Kategoriat
Arkistot

Autiokylän historiapolkua siistittiin talkoovoimin lauantaina 22.10.

TEKSTI JA KUVAT: TT


kirkkokallio_1
Reilu parikymmentä henkeä oli saapunut kunnostamaan autiokylän historiapolkua. Talkootapahtuma oli osa Vasukkaiden Pako Papinniemestä-hanketta, johon on saatu leader-rahoitusta.

kirkkokallio_5Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry, Vasukkaat, järjestivät lauantaina 22.10 Papinniemen autiokylän historiapolun siistintä-, ja raivaustalkoot. Paikalle oli saapunut reilut parikymmentä henkeä vesuri, oksasakset, lapio tai raivaussaha mukanaan. Polkua käveltiin vauhdilla läpi ja risut saivat kyytiä. Parin tunnin urakan päätteeksi Vasukkaat tarjosivat talkookahvit leirintäalueen kahvilalla.

Talkoot olivat osa Vasukkaiden vetämää Pako Papinniemestä-hanketta. Hankkeella on tarkoitus lisätä tietoisuutta Papinniemessä sijainneesta historiallisesti merkittävästä kohteesta, vanhasta autioituneesta ortodoksikylästä.

Ortodoksikylästä on merkintöjä historian kirjoissa jo 1500-luvulta. Ensimmäiset tiedot sen muinaisjäännöksistä ovat vuodelta 1882, kun Kustaa Killinen kierteli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina luetteloimassa Sortavalan kihlakunnan muinaisjäännöksiä. Seuraavan kerran kohde keräsi huomiota vasta 1980-luvun loppupuolella, kun uukuniemeläissyntyinen arkeologian harrastaja Olavi Ahokas teki alueelta muutamia merkittäviä esinelöytöjä. Kesällä 1993 hän löysi paikalta yli tuhat rahaa käsittäneen raha-aarteen. Aarre oli kätketty 1650-luvulla.

Uukuniemen kylän asutuksen alku, jossa tutkittavaa riittäisi

Vuonna 1993 alue määritettiin virallisesti muinaisjäännösalueeksi, autioituneeksi ortodoksikyläksi. Turun yliopisto on tutkinut aluetta arkeologisin kaivauksin vuosina 1995–2005 ja alueelta on talletettu tuhansia löytöjä.

-Löysimme kasteristejä, metalli-ikoneja, puukkoja ja työkaluja. Arkiasumisen merkkejä, kertoo arkeologi Ville Laakso, yksi aluetta aikanaan tutkineista.

Laakso kirjoitti kaivauksista tuolloin gradua. Hän kertoo, että Papinniemen autiokylä oli uusi ja hyvin monipuolinen kohde arkeologille. Vaikka kaivauksilla saatiin kerättyä hyvin laaja aineisto, oli se tavallaan vasta pintaraapaisu sille, mitä alueelta saattaisi löytyä. Valitettavasti kaivausten rahoitus loppui kuitenkin kesken.

-Arkeologia on hyvin kallista. Tarvitaan paljon ihmisiä. Se on käsityötä ja kestää kauan. Puhutaan varmasti kymmenistä tuhansista euroista, joka vaadittaisiin että kaivauksia voitaisiin alueella jatkaa, selventää Laakso.

kirkkokallio_3
Arkeologi Ville Laakson (vasemmalla) haaveena olisi, että Papinniemen ortodoksisen autiokylän kaivauksia päästäisiin joskus jatkamaan.

kirkkokallio_4Laaksolle seutu on muutenkin tuttua, sillä hänen mökkinsä sijaitsee Parikkalassa. Uukuniemellä hän käy noin pari kertaa vuodessa. Haaveena hänellä olisi, että jonain päivänä kaivauksia voitaisiin vielä jatkaa.

-Se on historiallisesti erittäin merkittävä kohde ja Uukuniemen kylän asutuksen alku. Alueella olisi todella paljon vielä tutkittavaa, sanoo Laakso.

Vasukkaiden hankkeesta Laakso kertoo olevansa tyytyväinen.

-Hienoa, että aluetta kunnostetaan ja tuodaan nyt esille. Sillä on paljon enemmän kerrottavaa, kuin mitä nykyinen opastaulu pystyy kertomaan.

 

Autiokylän reilun kilometrin pituisen polun varteen sijoitetaan neljä uutta infotaulua: kirkonpaikalle, aarteen löytöpaikalle/kalmistoon, talonpaikalle sekä viljelysröykkiön luo. Lisäksi nykyisen parkkipaikan kohdalla oleva autiokylää yleisesti esittelevä opastaulu uusitaan. Reitille sijoitetaan muutama penkki, jossa voi levätä ja rauhoittua luonnon helmaan.  Vasukkaat odottavat historiapolun lisäävän kävijöitä Uukuniemellä.  Hankkeeseen on saatu Leader –rahoitusta ja se toteutetaan yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa.

– Edesmennyt Vasukkaiden yksi perustajajäsen Ensio Fihlman puhui vuosi kaupalla, että autiokylää pitäisi kunnostaa ja kyltit uusia. Turistit eivät tuntuneet löytävän paikalle tai eivät olleet edes kuulleet koko autiokylästä. Hanke liittyy samalla meidän 20 v  juhlavuoden ohjelmaan, kertoo Vasukkaiden aktiivi ja Pako Papinniemestä-hankkeen projektipäällikkö Mirja Ulmanen.

Lisätietoja ja kuvia hankkeesta löytyy facebookista osoitteesta: https://www.facebook.com/Papinniemen-autiokylä-Uukuniemellä-715354388567175/ 


kirkkokallio_2 kirkkokallio_6

 

Jaa juttu Facebookissa:

Pako Papinniemestä – hankkeella historiaa tunnetuksi

 

Papinniemen ortodoksikylän talonpohjan kaivaukset kesällä 2001.
Papinniemen ortodoksikylän talonpohjan kaivaukset kesällä 2001.

Uukuniemellä aktiivisesti toimiva vapaa-ajan asukkaiden yhdistys, Vasukkaat, tempaisee jälleen. Tällä kertaa aiheena on Uukuniemen ja etenkin Papinniemen vanhan historian tuominen paremmin esille mielenkiintoisella tavalla perustamalla historiapolku vanhan autioituneen ortodoksikylän paikalle Papinniemeen.

Uukuniemellä olleesta kylästä on merkintöjä historian kirjoissa jo 1500-luvulta. Tarinat kylästä, kirkosta ja aarteista ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Ensimmäiset tiedot sen muinaisjäännöksistä saatiin talteen vuonna 1882, kun Kustaa Killinen kierteli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina luetteloimassa Sortavalan kihlakunnan muinaisjäännöksiä. Matkaltaan kirjoittamassaan kertomuksessa hän mainitsee paikalla vielä tuolloin olleen näkyvissä muun muassa ”huoneiden kivijalkoja ja uunien perustuksia”.

Killisen käynnin jälkeen Papinniemi vaipui tutkijoilta unohduksiin sadaksi vuodeksi. Seuraavan kerran kohteeseen kiinnitettiin tarkempaa huomiota vasta 1980-luvun loppupuolella. Uukuniemeläissyntyinen arkeologian harrastaja Olavi Ahokas teki silloin alueelta muutamia merkittäviä esinelöytöjä, jotka talletettiin Kansallismuseoon. Kesällä 1993 hän löysi paikalta raha-aarteen, joka käsitti yli tuhat rahaa. Aarre oli kätketty 1650-luvulla.

Vuonna 1993 alue määritettiin virallisesti muinaisjäännösalueeksi, autioituneeksi ortodoksikyläksi. Paikalla on sijainnut Uukuniemen ortodoksinen pääkirkko, siihen liittynyt kalmisto sekä useita taloja. Turun yliopisto on tutkinut aluetta arkeologisin kaivauksin vuosina 1995–2007 ja alueelta on talletettu tuhansia löytöjä.

Vasukkaat, Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry. paljastaa kylän tarinan ryteiköstä historiasta kiinnostuneiden kulkijoiden nähtäväksi. Tavoitteena on kunnostaa syksyn ja kevään aikana autiokylää kiertävä historiapolku. Kunnostus liittyy samalla Vasukkaiden 20 v  juhlavuoden ohjelmaan. Yhdistyksen yksi perustajajäsen, alkukesällä edesmennyt Ensio Fihlman, tutki alueen historiaa ja kirjoitti mm. näytelmän Ukon Vakat.

Reilun kilometrin pituisen polun varteen sijoitetaan neljä infotaulua: kirkonpaikalle, aarteen löytöpaikalle/kalmistoon, talonpaikalle sekä viljelysröykkiön luo. Lisäksi nykyisen parkkipaikan kohdalla oleva autiokylää yleisesti esittelevä opastaulu uusitaan. Reitille sijoitetaan muutama penkki, jossa voi levätä ja rauhoittua luonnon helmaan.  Historiapolun odotetaan lisäävän kävijöitä Uukuniemellä.  Hankkeeseen on saatu Leader –rahoitusta ja se toteutetaan yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa.

Lauantaina 22.10. 2016 klo 12-14.30 pidetään polkutalkoot, jonne mukaan tulee aluetta tutkinut arkeologi Ville Laakso. Kaikki ovat tervetulleita talkoisiin siivoamaan alueella tehdyn puunkorjuun jälkiä ja kunnostamaan polkua. Ota mukaan säänmukaiset varusteet, vesuri, oksasakset, lapio.  Tarinoita ja talkookahvia tarjolla talkooväelle urakan päätteeksi Papinniemen leirintäalueen kahvilassa.

Ajo-ohje: Papinniementie, 59730 Uukuniemi, seuraa Papinniemen leirintäalueen viitoitusta.

Lisätietoja: Vasukkaat, Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry, Pako Papinniemestä-hanke, projektipäällikkö Mirja Ulmanen, p. 040 524 0503, fb: Papinniemen autiokylä Uukuniemellä

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Vanha kuva sotainvalidien viikolta

sotainvalidien-viikko
(Kuva: Erkki Paakkinen)

Valtakunnallista sotainvalidien viikkoa vietettiin tänä syksynä viimeistä kertaa. Jatkossa viikon korvaa vuosittain 18. elokuuta vietettävä sotainvalidien päivä. Sodissa vammautuneista 96000 sotainvalidista on elossa enää noin 3000.

Sotainvalidien viikkoa vietettiin Uukuniemelläkin aikoinaan joka vuosi, mutta rivien harvetessa on perinne loppunut. Vanha kuva sotainvalidien viikon tilaisuudesta Niukkalan Rajapirtillä on vuodelta 1961. Kuvasta tunnistaa mm. Veikko Hämäläisen toisesta rivistä ja Inkeri Hämäläisen etupenkistä nuorimpien lasten kanssa. Toisessa rivissä oikealla istuu Kalle Pirhonen.

Eturissä myös Anna-Maria Leminen (oikeassa laidassa) sekä Helmi Tiittainen, Pekka Valtonen ja Veikko Tiitainen. Sivupenkillä toinen vasemmalta, Toivo Berg.

Heimo Paakkinen

 

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Matrin Hirvosten sukuseuran kokous ja tapaaminen Uukuniemellä 2.-3.7.2016

 

Uukuniemen rajantakaisen alueen Matrin kylässä, Mäkelän tilalla asuneiden Pekka (s. 1866) ja Lucina (s. 1870, o.s. Sairanen) Hirvosen ja lastensa Adolfin, Selman, Hiskiaksen, Johannan, Hiljan, Sulon ja Robertin jälkeläiset kokoontuivat yli 50 hengen joukolla Uukuniemellä 2.7.2016 sukuseuran kokoukseen ja osallistuivat Uukuniemi-juhlien ohjelmaan. Iloksemme tällä kertaa mukana oli myös useita suvun nuoria aikuisia.

Sukukokoukseen osallistujia 2.7.2016      (Kuva: Markku Viitala)
Sukukokoukseen osallistujia 2.7.2016 (Kuva: Markku Viitala)

Kuusi vuotta sitten perustetun Matrin Hirvosten sukuseuran tarkoituksena on selvittää Matrissa asuneiden esivanhempiemme Pekka ja Lucina Hirvosen sukuun kuuluvien vaiheita ja historiaa, edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sukuyhteyttä suvun jäsenten keskuudessa sekä ylläpitää yhteyksiä muihin matrilaisiin sukuihin.

Sukutapaaminen alkoi kokoontumisella luonnonkauniille Paakasalmen hautausmaalle esivanhempiemme Pekan ja Lucinan haudalle, jossa vietimme muistohetken edesmenneiden sukulaisten muistoksi. Suvun nuoret Viivi ja Vilja Hirvonen laskivat kukat esivanhempien kunniaksi.

Sukukokoukseen siirryimme Savo-Karjalan Virkistyskeskukseen. Tervetulotoivotuksen jälkeen lauloimme ensi kertaa yhdessä Paula Präktigin säveltämän ja Seppo Rahkosen sanoittaman Matrin Hirvosten sukukronikan, seitsensäkeisen sukulaulun. Paula Präktig palkittiin sävellyksestä Matrin Hirvosten sukustandaarilla.

Sukukokouksen puheenjohtajana toimi Lilja Heikkilä ja sihteerinä Hanna Lehmus. Sukuseuran puheenjohtajaksi vuosille 2017-2018 valittiin Marja-Riitta Hirvonen ja hallituksen jäseniksi Juha-Pekka Hirvonen, Juha Hirvonen, Hanna Lehmus, Paula Präktig, Anne Rantala ja Hannu Vuorikari. Toiminnan- ja talouden tarkastajaksi valittiin Malla Salovaara.

Sukukokouksen päätteeksi kuulimme Juha-Pekka Hirvosen mielenkiintoisen esityksen DNA-näytteiden merkityksestä sukututkimuksessa ja tehdyn DNA-tutkimuksen tuloksena saaduista viitteistä Matrin Hirvosten esi-isän Lauri (Lars) Hirvosen ja kerimäkeläisen Lauri Hirvosen suvun mahdollisista yhteyksistä.

Matrin Hirvoset ry:n sukustandaarilla palkittu Paula Präktig ja kokouksessa esitelmöinyt Juha-Pekka Hirvonen.                                   (Kuva Seppo Rahkonen)
Matrin Hirvoset ry:n sukustandaarilla palkittu Paula Präktig ja kokouksessa esitelmöinyt Juha-Pekka Hirvonen. (Kuva Seppo Rahkonen)

Seuraava sukuseuran vuosikokous päätettiin pitää kesällä 2018 Helsingissä. Olemme jo aiemmin Uukuniemen lisäksi kokoontuneet Kuortaneella ja Siikaisissa seuraten Pekan ja Lucinan lasten asettumista uusille kotipaikkakunnille evakkotaipaleiden jälkeen. Hiskias Hirvonen vaimonsa Idan (o.s. Kohonen) kanssa perheineen löysi uuden kotipaikan Helsingistä, Pukinmäestä. Meitä Pekan ja Lucinan lasten jälkeläisiä on asettunut asumaan Helsingin seudulle useita perheitä. Sukuseuran 10 -vuotisjuhlaa vietämme mahdollisesti taas sukuseuran kotiseudulla Uukuniemellä.

Kokoontumisemme yhteydessä meillä oli suunnitellusti mahdollisuus osallistua Uukuniemi -juhlien monipuoliseen ohjelmaan – onhan suvussamme yhteyksiä Härkänen/Härkönen sukuihin Robertin Veera vaimon ja Johannan Lauri aviomiehen kautta. Opetusneuvos Anja Kukkonen puhui juhlapuheessaan Härkästen/Härkösten sukukirjan julkistamistilaisuudessa perheen ja suvun merkityksestä ihmisen ja yhteisön kasvuun. Hän arveli uskonnollisuuden olleen ja olevan yksi tärkeä uukuniemeläisten voimavara. Karjalaisen kansan messu oli tästä ainutlaatuinen osoitus. ”Kuulet sie, kuulet sie, Herra” Uukuniemen kauniissa kirkossa oli koskettava ja herkkä vuorolaulu liturgina toimineen kirkkoherra Marja-Liisa Malmin, kuoron ja seurakunnan välillä. Saarnan piti sukuumme kuuluva Petri Tiusanen. Paula Präktig Sutina bändeineen esiintyi Uukkari Soikoon illanvietossa ja Uukuniemi -juhlien pääjuhlassa.

Parhaimmat kiitoksemme upeasta juhlaohjelmasta ja yhteistyöstä Uukuniemi -seuralle.

Marja-Riitta Hirvonen

Jaa juttu Facebookissa:

Viitisensataa henkeä muisteli jatkosodan alkamista Tarnalassa

Tilaisuuden kätellyin kunniavieras oli Tuomas Gerdt Lappeenrannasta, ainoa elossa oleva Mannerheimristin ritari.
Tilaisuuden kätellyin kunniavieras oli Tuomas Gerdt Lappeenrannasta, ainoa elossa oleva Mannerheimristin ritari.

Tarnalassa torstaina 30.6. järjestetty jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma kokosi kylän entiselle koululle ja kentälle ennätysmäärän yleisöä. Kauniin kesäpäivän suosimassa tilaisuudessa oli hernerokkaa kenttäkeittiöstä jakaneiden sotilaskotisisarten arvion mukaan peräti yli 500 henkeä. Suotta eivät tapahtuman järjestäneen Tarnalan kyläyhdistyksen, Parikkalan kunnan ja JR7 Perinnetoimikunnan edustajat olleet erittäin tyytyväisiä päivän onnistumiseen.

Tarnala ja muut rajan pinnassa olleet kylät myös naapuripitäjien alueelta evakuoitiin juhannuksen tienoilla 1941 sodan uhatessa, mutta rintaman siirryttyä evakot pääsivät takaisin koteihinsa. Alueen lähihistoriaan perehtynyt ja itsekin kahdesti evakkoon joutunut Eino Hienonen totesi esitelmässään evakuoinnin tapahtuneen kovalla kiireellä. Joskus junan lähtöön oli aikaa vain kaksi tuntia, kun ilmoitus asukkaille tuli niin myöhään. Miehistökuljetusten takia rautatiet olivat ylikuormitettuja, mikä lisäsi tehtävän vaikeutta. Sairaita, lapsia ja vanhuksia kuljetettiin linja-autolla, mutta muille ei kalustoa riiitänyt ja karja jouduttiin kuljettamaan jalan.

Esimerkiksi Saarelta evakuoitiin 3200 ihmistä ja 2400 kotieläintä, lähinnä nautakarjaa. Pienempi karja kuten siat, lampaat ym. jäi kyliin ja tästä kotiinjääneestä karjasta huolehtivat ilmasuojelujoukot. Väestö pyrittiin evakuoimaan turvaan vesistölinjojen taakse, osa jäi Savonlinnan ja Kerimäen tasalle, osa kuljetettiin kauemmas mm. Rantasalmelle ja Hankasalmelle saakka.

Sortavalan suojeluskuntapiiriin kuulunut Uukuniemi evakuoitiin juhannuksen jälkeen kolmessa päivässä. Miehistön purkupaikkoina toimineet Särkisalmen ja Putikon asemat olivat myös evakkojen käytössä. Uuukuniemeläisiä oli Putikosta lähteneessä evakkojunassa ja karja kulki samaa reittiä kuin saarelaiset. Välietappina olleessa Savonlinnassa evakkoja ruokittiin ja majoitettiin eri tiloissa sekä järjestettiin jatkokuljetuksia. Niinpä asemalle kokoontuneille uukuniemeläisille ja kesälahtelaisille oli ohjeena luettu mm. tälläinen kuulutus: Kesälahtelaiset junaan, uukuniemeläiset teurastamolle.

Eino Hienonen piti evakuointia niin lyhyessä ajassa erinomaisena suorituksena ja osoituksena sen ajan yhteishengestä ja toisten auttamisesta.

-Miten me tänään toimisimme, jos sanansaattaja tulisi ilmoittamaan, että teillä on kaksi tuntia aikaa poistua, hän kysyi ja totesi, että toivottavasti emme tule sitä koskaan kokemaan.

Päivän toinen esitelmä oli evl Ilmari Hakalan kaksiosainen luento, joka käsitteli sodan syitä ja joukkojen keskitystä rajan pintaan sekä Tyrjän taistelua ja Lahdenpohjan valtausta. Hän tiivisti jatkosodan pääsyyn talvisodassa menetettyjen alueiden takaisinvaltaamiseen, mutta siihen tilanteeseen oli johtanut hyvin monivaiheinen tapahtumasarja käynnissä olevan maailmansodan myllertämässä kansainvälisessä politiikassa.

Talvisodan jälkeen selvisi varsin pian, ettei Stalin ollut saanut Suomen suhteen tavoitteitaan toteuteuksi ja painostus jatkui. NL:n ulkoministeri Molotov oli vaatinut vielä silloin sopimuskumppanina olevalta Saksalta vapaita käsiä eli Suomen suhteen eli miehitystä, mutta hyökkäystä itään suunnitteleva Saksa ei tähän suostunut. Suomen ja Saksan lähentymisen poliitikot antoivat aluksi sotilaiden tehtäväksi. Saksan ja NL:n yhteenotto näytti lähestyvän ja suuri kysymys oli kumpi voittaa. Presidentti Ryti selvitti useilta tahoilta kuinka Suomen käy vaihtoehdoissa, jotka eivät olleet hyviä kumpikaan. Ainoaksi sopivaksi mahdollisuudeksi nähtiin Hakalan mukaan Saksa, jonka rinnalla sodan syttyessä sitten olimme. Oli käynyt selväksi, että Saksa käynnistää hyokkäyksen myös Suomen alueelta, halusimme olla mukana tai emme.

Suomi pyrki näennäisesti pysymään puolueettomana ja odotti venäläisten toimenpiteitä saadakseen syyn sotaan lähdölle. Sitä ei kauan tarvinnut odottaa, kun Saksa pommitti NL:n alueita Suomen kautta ja venäläiset vastasivat pommittamalla useita kohteita Suomessa. Maan todettiin olevan sodassa ja Tarnalan alueella tämä merkitsi sitä, että 2. divisioonan komentaja Aane Blick antoi Tarnalan tienristissä 30.6.1941 alaisilleen joukoille hyökkäyskäskyn.

Kemppiä, Kotilaista ja Blickiä hyökkäyskäskynäytöksessä esittivät Vesa Huuskonen, Reijo Jantunen ja Juhani Paakkinen.
Kemppiä, Kotilaista ja Blickiä hyökkäyskäskynäytöksessä esittivät Vesa Huuskonen, Reijo Jantunen ja Juhani Paakkinen.

Tämän hyökkäyskäskyn antamisesta nähtiin koulun kentällä havainnollinen pienoisnäytelmä, jonka pääosissa eversti Blickiä, Kemppiä ja Kotilaista näytteli paikallinen ”everstijuntta” Juhani Paakkinen, Vesa Huuskonen ja Reijo Jantunen, entisiä Kaakkois-Suomen rajavartioston palveluksessa olleita everstejä kaikki.
Tapahtuman yhteydessä paljastettiin myös laatta, joka kiinnitettiin hyökkäyskäskyn antopaikalle entisen tienristin lähelle pystytettyyn muistokiveen. Laatan paljasti Pekka Paakkinen ja esitti tilaisuuteen sopivan saarelaisen Väinö Kokkosen aikoinaan kirjoittaman runon.

 

Tilaisuuden päätesanat lausunut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen ja Erkki Ilmoniemi ojensivat rykmentin pöytästandaarit Tarnalan Kyläyhdistykselle, Saaaren Lions klubille, Parikkalan Reserviläisille, Savonlinnan Reserviläisille ja evl Ilmari Hakalalle. Standaareja on jaettu v. 1990 lähtien 76 kpl ja numero 1:n sai Adolf Ehrnrooth. Parikkalan kunta oli saanut standaarin v. 2001.

 

Seppelepartioon lähtivät Juha Härkönen, Arvi Moilanen ja Jussi Tuunanen kirkkoherra Marja-Liisa Malmin lähettämänä.
Seppelepartioon lähtivät Juha Härkönen, Arvi Moilanen ja Jussi Tuunanen kirkkoherra Marja-Liisa Malmin lähettämänä.

Parikkalan kirkkoherra Marja-Liisa Malmi lähetti lopuksi Juha Härkösen, Arvi Moilasen ja Jussi Tuunasen muodostaman kolmimiehisen seppelpartion viemään havuseppeleen Tyrjän taistelujen muistomerkille Parikkalaan. Tapahtumapäivän musiikista vastasi Ratsuväen perinnesoittokunta Lappeenrannasta Antti Hirvikallion johtamana. Tervehdyssanat lausui kunnanjohtaja Vesa Huuskonen ja kenttähartauden piti sotilaspastori Jukka Seppänen. Martti Luukko lausui Matti Kuusen Kuoleman juoksun.

Teksti ja kuvat: Heimo Paakkinen

 

 

 

 

Pöytästandaarin vastaanottajat Ilmari Hakala, Keijo Räsänen, Pekka Paakkinen, Timo Neuvonen ja Allan Granlund. Oikealla standaarit luovuttanut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen.
Pöytästandaarin vastaanottajat Ilmari Hakala, Keijo Räsänen, Pekka Paakkinen, Timo Neuvonen ja Allan Granlund. Oikealla standaarit luovuttanut JR7 Perinnetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Hämäläinen.
Vihreiden sisarten soppatykille muodostui heti jono, kun Rajasotilaskotiyhdistyksen tarjoaman hernekeiton ja vanikan jakelu alkoi.
Vihreiden sisarten soppatykille muodostui heti jono, kun Rajasotilaskotiyhdistyksen tarjoaman hernekeiton ja vanikan jakelu alkoi.
Tilaisuuden juontajana toimi Riitta Katko, syntyjään Kokko Uukuniemeltä.
Tilaisuuden juontajana toimi Riitta Katko, syntyjään Kokko Uukuniemeltä.
Jaa juttu Facebookissa:

Perinteisillä Uukuniemi-juhlilla juhlitaan Härkäsiä ja Härkösiä

Uukuniemi-juhlat vuonna 2014.
Uukuniemi-juhlat vuonna 2014.

Uukuniemi-seura järjestää 2-3.7.2016 perinteiset Uukuniemi-juhlat Pitäjäntuvan piha-alueella. Juhlat ovat entisten ja nykyisten asukkaiden jälleennäkemis- ja perinnejuhla, jossa kunnioitetaan entisten sukupolvien työtä ja vahvistetaan karjalaista identiteettiä omilla juurilla.

Tänä kesänä Uukuniemi juhlilla julkistetaan opetusneuvos Anja Kukkosen tekemä sukukirja HärkänenHärkönen suvusta. Lauantaina 2.7 vietettävään Härkästen ja Härkösten juhlaan on tulossa vieraita Yhdysvalloista saakka.

Järjestyksessään 64:s Uukuniemi-juhla alkaa lauantaiaamuna aamutorilla. Juhlaväen vastaanottavat Erkki Lemetyinen ja Jouko Sihvonen

Tämän jälkeen vuorossa on Uukuniemi-seuran vuosikokous.

Lauantain ohjelma.
Lauantain ohjelma.

Lauantaina iltapäivällä julkistetaan Härkästen sukukirja. Julkistamistilaisuudessa kuullaan puheita, musiikkiesityksiä sekä sukukirjan laatineen opetusneuvos Anja Kukkosen pitämä esittely kirjasta.

Tilaisuuden jälkeen sotilasmetsari res. Harri Kylliänen pitää Pitäjäntuvalla esitelmän “Ristlahden taistelu 1941”.

Esitelmän päätyttyä Uukuniemen kirkossa on ehtoolliskirkko.

Lauantain juhlapäivä päättyy Uukkari Soikoon! – konserttiin ja iltamiin nuorisoseurantalolla. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Uukuniemi-seura, Nuorisoseura ja Papinniemen leirintäalue. Esiintymässä ovat Värttinästä ja Kuunkuiskaajista tuttu Susan Aho ystävineen, Sutina-yhtye ja duo Rihvelkinttu & Passarpoika. Tilaisuus on ikärajaton.

Sunnuntai alkaa aamukahveilla ja juhlajumalanpalveluksella. Tämän jälkeen vuorossa on perinteinen kunniakäynti sankarihautausmaalla. Puheen pitää terveystieteiden tohtori Marja Härkänen.

Itse pääjuhla pidetään klo 13 kirkonmäellä Pitäjäntuvan piha-alueella. Tervehdyssanoista vastaa Jouni Suppola ja Parikkalan kunnan tervehdyksen tuo kunnanjohtaja Vesa Huuskonen. Musiikkia kuullaan Paula Präktigiltä yhtyeineen.

Sunnuntain ohjelma.
Sunnuntain ohjelma.

Juhlapuheen pitää Etelä-Suomen alueellisen liikuntaneuvoston varapuheenjohtaja Kalevi Ikonen.

Juhlan päättää Uukuniemi seuran puheenjohtaja Erkki Lemetyinen.

Vuosittainen Uukuniemi-juhla kerää nykyisin eri puolilla Suomea ja ulkomaillakin asuvia uukuniemeläisiä muistelemaan rajan takaista Uukuniemeä ja elämää entisessä kotipitäjässä.

Juhlissa tavataan myös tuttuja ja ihaillaan jäljellä olevaa nykyistä Uukuniemen aluetta.

-TT

Uukuniemi-juhlat lauantaista sunnuntaihin 2.-3. heinäkuuta Uukuniemen kirkonmäellä Pitäjäntuvan piha-alueella, Uukuniementie 1012. Yksityiskohtaiset tarkennetut tiedot julkaistaan juhlien käsiohjelmassa. Lisätiedot www.uukuniemiseura.fi.

Uukkari soikoon! Konsertti ja iltamat Uukuniemen Nuorisoseurantalolla 2.7.2016 klo 19 alkaen. Liput 10 eur. Ikärajaton. Lisätietoa tapahtumasta tulossa myöhemmin, seuraa Uukuniemi.infoa.

 

 

Jaa juttu Facebookissa:

Jatkosodan alkamisen muistotilaisuus 30.6. Tarnalassa

Tänä kesänä tulee kuluneeksi 75 vuotta jatkosodan alkamisesta. Parikkalan kunta, Tarnalan kyläyhdistys ja JR7:n perinnetoimikunta järjestävät 30.6. tapahtuman muistotilaisuuden Tarnalan koulutalolla. Järjestelyissä ovat mukana myös paikallisten reserviläisten, veteraanijärjestöjen ja Lions-klubin edustajat.

Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimiva Pekka Paakkinen kertoo, että tilaisuuden pitopaikaksi Tarnala sopii erityisen hyvin, sillä sodan alkutapahtumat koskettivat kylää varsin merkittävällä tavalla. Hyökkäyskäskyn 2. divisioonan komentaja eversti Aarne Blick antoi joukoille Tarnalan tienristissä 30.6. 1941. Siitä alkoivat jatkosodan alun raskaimmat, toista kuukautta kestäneet taistelut, joiden perusteella JR7 sai Tyrjän Rykmentin nimen ja tuli tunnetuksi yhtenä jatkosodan maineikkaimmista joukko-osastoista komentajinaan Armas Kemppi ja Adolf Ehrnrooth. Tarnalan ja naapurikylien alueelle oli sodan alussa majoitettuna Tyrjän valtaukseen osallistuneiden JR7:n, JR28:n ja JR48:n sekä Erillisen Rajajääkäripataljoonan ja Kevyt osasto 6:n joukkoja. Teltanpohjia ja muita kaivantoja on vieläkin runsaasti nähtävillä alueen metsissä.

Tarnalan ja lähialueen maastossa erottuu vieläkin jatkosodan alla joukkojen keskittämisen yhteydessä tehtyjä teltanpohjia ja muita kaivantoja.
Tarnalan ja lähialueen maastossa erottuu vieläkin jatkosodan alla joukkojen keskittämisen yhteydessä tehtyjä teltanpohjia ja muita kaivantoja.

Ennen sodan alkua alueen kylät oli evakuoitu vähintään Savonlinnan tasalle, osa kauemmaksikin vesistölinjojen taakse. Varsinaisten sotatoimien kohteeksi Tarnala ei muuten joutunut, mutta sodan alussa kylää pommitettiin. Talvisodassa luovutetulle alueelle jääneeltä Uukuniemen Mensuvaaran lentokentältä käsin viholliskoneet tekivät yllätysvierailuita ja aiheuttivat mm. Tarnalan meijerin palamisen. Pommitusten jälkiä näkyy vieläkin maastossa, vaikka suurin osa pommikuopista on täytetty.
Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma alkaa klo 12 kenttähartaudella. Evl Ilmari Hakala esitelmöi jatkosodan syistä, Tyrjän taisteluista ja Lahdenpohjan valtauksesta. Ratsuväen perinnesoittokunta vastaa musiikista ja kenttälounaan tarjoavat Rajasotilaskotisisaret Parikkalasta. Paikalla on nähtävänä JR7:n aseistusta ja muuta Tyrjän taisteluun liittyvää aineistoa.

 

 

 

 

Eero Kankkunen selailee sotilaspassistaan sotavuosien tapahtumia, takana kaapissa muistoja toiminnasta Kesälahden Sotainvalidien puheenjohtajana.
Eero Kankkunen selailee sotilaspassistaan sotavuosien tapahtumia, takana kaapissa muistoja toiminnasta Kesälahden Sotainvalidien puheenjohtajana.

Eero Kankkusen viiden vuoden sotareissu
Parikkalan ja Uukuniemen väliseltä alueelta jatkosotaan lähteneissä joukoissa taistellut Eero Kankkunen kuuluu siihen veteraanipolveen, jonka sotareissu kesti lähes yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Talvisotaan hän lähti 1939 Huuhanmäen kautta ja kotiuttaminen koitti vasta vuoden 1941 maaliskuussa. Siviilissä olo jäi luitenkin lyhytaikaiseksi, sillä jo kesäkuussa -41 tuli kutsu takaisin aseisiin. Jatkosodan syttyessä Eero Kankkunen oli vielä 3./HTK:ssa. Henkilötäydennyskeskuksesta hän siirtyi heinäkuussa Ristilahden kautta hyökänneen JR28:n riveihin ja syksyllä JR7:ään. Raskaiden sotavuosien jälkeen koitti siviili vasta marraskuussa 1944.
Jatkosodan alun tunnelmista Eero Kankkusen mieleen jäi kapteeni, joka uhosi että nyt perustetaankin sellainen porukka joka menee sinne mihin muut ei mene. Kenttäkeittiötkään eivät kerkeä perästä kun mennään, joten pitää ottaa muonat mukaan. Kun kapteeni kysyi vapaaehtoisia, kukaan ei ilmoittautunut halukkaaksi ja seurauksena oli miesten juoksuttamista täyspakkaukset selässä. Ryhmänjohtajana toimineen Eero Kankkusen mielestä tällainen omien höykkyyttäminen oli sopimatonta upseerille. Liika uho kostautuikin myöhemmin, kun kapteeni pistoolilla bunkkerin aukkoon ampuessaan kaatui sieltä tulleeseen konekiväärin luotisuihkuun.
Eero Kankkunen ei selvinnyt sotareissuistaan ehjin nahoin. Ensimmäisen kerran hän haavoittui talvisodassa, kun luoti osui oikeaan olkavarteen. Jatkosota toi vielä pari haavoittumista lisää ja sirpaleita kehoon. Viimeinen ja vakavin sattui Vuosalmella kesän -44 suurhyökkäystä torjuttaessa. Hänen osaltaan sotiminen päättyi panssarikauhu kainalossa tankkeja torjumaan mennessä, kun lähelle tuli kranaatti. Sirpaleet osuivat vasempaan reiteen ja myös oikeaan käteen. Henki kuitenkin säilyi vaikka niissä taisteluissa meni heidän joukoistaan yli sata miestä ja komppanianpäällikkö.
Eero Kankkunen oppi kovien kokemusten kautta mitä sota on ja pitää sitä kaikkein hirveimpänä asiana maailmassa. Hän kuvailee millainen sanoinkuvaamaton hätä ja pelko ihmisellä on, kun joutuu ammutuksi. Mutta jotenkin pelko hävisi kun oman konepistoolin ääni kuului ja sitten tuli sellainen tappamisen vimma, himuinen motto mikä taistelussa on, hän kertoo vakavana.

Eero Kankkusen asunnon seinällä on muistona taulu Uukuniemen Virkistyskeskuksesta, viimeisestä työpaikasta ennen eläkevuosia.
Eero Kankkusen asunnon seinällä on muistona taulu Uukuniemen Virkistyskeskuksesta, viimeisestä työpaikasta ennen eläkevuosia.

Sodan jälkeen Eero Kankkunen asui kymmenen vuotta perheen kanssa Puumalassa, mutta sitten kotiseutu veti puoleensa. Kesälahdella hän piti puuseppäverstasta 15 vuotta ja sitten oli Kansan Raamattuseuralla Oronmyllyn rakennuksia rakentamassa. Viimeiset kymmenkunta vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä hän työskenteli Uukuniemen Virkistyskeskuksen johtajana.

 

 

 

 

 

 

 

Heimo Paakkinen

Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma
Paikka: Tarnalan koulu, Niukkalantie 496, Parikkala
Aika: torstai 30.6. 2016 klo 12.00-16.00

Ohjelmassa mm.

Kenttähartaus
Parikkalan kunnan tervehdys
Alueen evakuointi ennen sotaa
Evl Ilmari Hakalan esitelmä:
”Sodan syyt, Tyrjän taistelu ja Lahdenpohjan valtaus”
Eversti Blickin hyökkäyskäsky
Maksuton kenttälounas
Lausuntaa: ”Kuoleman juoksu” (Matti Kuusi)
Seppelpartion lähettäminen

TERVETULOA!

Jaa juttu Facebookissa:

Vanhoja valokuvia tunnistettavaksi

Kuvat lähetti Oiva Kokko (juuret Niukkalassa, Kokonlahdessa ja Sikopohjassa).

Jos tunnistat henkilöitä tai tapahtumia, voit lähettää viestiä oiva.kokko (at) elisanet.fi tai kommenttina tähän artikkeliin.

Niukkalan nuoria miehiä
Niukkalan nuoria miehiä
Keskellä Otto ja Meeri Kokko,  muut tuntem.
Keskellä Otto ja Meeri Kokko, muut tuntem.
Kuva todennäköisesti Timolahdesta.
Kuva todennäköisesti Timolahdesta.
Jaa juttu Facebookissa:

”Osuuskassan satavuotinen matka Latvasyrjästä Myrskylään”

Latvasyrjän100

Myrskylän Osuuspankki sulautettiin syksyllä 2015 Orimattilan Osuuspankkiin, jolloin sen lähes 100-vuotinen itsenäinen toiminta päättyi. Viime vuoden lopulla julkaistiin Alli Hosiaisluoma-Karppisen toimittama historiikki Osuuskassan satavuotinen matka Latvasyrjästä Myrskylään. Myrskylän Osuuspankki 100 vuotta. ”Kirja on kirjoitettu kunnianosoituksena niille miehille ja naisille, jotka tekivät kauaskantoisen päätöksen yli sata vuotta sitten ja perustivat Latvasyrjän kylälle oman osuuskassan,” mainitsee esipuheessa toimitusjohtaja Mikko Purmonen.

Latvasyrjän Osuuskassa oli Uukuniemen ensimmäinen osuuskassa ja se perustettiin 8.1.1905. Latvasyrjän Osuuskassan toiminta hiipui, mutta kylä ei ollut kauan ilman osuuskassaa. Vuonna 1915 kyläkunnan isännät perustivat Latvasyrjäläisten Osuuskassan. Kassan ensimmäiseksi kirjanpitäjäksi oli valittu Juho Saharinen ja toimisto sijaitsi hänen kotonaan. Kyläläiset tulivat hoitamaan kassa-asioitaan Saharisen kotiin eikä tiettyjä kassan aukioloaikoja ollut. Vuonna 1916 Latvasyrjäläisten Osuuskunnan hallitukseen kuuluivat jäseninä Pekka Hirvonen, Pekka Hämäläinen, Juho Saharinen ja Herman Tiainen. Heidän varajäseninään olivat Matti Tiainen, Hermanni Toivonen ja Lauri Luukkainen.

Välirauhan solmimisen jälkeen latvasyrjäläiset lähtivät evakkoon itäiselle Uudellemaalle Myrskylä-nimiseen pitäjään. Koska Myrskylässä ei vielä ollut omaa osuuskassaa oli Latvasyrjäläisten Osuuskassan toiminta pitäjään tervetullut ja vuonna 1946 Latvasyrjäläisten Osuuskassasta tuli Myrskylän Osuuskassa. Kassan arkistoa pidettiin aluksi neiti Toini Saharisen kotona Hevonojassa, kunnes lokakuussa 1946 kassan hallituksen kokous päätti vuokrata Myrskylän kirkolta rouva Tammisen huvilan. Kaksi vuotta myöhemmin vuokrattiin toimistohuone Järvelän talosta, joka oli lähempänä keskustaa. Siellä Myrskylän Osuuskassa toimi vuoden 1953 loppupuolelle kunnes osuuskassalle valmistui ensimmäinen oma toimitila.

Vuonna 1946 Myrskylän Osuuskassan hallituksen varsinaisina jäseninä olivat evl. Arvo Erkala, myymälänhoitaja Kalle Koskinen, maanviljelijät John Almark, Olli Raassina ja Pekka Tolkki. Varajäseniä olivat maanviljelijät A. Jansson, Lennart Lindvall ja suutari Alfred Savukorpi. Puheenjohtajana toimi evl. Arvo Erkala ja varapuheenjohtajana myymälänhoitaja Kalle Koskinen.

Aikaisemmin lähinnä maaseudun rahalaitoksina toimineet osuuskassat muuttuivat vuoden 1970 alusta virallisesti osuuspankeiksi osuuspankkilain mukaisesti.

Osuuskassan satavuotinen matka Latvasyrjästä Myrskylään on yksityiskohtainen historiikki osuuskassan toiminnasta. Teoksesta löytyy kuvia, tilastoja sekä lehtiartikkeleita ja se on piakkoin saatavilla myös Uukuniemen kirjastossa.

 

Osuuskassan satavuotinen matka Latvasyrjästä Myrskylään

Myrskylän Osuuspankki 100-vuotta.

Toim. Alli Hosiaisluoma-Karppinen

Kirjapaino: Aldus Oy, Lahti 2015

s.221

 

ML

Jaa juttu Facebookissa:

Niukkalan Virvokkeen pullo ja etiketti

Niukkalan Virvokkeen "Mansikka limonadin" etiketti. Omistaja Sakari Tiainen. (Kuva: Sakari Tiainen)
Niukkalan Virvokkeen ”Mansikka limonadin” etiketti. Omistaja Sakari Tiainen. (Kuva: Sakari Tiainen)

 

Niukkalan Virvokkeen hyvin säilynyt pullo. Omistaja Sakari Tiainen. (Kuva: Sakari Tiainen)
Niukkalan Virvokkeen hyvin säilynyt pullo. Omistaja Sakari Tiainen. (Kuva: Sakari Tiainen)
Jaa juttu Facebookissa: