet monissa Euroopan maissa kuten Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Myös Saudi-Arabiassa ja Thaimaassa olemme vierailleet, miehet kertovat lähes yhdestä suusta. – Minulla on yksi huone varattu kokonaan perhosille. Lajeja siellä on yhteensä noin 15 000, sanoo Poikola.

Näiden neljän metsästäjän innostus tarttuu oitis keneen tahansa. Iloisen ja puheliaan seurueen juttuja kuunnellessa vierähtäisi helposti kokonainen päivä, mutta matka metsästysmaille jatkuu. – Seuravaksi suuntaamme todennäköisesti Joutsaa. Mutta varmasti tulemme Uukuniemelle vielä uudelleen tänä vuonna, Ahokas lupaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemi-juhlien avauspäivä: ortodoksinen perintö Uukuniemellä

 

Lauantaina alkoivat kaksipäiväiset Uukuniemi-juhlat kirkonmäellä aamutorin ja Uukuniemi-seuran vuosikokouksen merkeissä. Aurinkoinen mutta tuulinen sää oli ihanteellinen juhlakansaa ajatellen. Keittolounaan jälkeen päästiin kuulemaan päivän esitelmäosuutta, jonka avasi Juha-Pekka Hirvonen. Aiheena oli Uukuniemen historia ortodoksisesta näkökulmasta, sekä ortodoksinen perintö. Vasukkaiden Mirja Ulmanen kertoi Papinniemen karjalaisortodoksisen muinaiskylän historiapolkuhankkeesta ja argeologi Ville Laakso puolestaan ortodoksisuuden vaikutuksesta Uukuniemellä. Hirtoriantutkija ja dosentti Juha Pohjolainen esitelmöi pitäjäntuvassa ennen ehtoolliskirkkoa ja Karjalaista kansanmessua. Iltapäivän musiikkiosuuksiin kuului Pirkko Fihlmanin itkulauluesitys ja Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkokuoron kuorolauluesitys.

Päivä päättyi Mikkolanniemen toimintakeskuksella ”Koti, uskonto ja isänmaa” -laulunäytelmään. Varsinainen pääjuhla alkaa sunnuntaina 2.7. klo. 13.00 kirkkomäen piha-alueella. Juhlapuhujana tänä vuonna kuullaan kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Elli Aaltosta.

Uukuniemi-juhlat kirkonmäellä 1.-2.7-2017.
Juha-Pekka Hirvonen.
Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Riitta Katko.

 

K.L.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Papinniemen juhannuskokko keräsi kävijöitä

 

Papinniemen leirintäalueen perinteinen juhannuskokkotapahtuma sai väen perjantai-iltana liikkeelle viileästä säästä huolimatta. Kokkosaareen jo kevättalvella pystytetty roihu sytytettiin klo. 20, ja ihmismassa oli levittäytynyt sitä ihailemaan sekä rannalle että vesille. Vaikka tuuli puhalsikin järvellä napakasti, oli veneitä saapunut paikalle kymmenittäin. Myös ravintolarakennuksen ympärillä kävi kuhina jo alkuillasta. Illan esiintyjinä nähtiin ensin Pakokeino -yhtye, joka aloitti osuutensa noin klo. 21. Pääesiintyjä Harri Marstio puolestaan asteli estradille loppuillasta. Juhannuksen vietto jatkui vielä lauantaina Bablon tahdittamana.

 

Papinniemen juhannuskokko 2017.
Juhannuksen juhlijoita vesillä.

Kokon jälkeen alkoi jonoa syntyä päärakennuksen tiskille.
Kiireestää huolimatta aina on aikaa yhdelle kuvalle! Papinniemessä kesän työskentelevä Tuomas Tiainen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemeläinen kevään ylioppilas liittyi Porin Ässien vahvuuteen!

TEKSTI JA KUVAT: TUOMAS TIAINEN


Uukuniemen Ukko Juhonsalolta kotoisien oleva, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut, Tomi Karhinen allekirjoitti reilu viikko sitten 26.5 Porissa pelaajasopimuksen Porin Ässien kanssa. Organisaatio tunnetaan Liigassa pelaavasta, vuonna 2013 Suomen mestaruuden voittaneesta jääkiekkojoukkueestaan. Uukuniemen kiekkokaukalon kovatasoisten pipolätkäpelien kasvatti Karhinen ei kuitenkaan siirry pelaamaan Ässiin jääkiekkoa, vaan sopimus liittyy alati kasvussa olevaan elektronisen urheiluun eli tietokone- ja konsolipelien kilpapelaamiseen.

Uukuniemeläinen kilpapelaaja Tomi Karhinen edustaa nykyään Porin Ässiä. Hän on myös kevään uusia ylioppilaita.

Suuret urheiluseurat maailmanlaajuisesti ovat huomanneet kilpapelaamisen suosion räjähdysmäisen kasvun ja näin ollen päättäneet perustaa eri peleihin omia joukkueita. Kilpapelijoukkueet löytyvät muun muassa sellaisilta seuroilta kuin Paris Saint German, FC Schalke04 ja Philadelphia 76ers. Suomessa tätä buumia ovat seuranneet Helsingin IFK ja Seinäjoen jalkapallokerho. Nyt viimeisimpänä joukkoon liittyi myös Porin Ässät. Ässien Liigajoukkueen taustayhtiö HC Ässät Oyj lähtee kovaan kilpailuun mukaan Blizzard peliyhtiön Overwatch hittipelissä. Se rekrytoi organisaatioonsa Karhisen kuusihenkisen REAKT-joukkueen, joka Ässiin liittymisen myötä tunnetaan nyt Aces nimellä. Joukkueessa pelaavat ”TheDesolator” Karhisen lisäksi TimoAshieliKorkeakoski, Chris-Daniell ”KarvaRausku” Räisä, Timi ”MrHamster” Sillman (kapteeni), Roope ”Ronski” Somero sekä Timo ”Tipi” Virkkunen. Acesin valmentajana ja managerina toimii Kalle Laukkanen.

Overwatch on ensimmäisen persoonan ammuskelupeli, jossa tiimityöskentely on erittäin suuressa roolissa. Peliä pelataan kuusi vastaan kuusi muodossa ja jokaisella on pelaajalla on pelissä oma tehtävänsä. Overwatch julkaistiin toukokuussa 2016.

Tomin haaveena kilpapelaamisen ammattilaisuus

Uukuniemen punttisalilta kuuluu pauketta. 19-vuotias Tomi on tullut salille nostelemaan painoja ennen illan kolmetuntista treenisessiota joukkueensa Acesin kanssa Overwatch tietokonepelin parissa.

-Tämä on hyvä keino purkaa stressiä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä pois. Peli kulkee sitten paremmin, kertoo Tomi samalla penkkipunneruspaikalla puhkuen.

Kova kuntosalitreeni on hyvää vastapainoa tiukkaa keskittymistä vaativalle kilpapelaamiselle. Tomi kertoo, että kuntosali on oiva paikka stressin lieventämiseen.

Parhaillaan Tomin joukkue treenaa Oulussa 9. kesäkuuta käytävään SM-kisojen ensimmäiseen osakilpailuun. Vectorama nimisessä tapahtumassa Overwatch pelin voitttajajoukkueelle on luvassa paikka myöhemmin syksyllä pelattavaan SM-finaaliin. Vectromassa toiseksi tullut voittaa 1000 euroa ja kolmanneksi 500 euroa.

-SM-finaali on tavoitteena. Se on jo itsessään arvokkaampi kuin nuo loput rahapalkinnot.

Tomi on pelannut Overwatch peliä sen toukokuun 2016 julkaisusta lähtien. Nykyiseen joukkueeseensa hän liittyi puoli vuotta sitten joulukuussa. Joukkue oli muutosten kourissa ja Tomi päätti kysyä mahdollisuutta liittyä mukaan.

-Pelasin aluksi muutaman harjoituspelin joissa piti antaa näyttöjä pelitaidoista ja kommunikaatiokyvyistä. Tässä sitä nyt ollaan, hymyilee Tomi.

Aces harjoittelee viikossa vähintään kolmena päivänä, kolme tuntia kerrallaan. Toistaiseksi pelaaminen tapahtuu työn, opiskelujen ja muun elämän ehdoilla. Turnauksissa pärjääminen kerryttää niin joukkueen kuin myös omaakin kassaa. Sponsoreita Aces on paraikaa haalimassa.

Tomilla on päättäväinen katse kohti tulevaisuutta. Tavoitteena on pelata joku päivä ammatikseen.

Kevään ylioppilas Tomi haki jatko-opiskelemaan Lappeenrannan ja Oulun teknillisiin yliopistoihin, mutta haaveissa siintää kuitenkin kilpapelaamisen ammattilaisuus. Haave ei ole missään nimessä tuulesta temmattu, sillä ammatikseen suomalaisista eri pelien kilpapelaajista pelaa tälläkin hetkellä kymmenkunta. Turnausten voittosummat pyörivät sadoissa tuhansissa euroissa, joiden päälle suurimpien joukkueiden pelaajat saavat myös palkkaa. Overwatch on suhteessa muihin peleihin vielä varsin uusi, mutta todella kovassa nosteessa.

-Olisihan se hienoa pelata joku päivä ammatikseen. Mennään päivä kerrallaan ja tehdään kehittymisen eteen kovasti töitä. Katsotaan sitten mihin rahkeet riittää, pohtii Tomi.

Kilpapelaaminen hurjassa kasvussa

Elektronisen urheilun tuotto kasvaa tänä vuonna lähes 700 miljoonaan euroon. On ennustettu että vuoteen 2020 mennessä se nousee jopa 1,5 miljardiin euroon. Kasvu on todella hurjaa, yli 40% vuosivauhtia. Viimeistään nyt olisi epäilijöiden herättävä. Pelejä pelataan suurimmilla urheilustadioneilla ja pelien nettilähetyksiä seuraavat miljoonat ihmiset. Maailma muuttuu ja elektroninen urheilu on tullut jäädäkseen. Siitä onko kyseessä sitten perinteiseksi urheiluksi luokiteltava laji, voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin Suomen Puolustusvoimat näkee lajin urheiluna siinä missä muutkin lajit jääkiekosta hiihtoon. Puolustusvoimat on näyttänyt vihreää valoa kilpapelaajien mahdollisuudelle hakea suorittamaan asepalvelusta Puolustusvoimien urheilukouluun. Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta asia voi selvitä lähiaikoina. Ensimmäiset kilpapelaajat voisivat aloittaa palveluksensa urheilukoulussa mahdollisesti jo vuoden kuluttua.

Lisäksi Kainuuseen ollaan rakentamassa kilpapelaajien harjoittelukeskusta. Se tehdään yhteistyössä Kajaanin ammattikorkeakoulun, Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian ja Suomen elektronisen urheilun liiton välillä. Ydinidea on tarjota suomalaisille kilpapelaajille samat mahdollisuudet kuin mitä perinteisen urheilun harrastajille tarjotaan. Suomi tulee tässäkin asiassa hieman jälkijunassa, sillä Ruotsissa on jo kokeiltu muun muassa kilpapelaamista yhtenä lukiossa suoritettavista kursseista.

Tomilla asepalvelus on edessä tammikuussa. Hänet on määrätty Pohjois-Karjalan Rajavartioston Rajajääkärikomppaniaan Onttolaan. Puolustusvoimien Urheilukoulu ei ole kuitenkaan pois suljettu ajatus, mikäli siihen aukeasi mahdollisuus.

-Miksi ei. Olisin varmasti ensimmäisiä kilpapelaajia jotka sinne pääsisi. Suunnannäyttäjä, naurahtaa Tomi silmää vinkkaen.

Eipälijöitä riittää, mutta niistä ei pidä välittää

Tomi tiedostaa ihmisten epäluulot kilpapelaamista kohtaan, mutta ei ole niistä moksiskaan. Argumentit kilpapelaamisen puolesta tulevat nuorelta mieheltä nopeasti ja terävästi.

-Valitettavasti ihmiset yleensä sekoittavat urheilun ja liikunnan keskenään. Liikuntaa kilpapelaaminen ei ole, mutta urheilua kyllä. Elektronisessa urheilussa treenataan paljon. Silmä ja käsikoordinaatio ovat suuressa isossa osassa pelatessa. Lisäksi tiimityöskentely ja kommunikaatiokyvyt kehittyvät. Onhan shakkikin virallisesti tunnustettu urheilulaji, näpäyttää Tomi kriitikoille.

Kotona Tomi saa täyden tuen kilpapelaamiselleen. Porin reissua varten tuli vanhemmilta kuitenkin tiukat ohjeet.

-Sanoivat että pitää katsoa tarkkaan mihin sitä nimen allekirjoittaa, hymyilee Tomi.


Tomin otteita SM-kilpailujen ensimmäisessä koitoksessa Oulun Vectoramassa pystyy seuraamaan perjantaina 9. kesäkuuta www.twitch.tv sivuston kautta. Oulussa Aces kohtaa muun muassa Helsingin IFK:n. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Viisi uukuniemeläistä nuorta päätti tänä keväänä toisen asteen opintonsa

 

Tuleva viikonloppu on tuhansille nuorille se kesän tärkein, kun monen vuoden uurastus viimein palkitaan valkolakilla ja ylioppilastutkintotodistuksella. Tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoitti kaiken kaikkiaan n. 27 000 lukiolaista. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneita puolestaan on juhlittu jo tammikuusta lähtien.

Uukuniemeltä kaiken kaikkiaan viisi nuorta on saanut opintonsa tänä keväänä päätökseen. Petra Pääkkönen ja Erno Tikkinen valmistuivat ammattiin alkutalvesta, Annukka Suppola ja Tomi Karhinen  juhlivat valkolakkia lauantaina. Milla Valtonen puolestaan juhlii molempia, sillä kaksoistutkinnon suorittanut nuori nainen on nyt sekä maalari että ylioppilas.

Uukuniemen Kummunkylästä kotoisin olevat Petra, Erno ja Annukka asuvat ja opiskelivat Savonlinnassa. – Kävin Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistossa ympäristönsuunnittelun ja rakentamisen koulutusohjelman ja valmistuin sisustusalan artesaaniksi tammikuun lopussa, kertoo Petra. Savonlinna valikoitui opiskelupaikkakunnaksi sijainnin ja tuttuuden vuoksi. Myös Petran  sisarukset asuvat siellä. – Ammatillinen koulutus kiehtoi, koska mielessä oli selvä suunta mitä haluaisin tehdä. Tammikuun jälkeen olen ollut osa-aikaisesti töissä Amanda B:ssä ja nyt tulevana kesänä enemmän. Toivon, että työt jatkuvat kesän jälkeenkin, jatko-opintomahdollisuudet ovat käyneet nekin mielessä. Valmistujaisjuhlia vietin lähipiirin kanssa, sanoo Petra.

Petra Pääkkönen.

Samassa oppilaitoksessa Petran kanssa opiskeli myös Erno, josta hän valmistui talonrakentajaksi muutama kuukausi sitten. -Rakennusala kiehtoi koska siinä näkee konkreettisesti oman aikaansaannoksensa, Erno kertoo alavalinnastaan. – Tällä hetkellä olen töissä Savon MA -rakennuksella. Olin siellä ollut jo aikaisemminkin ennen armeijaa, opintojen aikana, ja nyt pääsin takaisin, Erno jatkaa. – Valmistujaisia vietettiin rakennusalaa opiskelleiden kavereiden kanssa.

Myös Millalla syy pintakäsittelyalalle hakeutumiseen oli se, että maalarin työssä oman käden jälki on heti nähtävissä. Kaksoistutkinnon suorittaminen ei ole missään vaiheessa tuntunut erityisen haasteelliselta, vaan kaikki on sujunut hyvin omalla painollaan. Imatralla opintonsa suorittanut Milla on työskennellyt muun muassa Imatran K-Raudan maaliosastolla. Kesällä hän tekee maalaustöitä yrittäjänä Uukuniemen alueella yhdessä poikaystävänsä kanssa. – Kyllähän se nopeuttaa huomattavasti etenkin suuremmissa töissä, Milla sanoo.

Milla Valtonen.

Annukka kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan Lyseon lukiosta. – Valitsin lukion siksi, koska en peruskoulun jälkeen tiennyt mikä ala minua kiinnostaa. Tällä hetkellä olen kesätöissä Savonlinnan seurakunnalla, hautausmaan työntekijänä. Tulevaisuudessa toivoisin löytäväni itseäni kiinnostavanan, mielenkiintoisen alan, jonka parissa jatkaa opintojani, Annukka sanoo. – Lauantaina lakitus on Savonlinnasalissa, jonka jälkeen ylioppilasjuhlia vietetään täällä Uukuniemellä.

Annukka Suppola.

Tomin opinahjo on Joensuun Lyseon lukio. Tällä hetkellä hän asuu Uukuniemellä, jossa valkolakkiakin juhlitaan. -Jatkot ovat sitten Joensuussa, kertoo abiturientti. – Kesäksi menen töihin Savonlinnan torille. Tulevaisuuden haaveissa on opiskellä diplomi-insinööriksi, Tomi päättää.

Tomi Karhinen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa: