Kategoriat
Arkistot

Uukuniemen kirkonkylän oppilaita vuodelta 1957

Kouluasia puhuttaa jälleen Uukuniemellä. 1950-luvulla oppilaita oli kirkonkylän kansakoulussakin yli viisikymmentä ja koulunkäynti turvattu omassa kylässä.

Kuvasta löytyy varmasti monia tuttuja, nyt jo eläkeikää lähestyviä, entisiä ja nykyisiä uukuniemeläisiä. Takana opettajat Sulo Hirvonen ja Elina Autio.

Jaa juttu Facebookissa:

Opimme hiihtämään – Sukset jalkaan

Vaatetus

Vaatteiden tulee olla kevyet ja käytännölliset. Pidä lähinnä ihoa verkkopaitaa, sen päällä paitaa ja villapaitaa. Housujen kankaan tulee olla sileätä, jottei lumi takerru niihin.
Jos haluat pitää polvihousuja ja värikkäitä sukkia, valmistaudu siihen, että jalkasi kastuvat.
Jos käsineissä on pitkät käännettävät suut, pysyvät kädet lämpiminä eivätkä ranteen kastu.

Voitelu

Sukset luistavat ja pysyvät kuivoina, jos voitelet ne huolellisesti.
Pyydä isääsi auttamaan suksien tervaamisessa. Tervattu pohja on helppo voidella. Suksilakan käyttäminen ei ole viisasta, sillä lakatut sukset lipsuvat taaksepäin mäessä.

Sukset jalkaan

Ensin on opittava erottamaan toisistaan vasen ja oikea suksi. Se ei ole helppoa. Jos isä maalaa oikeaan sukseen O-kirjaimen, pääset päänvaivasta,
Sitten sukset jalkaan. Pane kenkä varovasti siteeseen. Kun kiinnität vaijerin, älä nosta korkoa, vaan seiso pohjan varassa.

Kanna suksiasi oikein

Panepas merkille, kuinka tottuneet hiihtäjät kannattavat suksiaan kärjet eteenpäin. Ne ovat olalla, ja he pitävät kärkiosasta kiinni.
Jos joudut kantamaan suksiasi pitkään, sido ne kiinni.

Ensimmäiset ladut

Ja niin olet valmis lähtemään ensimmäistä kertaa suoralle ladulle. Se on tehty uuteen lumeen. Ota pieniä askelia, heiluta käsiäsi ja anna suksien liukua. Pysy ladulla.
Kun olet muutamia kertoja hiihtänyt edestakaisin, alkaa meno sujua hyvin.

Jatkuu….

Opimme hiihtämään; Tomm Murstad ja Bjorn Winsnes 1960.

MA

Jaa juttu Facebookissa:

Opimme hiihtämään – Hiihtovarusteet

Kun lähdet hiihtämään, on hiihtovarusteet hyvä olla kunnossa.
Olet onnenpoika, jos saat kovapuureunasukset. Niillä voit harjoitella mainiosti mitä hiihdon lajia tahansa.

Suksien säilytys
Älä heitä suksiä käytön jälkeen lumeen, vaan aseta ne pystyyn seinää vasten. Pidä ne aina samassa paikassa kun et hiihdä.
Parhaita ovat siteet, joissa on teräsvaijeri, koska nahkahihnat venyvät helposti. Siteiden tulee olla helposti säädettävät. Kengän koron pitää olla päläksen keskellä.

Pituustaulukko
Kun tiedät oman pituutesi ja ikäsi, voit lukea taulukosta, kuinka pitkä sukset ja sauvat sinulla pitäisi olla.

Monot
Kenkien eli monojen tulee olla tukevat ja vedenpitävät.
Käytä niihin kenkävoidetta ja harjaa ne kiiltäviksi. Silloin ne eivät vety.
Koroissa pitää olla syvät urat siteitä varten. Jos korko on sileä, suutari voi tehdä siihen uran.
Sido kengännauhat aina tiukkaan, silloin on nilkallasi tukea. Se auttaa tasapainon saavuttamisessa.

Jatkuu….

Opimme hiihtämään; Tomm Murstad ja Bjorn Winsnes 1960.

MA

Jaa juttu Facebookissa:

Tunnistatko henkilöitä vanhoista valokuvista?

Pirkko Matikainen Helsingistä on lähettänyt vanhoja valokuvia toivoen, että joku tunnistaisi kuvissa olevia henkilöitä.

Vastauksia voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen
pmatika5@welho.com tai soittamalla numeroon 0400 774103

JL

Jaa juttu Facebookissa:

Tunnistatko henkilöitä vanhoista kuvista?

Pirkko Matikainen lähetti oheiset vanha valokuvat ja toivoi, että joku tunnistaisi kuvissa olevia henkilöitä.

Vastauksia voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen pirkko.matikainen@welho.com

Kuvat:

Rippikoulukuva Uukuniemellä 1927

Niukkalan jatkokoululaisia 1927, opettaja Hirvonen, oik. Väinö Matikainen

Uukuniemeläisiä kertausharjoituksissa Utissa 1938, oik. Väinö Matikainen

Uukuniemläisiä nuoria. Vuodesta ei tietoa.

JL

Jaa juttu Facebookissa:

Alkuperäinen Ristlahden taistelun muistomerkki

Heimo Paakkinen lähetti kuvan Ristlahden taistelun alkuperäisetä muistopatsaasta Ristlahdessa lähellä entisen suojeluskuntatalon paikkaa.

Patsaasta ennen alueluovutusta irroitetut pronssilaatat on sodan jälkeen kiinnitetty uuteen Uukuniemen kirkon lähellä sijaitsevaan muistomerkkiin.

JL

Jaa juttu Facebookissa:

Kadoksissa ollut video löytyi

Pari vuosikymmentä kadoksissa ollut video entisten latvasyrjäläisten juhlista Hevonojan kartanolla on löytynyt.

Video näytetään valkokankaalla latvasyrjäläisten perustamassa Myrskylän osuuspankissa ensi lauantaina 8.1. klo 12-14.

Pankin toimitusjohtaja Jorma Rouhiainen on perehtynyt pankin historiaan ja kertoo sen vaiheista.

Hevonojalla 26 vuotta sitten kuvatulla videolla näkyvät ja puhuvat entiset ja nykyiset myrskyläläiset, kuten Veli Fabritius, Erkki ja Aino Kirmanen, Sirkka Härkönen, Aili Pöllänen, Harri Ersala, Raimo ja Marja Härkönen, Härkönen, Eino Hämäläinen, Leena Pöllänen, Pentti Karjalainen, Marketta Karjalainen, Hilkka Raasina, Anneli Virtanen ja Veikko Pellikka.
Kartanon pihamaan Hevonojalle muuton 40-vuotisjuhlat 16.7.1985 kuvasi Timo Fabritius.

Eini Karhulahti tenttaa videolla veteraaneja Johannes Fabritiusta, Veikko Härköstä ja Juoso Karjalaista. Veteraanit kertovat värikkäästi, mitä kartanolla alkuaikoina tapahtui. Miehet vakuuttivat, että olosuhteisiin nähden elettiin sovussa. Kiperät asiat ratkottiin viimeistään köydenvetokilvassa tai pallopelissä. Karjalaisten muutto muutti kehityksen suuntaa Myrskylässä. Tomerat karjalaisisännät tarttuivat kunnan asioihin ja naisten rooli oli raskaina sodan jälkeisinä vuosina merkittävä.
– Lystiä pidettiin navetan vintillä, kertoi Markku Fabritiuksen isoisä Johannes.
Veikko Härkönen muisteli kuinka syksyn tullessa nuori väki valitsi muuton Myrskylän Soidinsuolle.
– Sinne valittiin nuoret asumaan, jotta suku jatkuisi. Soidinsuolle kesti sähkönkin tulo pari vuotta.

Hevonojan koulun opettaja Jorma Kovasin mainitsee videon lopussa kuinka karjalaisten kanssa oli helppo päästä väleihin, sillä he olivat vapaaehtoisesti muuttaneet Myrskylään ja ostaneet kartanon maat.

TERVETULOA!

MA-N

Jaa juttu Facebookissa:

Sitä joulua en unohda

Joukossamme on vielä niitä ihmisiä, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet kovia aikoja. Myrskylän Hevonojalla nuoruutensa kasvanut Hilkka Raassina muisteli joulukuun alussa vuosikymmenten takaista joulua.

Joulu 70 vuotta sitten (1940) / Hilkka Raassina 30.11.2010

Ensimmäisen evakkojoulun vietimme Pohjanmaalla, Paavolan pitäjän Kangaskylässä. Olimme vuokralaisina Kalle Kankaan talossa.

Lähdimme Talvisodan evakkoon maaliskuun puolessa välissä Uukuniemen Latvasyrjän kylästä, Koivusillasta Kiteenjoen rannalta, Patavaarasta. Jouduimme kahdeksi kuukaudeksi Vihannin Möykkyperälle. Matka olisi jatkunut Ruukkiin, mutta sopivasti isä ilmestyi bussin ovelle ja komensi perheensä pois ja sanoi, että hän pitää perheestään huolen. Vasta silloin selvisi, että isä onkin elossa, sillä koko evakkomatkan ajan liikkui huhuja isän kaatumisesta. Samannimisiä kun oli monia.

Möykkyperällä oli keittopaikkana piisi, jossa mummo ei osannut ruokaa tehdä, siksi muutettiin Paavolaan Ojantakaseen. Siellä olisi ollut kelvollista asua, mutta kun tuli syksy ja kylmät, oli taas muutettava. Talon uuneja ei voinut lämmittää. Nyt muutettiin Siikajoen toiselle puolelle Paavolan Kangaskylään Kalle Kankaan sivutaloon. Saimme asuttavaksemme ison pirtin, mutta meitäkin oli sedän perheen kanssa kolmetoista henkeä. Eli mummo ja ukko, isä ja äiti, meidän neljä sisarusta, setä vaimonsa kanssa sekä heidän kolme lastaan. Lapsista nuorin oli sedän poika, joka oli syntynyt syyskuussa, meidän nuorin sisar oli vain kaksivuotias.

Talon keittiö oli yhteinen, jossa asui sortavalainen viisihenkinen Kinnusen perhe. Heillä oli käytössään lisäksi yksi kamari. Yhdessä kamarissa asui talon karjanhoitaja tyttärensä kanssa.

Joulun vietto sujui ankeissa olosuhteissa, niin rahallisesti kuin asumisen puoles-akin. Isä ja setä kävivät Ruukissa hoitamassa siirtolaisten hevosia suuressa hevostallissa. Tulot eivät riittäneet kunnolla isolle perheelle. Joulukuusta ei ollut, joululahjoja ei osteltu eikä joulupukkikaan käynyt. Pirtissä oli leivinuuni, jossa pystyimme leipomaan karjalanpiirakat ja pullaa. Loppulämmössä tehtiin karjalanpaistia. Varsinaiset jouluherkut puuttuivat. En muista, laulettiinko edes joululauluja tai luettiinko jouluevankeliumiakaan kaiken sen hälinän keskellä. Lasten kiukuttelua ja itkua kyllä riitti.

Jälkikäteen ajatellen ihmettelen, kuinka vanhempamme ovat kaiken tämän kestäneet.. Ensin kodin jättämisen Karjalaan ja sitten ahtaudessa, vieraassa paikassa asumisen. Hehän olivat silloin nuoria, noin nelikymppisiä, ihmisiä parhaassa työiässä. Parasta oli tietysti ajatella, että Suomi oli sentään vapaa maa!

Haastatteli Eini Karhulahti

MA-N

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen rautatiehistoriaa

1877 Myös Uukuniemelle toivottiin rautatietä
Rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui vuonna 1862. Laajentuminen jatkui seuraavaksi Riihimäeltä Pietariin ja Hyvinkäältä Hankoon. Vuonna 1876 Suomen rataverkko ulottui myös Tampereelle sekä Toijalasta Turkuun. Laajenemisvauhti oli voimakasta ja rautatietä toivottiin omalle kylälle lähes kaikkialla ja sen eteen oltiin valmiita tekemään panostuksia. Myös Uukuniemellä ajettiin rata-asiaa ja vuonna 1877 Uukuniemen kunta teki yksimielisen päätöksen metsämaiden luovuttamisesta korvauksetta rautateiden tarpeisiin, mikäli ratalinja kulkisi Uukuniemen kautta.

Uuguniemi kommun har vid den 21 sistl. januari hållen stämma enhälligt beslutit, att till den jernväg, för hvilken sistlidne sommar linie uppgriks genom Uuguniemi socken, kostnadsfritt afträda all den för jernvägen behöfliga skosgmark.
Östra Finland no 38 4.4.1877

Tämä porkkana ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaikka Karjalan rataa Viipurista Joensuuhun suunniteltiinkin linjattavaksi myös Uukuniemen kautta. Itäisempi ratavaihtoehto kuitenkin voitti ja Antrean ja Sortavalan välinen osuus valmistui 1893. Lähelle tämä rata kuitenkin tuli, Karjalankartat.fi-palvelun kartassa rata kulki lähimillään noin 150 metrin päässä Uukuniemen kunnanrajasta.

Lähin asema tuli Jaakkiman Nivaan ja se oli pienoinen lottovoitto Uukuniemelle. Kun rautateitä aikoinaan 1800-luvulla alettiin Suomeen suunnittelemaan ja rakentamaan, pistivät vesi- ja hevosliikennöitsijät vastaan, olihan rautahepo merkittävä kilpailija. Rautateille kuljetukset siirtyivätkin siellä minne rata rakennettiin. Pyhäjärven ympäristössä oli vain tämä itäpuolen rata, joten vesikuljetuksia tarvittiin edelleen. Rautatie toi ja vei tavaraa myös Pyhäjärven ympäristöstä. Järven ranta oli rautatieasemaa lähinnä Uukuniemellä. Siirtokuljetukset rannan ja Nivan aseman välillä olivat merkittävä työllistäjä ja tulonlähde uukuniemeläisille hevosmiehille. Tätä yhteyttä kutsuttiinkin hevosrautatieksi.

1895 Rautatie Savonlinnasta Uukuniemen kautta Nivaan tai Kuokkaniemeen?
1800-luvun lopulla alkoi yhdysradan suunnittelu Savonradalta Karjalan radalle Savonlinnan kautta. Rata tehtiin lopulta Parikkalan kautta Elisenvaaraan, mutta myös toisenlaisia linjauksia harkittiin. Uukuniemen kuntakokous pähkäili keväällä 1895 Uukuniemen kautta kulkevan ratalinjan Nivan tai Kuokkaniemen asemalle. Reittihahmotelma oli Wiipuri-lehden nro 36/1985 uutisen mukaan jotakuinkin seuraavanlainen:

Punkasalmesta tai Putikosta Parikkalan Kirjavalan kylään, Rautjärven pohjoispuolitse Tarnalaan, mistä Kuorejärven eteläpuolitse Korpi- ja Matrinjärven välitse Ristlahden päitse Mensuvaaran kylän kautta Kuokkaniemen tai Nivan asemalle. Linjausta perusteltiin mm. tiheästi asuttujen kylien kautta kulkemisella sekä yhdysradan lyhimmällä pituudella Laatokan satamaan Sortavalassa.

Sota-aika ja evakkomatkat
Sota-aikaan monen uukuniemeläissotilaan matka kasarmilta rintamalle tapahtui ainakin osittain junalla. Evakkoon lähtijät joutuivat kulkemaan monenmoisella kulkupelillä. Kauemmaksi asutettujen matka taittui pääosin niin, että ensin tavalla jos toisella radanvarteen mistä junalla kohti uutta päämäärää. Välirauhan aikaan suurin osa evakoista palasi takaisin, kunnes toinen evakkomatka koitti. Myös näillä matkoilla hyödynnettiin junia ja rautateiden kuljetuskapasiteetti oli kovalla koetuksella.

Sodanjälkeiset alueluovutukset etäännyttivät Uukuniemen rautateistä
Sodan jälken suurin osa Uukuniemestä jäi Neuvostoliiton puolelle, samoin jäi Uukuniemen itäpuolella kulkenut Karjalan rata. Lisäksi Suomen puolen rataverkosta tuli katkonainen, hankalin tilanne oli Simpeleen ja Parikkalan välillä, koska Elisenvaaran kautta kulkenut ratayhteys katkesi alueluovutuksien myötä. Uusi suora ratayhteys Simpeleen ja Parikkalan välille tehtiinkin pian sotien jälkeen ja se valmistui jo vuonna 1947.

Uukuniemeläisten lähin Suomen rautatie oli nyt Parikkala-Savonlinna-Huutokoski -rata. Silloisten tieyhteyksien vuoksi etenkin Punkasalmen asema muodostui uukuniemeläisten käyttämäksi asemaksi.

1960-luku toi radan taas Uukuniemen läheisyyteen
Parikkala-Joensuu -rautatien rakentaminen 1960-luvulla toi taas rautatien melkein Uukuniemelle. Uukuniemen kunnanrajan ja rautatien välimatka oli lyhimmillään vain noin kilometrin verran. Uukuniemeläisiä palvelevia henkilö- ja tavaraliikenneasemia tuli Saarelle ja Kesälahdelle. Poiksiltaan tuli puunkuormausraide. Yhtenä erikoisuutena radalla on Suomen lyhin rautatietunneli 26 metrin pituudellaan Parikkalan ja Saaren välissä. Tätä Paksuniemen rautatietunnelia kutsuttiin humoristisesti myös puutteenportiksi ”Tästä alkaa pula-Karjala”.

2000-luku
Saarella matkustajajunien pysähtyminen loppui 4.6.2005. Loppuaikoina asemalla pysähtyi päivässä vain yksi pikajunapari. Kesälahdella pysähtyvät nykyisin kaikki Karjalan radan matkustajajunat yhtä Pendolino-vuoroparia lukuunottamatta. Toinen Pendolino-vuoropareista kuitenkin pysähtyy Kesälahdella ja Kesälahti onkin yksi pienimmistä Pendolinon pysähdyspaikoista. Kesälahti palvelee etenkin Uukuniemeltä pohjoiseen suuntaavia matkalaisia.

Etelän matkoilla uukuniemeläisiä palvelee etenkin Parikkalan asema, missä pysähtyvät kaikki matkustajajunat lukuunottamatta Helsingistä klo 15.12 Joensuuhun lähtevää Pendolinoa S 7. Kauko-ohjauksen valmistuminen Parikkalan asemalle teki Parikkalan junasuorittajan työt tarpeettomiksi syksyllä 2005. Samalla loppui myös junasuorittajan hoitama lipunmyynti ja odotushuonekin suljettiin. Tilanne on kuitenkin hieman parantunut, nykyään asemalla palvelee ravintola ja lippuautomaattikin on saatu asemalle. Parikkalaan on tulossa loppuvuodesta myös R-kioski ja R-kioskeilta voi lunastaa VR:n puhelinpalvelusta varatut liput.

Lähteet:
– Radan varrella, Suomen rautatieliikennepaikat, 2009, Jussi Iltanen
– Östra Finland nro 38 4.4.1877
– Wiipuri nro 36/1985
– http://vaunut.org/kuva/12703
– Uukuniemi : Rajan halkoma pitäjä, Uukuniemi-Seura
– Uukuniemen historia, Juvonen Jaana
– Karjalankartat.fi
– Kansalaisen karttapaikka
– Uukuniemi.info:n evakkotarinat
– Itä-Savo:n verkkolehti 15.9.2010 www.ita-savo.fi/Talous/10526857.html

LH

Jaa juttu Facebookissa:

BL-142 pommikoneen muistomerkki Kummunkylään

Kuluvan kesänä olemme seuranneet sodan aikana Kummunkylään 12.6.1944 pakkolaskun tehneen Bristol Blenheim -pommikoneen ja sen miehistön selviämistarinaa. Koneen pilotti kers Pentti Tuisku ohjasi BL-142 -pommikoneen onnistuneeseen pakkolaskuun Kummunkylän pellolle koneen vaurioiduttua ilmatorjuntatulesta Karjalan Kannaksella. Nyt kesän aikana pakkolaskupaikkaa on tutkittu jopa miinaharavoin mahdollisten koneen osien löytämiseksi. Kummunkylässä asunut, silloin 12 -vuotias Olavi Tiitta kävi paikalla tunnistamassa törmäyskiven ja sen vieressä olleen ladon perustukset.
-Olin Marjoniemen kankaalla puunistutuksessa ja kiiruhdimme aamulla paikalle kuultuamme koneen pudonneen. Laskutelineet olivat jääneet kauas pelto-ojaan ja kone oli liunnut nurmea pitkin pysähtyen lopulta kiveen peltosaran päässä. Vielä aamulla paikalla oli voimakas bensan haju. Lentäjät oli jo viety pois paikalta, kertaa Olavi selkeää muistikuvaa.
-Pakkolaskutapahtuma on osa sodan historiaa ja koskettaa edelleen paikkakuntalaisia. Tästä tapahtumasta on jo kulunut 66 vuotta, mutta veteraanien uhrauksia itsenäisyytemme säilyttämiseksi emme unohda, perustelee Jouni Suppola.

Uukuniemi-seura ry ja Uukuniemen Kummunkylän kyläyhdistys yhdessä ovat päättäneet pystyttää muistomerkin pakkolaskupaikalle. Koneen ohjaaja lentomestari Pentti Tuisku (89 v.) tulee itse paljastamaan muistomerkin. Muistomerkin paljastaminen tapahtuu lauantaina 4.9. klo 12.00 alkaen josta siirrytään klo 13.15 alkavaan juhlatilaisuuteen Niukkalan Maamiesseuran talolle. Tilaisuudet ovat avoimet kaikille ja etenevät liitteenä olevan ohjelman mukaan.

Pakkolaskusta on uutisoitu www.uukuniemi.info -sivuilla kuluvan kesän aikana. Alla olevista linkeistä pääsee tutustumaan BL-142:n pakkolaskua koskeviin aikaisempiin juttuihin, mm. Pentti Tuiskun kuvaus tapahtumasta.

http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=827
http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=749
http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=752

Sah

Jaa juttu Facebookissa: