Kategoriat
Arkistot

Pääsiäisen odotusta ja vaalitunnelmaa kirjastolla

Virpavitsoista ja vaaliuurnista, niistä on tämä sunnuntai tehty. Alkanut päivä 9.4. on monella tapaa poikkeuksellinen pyhäpäivä, kun palmusunnuntain eli perinteisen virpomispäivän lisäksi vietetään myös vaalipäivää. Jännitettävää riittää aina iltamyöhäiseen saakka, jolloin selviää, ketkä kaikki 27 henkilöä valitaan Parikkalan kunnanvaltuustoon. Mikäli et vielä ole omaa ehdokastasi päättänyt, kannattaa käydä kokeilemassa vaikkapa seuraavia vaalikoneita:

http://www.vaalikone.fi/kunta2017/

https://vaalikone.yle.fi/kuntavaalit2017

http://vaalikone.kaakonviestinta.fi/kuntavaalit2017

Uukuniemellä äänestämään pääsee kirjastolla klo. 9-20 välisenä aikana. Samalla voi tutustua Andreas Hännisen näyttelyyn ”Pyhän Perheen tsasounan tulo Uukuniemen Akkakalliolle”. Pääsiäiseen hyvin sopivan näyttely ehdottomasti upeimpia teoksia ovat ikonit, erityisesti Kristus Kaikkivaltias -ikoni, jonka pappismunkki Josef Kesälahtelainen on maalannut Pyhän Athosvuoren Andreas-skiitan kirkon lattialankunpätkään, sekä Joosefia kuvaava ikoni, johka idea on alun perin syntynyt vanhan postikortin pohjalta. Upea on myös Konevitsan igumenin lahjoittama suuri pääsiäismuna, johon on maalattu Konevitsalaisen Jumalanäidin ikoni. Ikoneiden lisäksi esillä on materiaalia tsasounan rakentamishankkeesta. Torstaina 20.4. Andreas on kirjastolla kertomassa tarkemmin ikoneista ja tsasounasta kirjaston aukioloaikana. Tarjolla on myös kahvia.

Uukuniemeltä näyttely etenee Kiteelle, Saarelle, Kesälahdelle, Parikkalaan ja Simpeleelle.

Andreas
Andreas Hännisen näyttelyä voi ihastella Uukuniemen kirjastolla.
Muna
Konevitsan Igumenin lahjoittama suuri pääsiäismuna.
Ikoni2
Vasemmalla piirros ”Älä itke äitini”, oikealla lattialankun pätkään maalattu ikoni.
Ikoni1
Konevitsalaisen Jumalanäidin ikoni.
Ikoni4
Josef ja Jeesus-lapsi.

 

Parikkalan alueen kirjastojen näyttelyt ja ajankohdat:

Parikkalan pääkirjasto

Avojaloin – kymmenen elämää Karjalan kannaksella – kiertonäyttely 3.-28.4.2017

Näyttely koostuu kahdestatoista roll up – telineestä, ja tutustuttaa katsojansa kymmeneen henkilöön ja heidän tarinoihinsa. Henkilöt ovat eri-ikäisiä naisia ja miehiä, eri puolilta Kannasta, eri yhteiskuntaluokista, erilaisista miljöistä. Kiertonäyttelyn sisällöstä vastaavat Lappeenrannan museoiden Avojaloin -näyttelytyöryhmä ja näyttelyn käsikirjoittaja, kirjailija Anna Kortelainen. Näyttelyä täydentää kolmekielinen (suomi-englanti-venäjä) Aikamatka Kannakselle -verkkonäyttely, joka johdattaa syvemmälle näyttelystä tuttuihin teemoihin. Verkkonäyttely löytyy osoitteesta www.aikamatkakannakselle.fi. Kirjasto ja kulttuuritoimi.

Imatran seutu sodassa – sisämaasta rajaseuduksi -näyttely 3.-28.4.2017

Imatran seutu sodassa – sisämaasta rajaseuduksi on kokoelma SA-kuvia Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden ja Imatran alueelta. Näyttely on esillä Imatralla, Ruokolahdella, Rautjärvellä ja Parikkalassa juhlavuoden aikana, ja sen on koonnut Antti Suoninen.

Näyttelyihin voi tutustua kirjaston aukioloaikoina: ma-to klo 10-19 sekä pe klo 10-16.
Huom! To 13.4.2017 klo 10-16. Suljettu 14.4.2017 sekä 17.4.2017.

 

Tulossa olevat näyttelyt:

Linnunpöntöt, Hanna Kosonen toukokuu 2017

”SA-kuvia, Simpele kesällä 1941”, koonnut Reijo Sinkkonen kesäkuu 2017

Luontokuvia, Suomen kameraseurojen liitto heinäkuu 2017

Pyhän Perheen tsasounan tulo Uukuniemen Akkakalliolle –näyttely, Andreas Hänninen elokuu 2017

Ajoneuvot-kuvataidenäyttely vitriinissä, Arto Kargu syyskuu 2017

 

Saaren kirjasto

Saaren eskareiden tekemät puput ja munat vitriinissä

Askartelussa on käytetty kierrätysmateriaaleja.

Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina: ma ja ke klo 12-19 sekä ti ja pe klo 10-16. Huom! Pe 14.4.2017 sekä ma 17.4.2017 suljettu.

 

Tulossa olevat näyttelyt:

Avojaloin- kymmenen elämää Karjalan kannaksella – kiertonäyttely 2.-12.5.2017

Imatran seutu sodassa – sisämaasta rajaseuduksi -näyttely 15.-30.5.2017

Pyhän Perheen tsasounan tulo Uukuniemen Akkakalliolle –näyttely, Andreas Hänninen kesäkuu 2017

Muumimukit heinäkuu 2017, Saija Sairanen

Ajan elävä säie -näyttely viikot 31-32, Suomi-Venäjä -seura Parikkalan osasto

 

Uukuniemen kirjasto

Pyhän Perheen tsasounan tulo Uukuniemen Akkakalliolle –näyttely 6.-27.4.2017, Andreas Hänninen

Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina: ma klo 16-18 sekä to 11-18. Huom! To 13.4.2017 klo 10-16. Suljettu ma 17.4.2017.

 

Tulossa olevat näyttelyt:

Imatran seutu sodassa – sisämaasta rajaseuduksi -näyttely 4.-11.5.2017

Avojaloin- kymmenen elämää Karjalan kannaksella – kiertonäyttely 15.-29.5.2017

Mosaiikkityö-näyttely 1.6.-31.8.2017, Sirpa Loikkanen

 

K.L.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Niukkalan neljä nuorta ja ahkeraa

Urbaanilegenda, jonka mukaan nuoret aikuiset eivät maaseudulla tai pienen pienellä paikkakunnalla viihdy, on ainakin Uukuniemellä todistettu tämän jutun myötä paikkaansa pitämättömäksi. Kuluneen vuoden aikana Niukkalan mäki on saanut vakituisiksi asukkaiksi neljä nuorta miestä, jotka kaikki ovat palanneet ”juurilleen” omasta vapaasta.tahdosta.

Markus Hietaselle, 21, ja Olli-Pekka Nousiaiselle, 20, keittiö on toinen koti. Molemmilla pysyy kaulin ja kapusta kädessä -ainakin työajalla. Molemmat nuorukaiset ovat myös muuttaneet heti opintojen päättymisen jälkeen takaisin entiselle kotipaikkakunnalleen. -Olen ammatiltani kokki. Opiskeluajan asuin Joensuussa ja valmistumisen jälkeen kävin armeijan. Pysyvästi olen asunut täällä nyt viime vuoden toukokuusta lähtien, Markus kertoo. – Aikaisemmin olen ollut töissä muun muassa Papinniemen leirintäalueella sekä Oronmyllyn leirikeskuksessa. Nyt viime syksystä lähtien olen ollut Särkisalmen Abc:lla kokkina ja täytyy sanoa, että se on kyllä paras työpaikka ikinä, hän jatkaa.

-Minä olen koulutukseltani leipuri-kondiittori ja opiskelin myös Joensuussa. Elokuussa 2016 aloitin työt Parikkalan Pika-Pullalla, jossa olin myös muutamana aiempana kesänä hommissa, kertoo Olli-Pekka. – Työ on ihan mukavaa, pääasiallisesti leivon esimerkiksi leipää ja pullaa, mutta lisäksi työnkuvaansaattaa välillä kuulua varastohommia sekä pakkausta. Paistamista vihaan, hän hymähtää. Sekä Markuksen että Olli-Pekan työ on vuorotyötä, Markuksella joko aamu-, päivä- tai iltavuoroa ja Olli-Pekalla pääasiallisesti yö- tai aamuvuoroa. – Nyt olen ollut yövuorossa kaksi viikkoa putkeen, vähän alkaa jo painamaan, naurahtaa Olli-Pekka.

Markus asuu Niukkalassa kotitalossaan ja Olli-Pekka aivan kävelytien toisella puolella rivitaloasunnossa. Vapaa-aikaa kaverukset viettävätkin paljon yhdessä, välimatka kun ei ole esteenä. – Käyn salilla, tai lenkillä, näen kavereita tai olen ihan vaan kotona. SeIlaista normaalia arkielämää, Markus toteaa. – Kaupungissa tulee käytyä keskimäärin noin kerran kuussa, kesällä ehkä hiukan useammin, hän pohtii. Paluu entiselle kotipaikkakunnalle on molemmille ollut  itsestäänselvyys. -Täällä voisin asua ihan vaikka kuolemaan saakka, Markus sanoo päättäväisenä. -En tykkää yhtään kaupungista. Täällä tuntee lähes kaikki ihmiset ja on tutut paikat, hän jatkaa. -Kaupungissa tuntuu jotenkin kolkolta asua, lisää Olli-Pekka. Entä mikä on kokin ja kondiittorin bravuuri keittiön puolella? -Kyllä se taitaa olla ihan perinteinen  makaronilaatikko, Markus sanoo hetken mietittyään. -Kaikki luonnistuu, nauraa Olli-Pekka pilke silmäkulmassa. -Mutta juhliin leipoisin kyllä sacherkakun, aidolla itävaltalaisella reseptillä, hän päättää.

Pojat
Keittiön ammattilaiset. Markus Hietanen (vas.) ja Olli-Pekka Nousiainen.

Hietasen ja Nousiaisen lisäksi Niukkalan ytimessä asuvat myös Bergin veljekset Aleksi, 25, ja Markus, 22. Markus asuu entisessä kotitalossaan ja Aleksi on vastikään ostanut avopuolisonsa kanssa rivitalon päätyhuoneiston aivan naapurista. Rivitalon pihasta näkee myös Olli-Pekan ja Markuksen (Hietanen) koteihin. Aleksi on koulutukseltaan koneasentaja sekä talonrakentajana. -Tässä kuussa saan suoritettua myös puualan tutkinnon, hän kertoo. Monitoimimieheltä kuulostava Aleksi työskentelee tällä hetkellä Laatokan Lankulla, avopuoliso on lähihoitaja ja käy töissä Parikkalassa. -Työnkuvaani kuuluu esimerkiksi puiden lajittelua koneellisesti, höyläämistä sekä kaikenlaista korjaamista jne, Aleksi luettelee. -Työ on päivätyötä, mutta kesällä saatta olla myös kahta vuoroa, hän jatkaa. Vapaa-aika menee pitkälti autojen parissa, joita Aleksilla on useampikin kappale. -Ja tietysti näen myös kavereita, hän lisää. Myös Aleksille paluu kotipaikkakunnalle on ollut selvää alusta asti. -Opiskelin Savonlinnassa, mutta aina aina kyllä tiesin etten sinne jää, Aleksi sanoo napakasti. – Täällä kun on melkein koko ikänsä asunut niin ei sitä oikein osaa muuallakaan asua, hän hymähtää. Aleksin pikkuveli Markus on työskennellyt joulukuusta lähtien niin ikään Särkisalmen Abc:lla, samassa paikassa kaimansa kanssa. Koulutukseltaan hän on kokki ja tarjoilija.

Nuoren iän ja kotiseuturakkauden lisäksi näitä neljää ja ahkeraa miestä yhdistää onnekkuus: kaikki ovat löytäneet oman alansa töitä järkevän ajomatkan päästä. Se on ehdoton edellytys, jotta asuminen Uukuniemellä ylipäätään on mahdollista ja tämän kaikki tiedostavat. Markus H:n, Markus B:n, Olli-Pekka N:n ja Aleksi B:n tuskin tarvitsee työnsaannista olla huolissaan, sillä näille ahkerille, alansa osaaville, iloisille sekä positiivisille miehille uskoisi olevan töitä tarjolla kyllä jatkossakin!

IMG-20170406-WA0006
Koneasentaja, talonrakentaja ja pian myös puualan ammattilainen. Aleksi Berg.

K.L.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla

Vanhojen valokuvien kokoelma saa täydennystä Heimo Paakkisen lähettämän kuvan ansiosta. Kuva on otettu Uukuniemi-juhlien aikaan 80-luvulla kirkon portailla. Tarkempi vuosiluku ei ole tiedossa.
Kuvasta tunnistaa ainakin vasemmalla seisovan vanhan kunnallismiehen, Aimo Siitosen, joka on toiminut muun muassa Uukuniemi-Seuran ja Uukuniemen kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Edessä sinisessä takissa oleva nainen on kansanedustaja Aune Salama, joka työskenteli Uukuniemellä kansakoulunopettajana vuosina 1930-40. Otos on alunperin Hilkka Kaksosen albumista, joka seisoo kuvassa toisessa rivissä sini-valkokauluksisessa puserossa.
uukuniemi juhlilla
Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla. Kuvan lähettänyt Heimo Paakkinen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kuntavaaliehdokas esittäytyy: Markku Uimonen

 

Uukuniemen Seudun Sanomat julkaisee 25.3. mennessä tekstinsä jättäneiden kuntavaaliehdokkaiden esittelyt. Seuraavassa Kokoomuksen ehdokas Markku Uimonen.

 

Hei, olen Markku Uimonen Uukuniemeltä ja ehdolla numerolla 32 Parikkalan kunnanvaltuustoon.

Jotkut ehkä muistavat minut Vasukkaiden aktiivina, mutta kuusi vuotta sitten eläkkeelle jäätyäni muutin vakituisesti asumaan äitini synnyinpitäjään Uukuniemelle, kirkasvetisen Karjalan Pyhäjärven rannalle.  Nyt olen mukana monen uukuniemeläisen yhdistyksen toiminnassa. Vanhusten tukiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan pesti oli ensimmäinen ja sen jälkeen tuli Osuuspankin hallintoneuvoston varapuheenjohtajuus sekä Parikkalan kirkkovaltuusto ja viime syksynä ryhdyin myös Osakaskunnan sihteeriksi. 

Perheeseeni kuuluu vaimo sekä yhteensä viisi täysi-ikäistä lasta sekä kaksi lastenlasta. Perheeseen kuuluu myös 5-vuotias Espanjan vesikoira, Leo Kullervo.

Vapaa-aikaani käytän päivittäiseen lenkkeilyyn koiran kanssa. Kokkaaminen on mieluisa askareeni ja saunominen on joka-iltainen yhteinen rentoutumishetki.

Kunnanvaltuustoon tarvitaan päätöksentekijöitä myös sivukyliltä ja minulle Uukuniemeläisten hyvinvointi ja peruspalveluiden säilyminen ovat toimintani kulmakivi.  Haluan olla vastuunkantajana siinä, että kuntapäätöksissä huomioidaan myös kunnan pohjoisin kolkka, Uukuniemen pitäjä.

Kaukana kuntakeskuksesta kolmannen sektorin tarjoamat palvelut, esimerkiksi liikuntapalvelut ja vanhustenhoito, tuotetaan osin uukuniemeläisten yrittäjien voimin. Kuitenkin kunnan tuki on toiminnan jatkumisen kannalta elintärkeää. Onneksi kunnan pohjoispäähän on syntynyt uusia kuntalaisia ja siksi koulun säilyminen Akonpohjassa on pienien koululaisten kannalta todella tärkeää.  Ilmaisten kirjastopalvelujen säilyminen omalla kylällä on tärkeää kaiken ikäisille.

Yhdessä tekemällä, kaikkien yhteistyöllä saamme asuinkunnastamme toimivan ja turvallisen paikan elää.

 

Markku Uimonen, kuntavaaliehdokas numero 32

Kalalahdentie 65, 59730 Uukuniemi

Puh. 0400 815 359

uimonenmarkku@gmail.com

Itsenäisyyspäivän puhe 2016

thumb_IMG_0381_1024

thumb_IMG_4020_1024 (1)

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kuntavaaliehdokas esittäytyy: Pekka Koiso-Kanttila

 

Uukuniemen Seudun Sanomat julkaisee 25.3. mennessä tekstinsä jättäneiden kuntavaaliehdokkaiden esittelyt. Ensimmäisenä Sitoutumattomien ehdokas Pekka Koiso-Kanttila.

 

KUKA KUTSUI KOISO-KANTTILAN?

Hei lukijat kunnan pohjoispäässä,

Pekka Koiso-Kanttila, 69, eläkkeellä oleva taloustoimittaja, kunnanvaltuutettu ja Eksoten valtuuston jäsen.

Perheellinen, vaimo Maija työskentelee lastenlääkärinä SLN keskussairaalassa, tytär Anna-Maaria aloittanut äskettäin Kouvolassa toimintaterapeuttina.

Olen työskennellyt useissa sanomalehdissä ; Tampereella (opiskelukaupunki), Kuhmoisissa, Jyväskylässä ja Savonlinnassa. Toimittajana, päätoimittaja ja taloustoimittajana. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri.

Äänestysnumeroni on 15, toistan 15.

Olen istunut kaksi valtuustokautta Parikkalassa ja tullut niiden perusteella siihen johtopäätökseen, että yhden puolueen ylivalta Parikkalassa pitää saada muutetuksi. Haluan, että Parikkalassa kaikki valtuustoryhmät pääsevät vaikuttamaan ja päättämään asioista, yhteistyössä ja toisiaan arvostaen demokratian hengessä.

Se jälki, mitä yhden rymän mafiamainen vallankäyttö saa aikaan, on ollut nähtävissä kunnassa jo vuosia.

Uskon, että määrätietoisella muutospolitiikalla asiat korjaantuvat ja kunnastamme voi tulla päätöksenteossakin normaali kunta. En halveksi ketään valtuustotoveriani, uskon, että hekin ovat pohjimmiltaan tolkun ihmisiä. En kuitenkaan hyväksy tyyliä, johon kunnassa on vaivuttu jyräämällä asioita. Sille pitää tehdä jotain.

Minun arvoni ovat tavallisen ihmisen puolella. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteilijä ja ymmärrän, että kaikki eivät ole läheskään tasavertaisessa asemassa nyky-Suomessa. Erityisesti tarkoitan niitä hiljaisia, tavallisia ihmisiä, joilla ei ole hyvä-veli-verkostoja apunaan tai mahdollisuutta käyttää kalliita yksityisiä terveydenhoitopalveluita.

Uskon, että yhteiskunnan omistuksessa moni kansalaispalvelu on edullisempaa ja kontrolloidumpaa. Inhoan sitä, että jotkut firmat vievät voittovarojaan veroparatiiseihin. Se ei ole minun mielestäni oikein.

Vaalien teemoina minulla on ennen kaikkea työpaikkojen saaminen. Uuden valtuuston on istuttava heti aluksi saman pöydän ympärille ja päätettävä mitä tälle asialle voidaan tehdä. Politikointi on unohdettava eikä kukaan saa poistua huoneesta ennen kuin 2-3 hyvää toimenpide-ehdotusta on saatu sorvatuksi. Kuntamme tarvitsee modernia, osaavaa, kilpailukykyistä yritystoimintaa. Kunnan pitää ojentaa vahva kätensä auttamaan näiden yritysten löytämistä tai syntymistä. Onnenonkijayrityksiä en tänne huolisi, en vesitehtaita enkä muitakaan. Valitettavasti nimenomaan niitä on tyrkyllä kaiken aikaa.

Toinen isoista teemoistani koskee terveydenhoidon turvaamista omalla pikkakunnalla. Olen käyttänyt nyt päättymässä olevassa valtuustossa kuten myös Eksoten valtuustossa asiasta runsaasti puheenvuoroja. Kuntamme valtuuston tahtotila näiden asioiden suhteen on ollut lepsu, tahdoton ja alistunut. Se ei saa jatkua. Eksoten kova linja on saatava murretuksi; syrjäalueita ei saa köyhdyttää kasvatettaessa maakunnan eteläisen pääkaupungin ylenpalttista palvelutarjontaa. Koko maakunta on pidettävä elävänä.

Olen pyrkinyt olemaan johdonmukainen toiminnassani ja näissä teemoissa, joita haluan tuoda esiin. En tiedä, onko joku muu ollut sinnikkäämpi? Kuntalaisten edessä, niin uskon minulla ei ole hävettävää.

Jos saan näissä vaaleissa  äänestäjiltä kyllin selkeän tuen ehdokkuudelleni, lupaan jatkaa karua politiikkaani ja mennä niihinkin saleihin, minne minua ei ole pyydetty.

Teidän;

Pekka Koiso-Kanttila

Numeroni vielä, 15

IMG_8912

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Pääkaupunkiseudulta Uukuniemelle -pysyvästi.

Väki vähenee maaseudulla ja muuttoliikenne kaupunkeihin tai esikaupunkialueille käy vilkkaana. Vai onko näin? Onneksi löytyy myös poikkeuksia, tämän ovat todistaneet Helena ja Risto Remes, jotka ovat virallisesti uukuniemeläistyneet maaliskuun 10. päivä. Mutta mikä sai espoolaispariskunnan ostamaan asunnon juuri Uukuniemeltä? Tähän kysymykseen Remekset ovat saaneet vastata jo useasti.

– Asunnon ostimme itse asiassa jo helmikuussa 2015. Nyt eläkkeelle siirryttyäni oli mahdollisuus muuttaa tänne pysyvästi, kertoo Risto. Remes on paljasjalkainen helsinkiläinen ja vaimo Helena puolestaan on kotoisin Rääkkylästä. – Muutin tosin jo 15 -vuotiaana synnyinseudulta pois, joten tunnen pääkaupunkialueen paljon paremmin, Helena naurahtaa. -Ensimmäisen kerran vierailimme Uukuniemellä vuonna 2002 sukujuhlissa. Ajoimme Kirkonkylälle, emmekä edes tajunneet Niukkalan ”taajamaa”, hän hymähtää.   -Samalla reissulla kävimme myös ensimmäistä kertaa tanssimassa Nuorisoseurantalolla, jatkaa Helena. Tanssiharrastus onkin pariskunnan intohimo ja lavatansseissa kierrellään sekä kesällä että talvella. -Aiemmin reissasimme lomien aikana asuntoautolla ja nämä lähialueen lavat ovat tuttuja jo vuosien takaa, kertoo Risto.

Päätös muuttaa paikkakunnalle, josta ei entuudestaan tunne ketään, on todella rohkea. Siihen ei monikaan pystyisi. – Mieli on halajanut maaseudulle jo pidemmän aikaa. Ensin katselimme asuntoja muun muassa Kesälahdelta. Kriteerinä oli oikeastaan vain se, että oma sauna on oltava. Lopulta Risto huomasi ilmoituksen Niukkalassa sijaitsevasta rivitalokolmiosta, jossa saunan lisäksi oli oma takka ja leivinuuni. Lähdimme heti asuntoa katsomaan, Helena kertoo. Pientä remonttia Remekset ovat asunnossa tehneet ja leivinuunikin on muurattu uudelleen. -Täällä asuminen on kuitenkin huomattavasti edullisempaa kuin pääkaupunkiseudulla, jossa vuokrahinnatkin ovat pilvissä. Lisäksi on rauhaa, puhdasta luontoa ja mukavia ihmisiä. Voisiko sitä enää paremmin eläkepäiviä viettää, molemmat Remekset toteavat.

– Kaupungissa ihmiset ovat todella stressaantuneita. Ei siellä kukaan tervehdi tai tule juttelemaan, sanoo Risto. -Täällä sen sijaan vierähtää kauppareissullakin helposti tunti kun kuulumisia vaihdetaan yhden jos toisen kanssa, Helena jatkaa. Ja kauppamatkaa tosiaan on vain se muutama sata metriä. Entä kuinka pariskunta on sopeutunut paikkakunnan palvelujen rajallisuuteen? -Minusta täällä on kaikki mitä tarvitaan. On kauppa sekä pankki, ja pankilla lääkekaappi, josta saa tarvittaessa vaikka Buranaa. Jos jostain sellaisesta on puute mitä täältä ei saa, piipahdamme Kesälahdella, Helena sanoo. Tanssimassa käymme kerran viikossa Pajarinhovissa. Kesällä taas tanssimme lähes joka ilta, milloin Rajavaaran lavalla, Kisapirtillä tai Joensuun lavoilla tansseja vain on, hän jatkaa. On ilmiselvää, että Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmaa seurataan Remesten olohuoneessa tiiviisti joka sunnuntai. – On kyllä uskomatonta kuinka siellä kilpailijat omaksuvat niin nopeasti oikeat askelkuviot. Opetus on varmasti todella intensiivistä, Helena sanoo. – Itsekin olemme useita tanssikursseja käyneet esimerkiksi Joensuussa. Ensi syksynä alkaa yksi kurssi myös Parikkalassa, Helena kertoo. Myös pariskunnan muut harrastukset ovat liikunnallisia ja ulkoilupainotteisia. – Täällä on lähellä paljon metsäpolkuja, joita kiertelemme. Lisäksi meillä on vene tuossa Pyhäjärven rannassa jolla kesällä käymme kalastamassa, kertoo Risto. Viime kesänä saaliiksi saatiin hirmuinen järvitaimen, siinä oli paikallisillekin kalamiehille ihmeteltävää, hän naurahtaa.

Vielä Remekset eivät ole varsinaisen muuton jälkeen Espoossa vierailleet. Aikuiset lapset asuvat tällä hetkellä Espoossa ja Orivedellä. -Viimeistään toukokuussa lähdemme katsomaan toisen pojan uutta kotia Lohjalle, jonne hän on muuttamassa, Helena sanoo. -Mutta me emme täältä muuta enää minnekään, Remekset toteavat lopuksi kuin yhdestä suusta.

Remekset
Helena ja Risto Remes ovat kotiutuneet hyvin Uukuniemelle.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kuntavaaliehdokkailla tilaisuus esittäytyä Uukuniemen Seudun Sanomissa

 

Nyt kaikilla Parikkalan kuntavaaliehdokkailla on mahdollisuus esittäytyä Uukuniemen Seudun Sanomien kautta. Ehdokkaat voivat halutessaan laatia n. 200 sanan mittaisen esittelytekstin, ja lähettää sen kuvan kera 25.3. mennessä osoitteeseen aineisto@uukuniemi.info. Lähetetyt esittelyt julkaistaan 28.3. mennessä. Esittelyissä olisi suotavaa tuoda esille ainakin seuraavat asiat:

  1. Ehdokkaan nimi, puolue ja äänestysnumero?
  2. Ammatti/toimenkuva/työhistoria?
  3. Mikä sai sinut asettumaan ehdolle?
  4. Mitkä ovat arvosi ja vaaliteemasi?
  5. Mitkä ovat lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteesi?
  6. Miksi lukijoiden tulisi äänestää juuri sinua?

 

CsWdxa-äänitorni

 

 

 

 

 

Ennakkoäänestyksen 29.3.-4.4.2017 äänestyspaikat:

Harjulinna

Käyntiosoite: Harjukuja 6

Avoinna: arkisin kello 9–17 ja viikonloppuisin kello 10–14

Saaren kirjasto

Käyntiosoite: Koulutie 6

Avoinna: arkisin kello 9–17

 

Vaalipäivän 9.4.2017  äänestyspaikat, avoinna kello 9–20:

Harjulinna

Käyntiosoite: Harjukuja 6

Nuorisoseurantalo Kisapirtti

Käyntiosoite: Melkoniementie 139

Saaren kirjasto

Käyntiosoite: Koulutie 6

Uukuniemen kirjasto

Käyntiosoite: Uukuniementie 1

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Life78 Leningradin oblastin TV-ryhmä vieraili Uukuniemellä Koivikon torpalla ja Akkakallion tsasounalla

(Kuva: Daniel Hänninen)
(Kuva: Daniel Hänninen)

Lauantaina 14.1.2017 Life78 TV:n kuvausryhmä Pietarista kävi tekemässä reportaasin Andreas Hännisestä ja hänen rakentamastaan tsasounasta. Toimittaja Renat Khuramshin, kuvaaja Andrej Gusev ja avustajana Anton Valvev vierailivat Uukuniemellä. Tulkkina toimi Andreas Hännisen nuorin poika Daniel Hänninen.
TV-ryhmä kuvasi aiemmin vanhan kalenterin joulun tienoilla (7.1.) Uudessa Valamossa Heinävedellä. (Katso video Heinävedeltä https://www.youtube.com/watch?v=G-njjFw2JL4)
Naapurimaan toimittajat olivat erityisen kiinnostuneita Anderas Hännisen monista rakennus- ja restaurointihankkeista Venäjällä vuosina 1975-2016. Lukuisiin Hännisen hankkeisiin kuuluivat mm. Pietarin kanavien pengerrakenteet ja Loviisan ydinvoimalaitos 1970-luvulla, Kizhin ja Käkisalmen hautausmaan kirkot sekä Viipurin katedraali 1980-luvulla, Valamon ja Konevitsan luostarit sekä Eremitaasi ja Pietari-Paavalin linnoitus Pietarissa, A.Aallon kirjasto Viipurissa, Pietari-Paavalin kirkko ja pr. Eliaan kirkko 1990-luvulla sekä pienempiä konsultaatioita 2000-luvulla. Myös kohteet Suomessa ja esim. Kreetalla ja Athoksella kiinnostivat.
Erityisen kinnostuneita toimittajat olivat Hännisen elämäntavan muutoksesta hänen hakeutuessa 1990-luvun lopulla Uukuniemen kunnanjohtaja toimineen Satu Procopén avustajaksi konsultoimaan lähilueyhteyksissä Uukuniemeltä Venäjälle ja myöhemmin asukkaaksi Impi Scröderin mökkiin Uukuniemen kirkolle ja tsasounan rakentamishankkeesta Papinniemen Kirkkokalliolle. Tsasounan paikaksi tuli lopulta kuitenkin suullisella luvalla Hännisen naapurin omistama Akkakallio.

-Menetin oikean käteni toiminnallisesti heti hankepäätökseni jälkeen ja hanke venyi 10 vuotiseksi eli rakensin kuin Isakin kirkkoa. Pyhän Perheen nimelle ei liene maailmalla muita pyhättöjä kuin katolinen katedraali Portugalissa, jota on rakennettu jo 36 vuotta eikä valmistumisesta ole vieläkään varmaa tietoa, kertoo Hänninen.
Kuvausryhmä oli myös kiinnostunut Uukuniemen alueen historiasta ja paikallisista elinkeinoista. Hännisen vieraana ryhmä tutustui mm. Hovilan biisonitilaan ja Suurtuvan lammastilaan Niukkalassa sekä Iloisen Pässin myymälään Parikkalassa.

(Kuva: Daniel Hänninen)
(Kuva: Daniel Hänninen)

Andreas Hänninen sanoi olosuhteiden pakosta elävänsä nyt Uukuniemellä vapaa-ajan asukkaana. – Käsivammaisena en nähnyt mielekkääksi enää talvia elellä torpalla, jossa on sekä puulämmitys että kantovesi. Hankin Helsingistä keljan, josta käsin saan tavata 7 lastani ka 13 lastenlastani sekä muita minulle läheisiä ihmisiä.

Katso video vierailusta: https://www.youtube.com/watch?v=b1HMPhe1vac

TV-ryhmä toivoo pääsevänsä tsasounamme vihkimistilaisuuteen ja praasniekkaan 10.7.2017.

(Kuva: Daniel Hänninen)
(Kuva: Daniel Hänninen)

Teksti: AH/ JL

Kuvat: Daniel Hänninen

Jaa juttu Facebookissa:

Joulunaika avattiin tunnelmallisesti Uukuniemen kirjastolla

20161201_Uukuniemen kirjaston joulunavaus

Uukuniemen Martat järjestivät tunnelmallisen joulunajan avauksen Uukuniemen kirjastolla torstaina 1.12. Jo perinteeksi muodostuneen tilaisuuden avasi Marttojen puheenjohtaja, Armi Käppi, jolle Imatran seudun ympäristötoimi myönsi aikaisemmin syksyllä Vuoden vesiensuojelija -tunnustuspalkinnon hänen työstään Kirkkolammen hyväksi.

Myös kirjastonjohtaja Erkki Sirniö toivotti parikymmentä tilaisuuteen osallistunutta lämpimästi tervetulleiksi. Uukuniemen kirjaston tulevaisuus näyttää vakaalta mahdollisista uuden kirjastolain myötä tulevista muutoksista huolimatta.

Glögin ja pipareiden nautiskelun lomassa laulettiin yhdessä joululauluja. Arja Paakkinen ja Irmeli Tiainen lukivat jouluisia runoja ja Arja Paakkinen esitti myös yksinlaulua. Tilaisuudessa kuultiin kattavasti myös keramiikkataiteilija Rut Brykin vaiheista Leena Tiaisen esitelmöimänä.

 

kirjaston-joulunavaus2   kirjaston-joulunavaus3

Armi Käppi ja kirjastonjohtaja Erkki Sirniö pitivät avauspuheenvuoron Uukuniemen kirjaston joulunavauksessa

 

20161201_170113

Yhteislaulu raikui pienessä kirjastossa

Jaa juttu Facebookissa:

Talvisota alkoi 77 vuotta sitten. Kerttu Tuulos muistelee evakkoon lähtöä sodan päätyttyä.

SA-Kuva. Evakuointia  Tyrjä-Parikkala.
SA-Kuva. Evakuointia Tyrjä-Parikkala.

Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940. Saman päivän iltana klo 22 tuli naapurin poika sanomaan, että nyt on lähdettävä kahden tunnin kuluessa. Tietysti siinä häkeltyi ensin; voi hyvä luoja, miten nyt käy! Ei oikein tiennyt mitä ottaa mukaan.

Isä lähti viemään hevosella yli 20 km:n päässä olevalle Uukuniemen asemalle. Oli niin kova pakkanen että piti käydä välillä lämmittelemässä taloissa, joista vain valoja nähtiin.

Sinne jäi kermaämpäri hellan nurkkaan. Piti tehdä siitä voita seuraavana aamuna vaan ei ehtinyt. Säkkiin vain paljon leipää ja hienosokeripussi.

Isä palasi teurastamaan osan eläimistä, ajamaan osan yhteisiin kokoamispaikkoihin ja järjestämään tulevaisuuttamme. Minun tehtäväni oli huolehtia itseni ja sisarukseni tulevaan evakkopaikkaamme. Olin täyttänyt lokakuussa 17 vuotta. Toiset kotona olevat sisarukset olivat Riitta 5 v, Heikki 10 v, Veikko 12 v ja Viljo 15 v.

Äiti kuoli elokuussa 1939. Hän sanoi: Pitäkää raamatut mukananne, sillä tältä paikalta ne kaikki hävitetään. Nämä sanat ne tulivat toistuvasti mieleen ja pelko toimeentulosta tulevaisuudessa ja huoli sisaruksista; näistä mukana olevista ja veljistä rintamalla. Milloin heidät näkee?

Vaikka oli nuori, niin unohtumattomasti otti sydämestä, kun katsoin taakseni kotia viimeisen kerran ja sama suru palasi vielä monessa tulevassa tilanteessa.

Kiirastorstaina olimme olleet viikon Uukuniemellä eräässä talossa uuden rajan pinnassa. Sanoin talon emännälle, että en voi ostaa leipää, raha loppui. Emäntä antoi puolikkaan leivän.

Pitkäperjantaina poliisit tulivat sanomaan, että saamme lähteä Simoon. Asemalla oli niin paljon meikäläisiä, että sisälle emme enää mahtuneet vaan saimme odottaa ulkona pakkasessa monta tuntia junaan pääsyä. Simon asemalla meille sitten sanottiin ettei sinne enää sovi ja taas odotimme pari tuntia ulkona 20 asteen pakkasessa.

Lopulta pääsimme junaan ja olimme puoliltaöin Rovaniemellä, jossa saimme odotella Hotelli Pohjanhovissa isäntää maakunnasta noutamaan meitä taloonsa. Isäntä tulikin ja vei meidät hevosreellä 20 km:n päähän Kemijoen varteen Oikaraisen kylään.

Kului kolme viikkoa, ennen kuin sain kuulla isästä ja vanhemmista sisaruksista. Isä oli saanut järjestettyä meille talon Ylitorniosta, johon lopulta asetuimme evakkoon.

Isä kuoli helmikuussa 1942. Tilasimme rautatievaunun päästäksemme takaisin Karjalaan. Kesti kolem viikkoa ennenkuin saimme vaunun ja pääsimme hautaamaan isän kotipitäjään äidin viereen.

Seurasi kaksi vuotta kovaa työtä ja taas lähtö, se viimeinen, syyskuussa 1944. Kesken jäivät puintityöt. Hirvittävän pahalta tuntui taas jättää koti ja kaikki, vaikka sitä jo osattiinkin odottaa.

Velipojat Veikko ja Heikki ajoivat hevosta, jonka kärryssä oli viljasäkkejä. Minä ajoin 30-vuotiasta ruunaa, jonka kärryssä oli vähän evästä, vaatteita, sian porsas ja lehmä perässä kiinni. Nuorin sisko, Riitta, istui kuorman päällä ja sanoi toistamiseen: ”Mennään tuohon taloon”.

Oli kylmä tulli ja vettä satoi lokakuun lopulla, kun ajoimme Närpiön asemalta Yttermarkiin illan pimeydessä. Pitkä oli matka ja kauan kesti, ennen kuin sain avata vieraan oven kotioven sulkemisen jälkeen. Monesti menivät kädet silmille; Hyvä Jumala, miksi näin?

Aika on hyvä parantaja, mutta Karjalan Koti ei silti unohdu. Kaikkihan lapsuuskotinsa muistata.

Kerttu Tuulos

 

Jaa juttu Facebookissa: