Kategoriat
Arkistot

Erämiesten juhlassa jaettiin paistia ja palkintoja

 

Lauantaina Kummunmäellä lippu liehui salossa Uukuniemen Erämiesten 60-vuotisen taipaleen kunniaksi. Juhlatilaisuus alkoi varhain iltapäivällä kutsuvieraiden ja seuran jäsenten kokoontuessa kuulemaan juhlapuheita ja  seuran historiikkia, sekä palkitsemaan ansioituneita ja pitkän uran tehneitä seuran jäseniä. Perinteisen hirvikeiton sijaan tarjolla oli juhlapaisti. Juhlatilaisuuden järjestäminen on ollut Uukuniemen Erämiehiltä melkoinen ponnistus, joka on vaatinut paljon talkootyötunteja. Juhlapäivänäkin emäntinä toimineiden Anne Tiitan ja Tuula Ketolaisen apuna vuorotteli 12-15 metsästysseuran jäsentä. Erämiesten puheenjohtaja Jussi Ratilainen oli tyytyväinen talkoolaisten panostukseen ja lopputulokseen. Kutsuvieraita ja seuran jäseniä oli paikalla Ratilaisen arvion mukaan noin sata ja muut kävijät mukaan lukien syöjiä kävi päivän aikana noin 350. – Tilanpuutteen vuoksi jouduimme jakamaan tilaisuuden siten, että ensin ruokailivat kutsuvieraat ja Uukuniemen Erämiesten jäsenet ja klo 16 alkaen  maanvuokraajat ja muu kylän väki, kertoo Ratilainen. – Illan päätteeksi raivaamme pöydät pois ja teemme tilaa tanssijoille, kun Ipe ja Harmaa Aavistus aloittavat juhlan rennomman osuuden, hän jatkaa.

Kutsuvieraisiin kuului muun muassa Riistakeskuksen, Metsästäjäliiton, Riistanhoitoyhdistyksen sekä naapuriseurojen ja muiden yhteistyötahojen edustajia. Hannu Vuorikari piti kattavan ja mielenkiintoisen esityksen seuran historiasta aina perustamisvaiheista nykyhetkeen. Uukuniemen Erämiehet ry perustettiin vuonna 1957 Niukkalan Osuuskassalla järjestetyssä kokouksessa, jossa hyväksyttiin seuran säännöt ja valittiin ensimmäinen hallitus. Perustajajäseniin kuului kaiken kaikkiaan 10 henkilöä ja ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Väinö Mielonen.

Seuran sääntöjen mukaan seuran tarkoituksena on harjoittaa metsästystä ja ylläpitää järkevää riistanhoitoa, vartioida aluetta salametsästykseltä, vähentää vahinkoeläimiä, karkoittaa riistamailla kiertelevät koirat ja kissat, kaataa hyötyriistaa ainoastaan mikäli kanta sen kulloinkin sallii ja järjestää kovina talvina riistalle ruokintaa, sekä tarpeen vaatiessa huolehdittava sen lisääntymisestä (ote seuran säännöistä 1957).

Myöhemmin sääntöihin on lisätty vaatimukset luonnonsuojelutoiminnasta, jäsenien koulutuksesta, ampumaratojen ja ampumataidon ylläpidosta sekä metsästyskoiratoiminnasta. Metsästysseuran jäsenten lukumäärä on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Vuonna 1960 jäseniä oli 70 ja huippuvuonna 2000 150. Tällä hetkellä jäseniä on 124, joista 33% asuu Uukuniemellä. 60 -vuotiaan metsästysseuran johtohahmoina on nähty kaiken kaikkiaan 13 puheenjohtajaa. Heistä pisimmän uran on tehnyt Ilpo Suutarinen, jolle johtajuusvuosia kertyi peräti 15.

Ensimmäiset vuosikymmenet 1950-1960 olivat pääasiallisesti toiminnan käynnistämistä ja vakiinnuttamista sekä jäsenmäärän kasvattamista. Seura teki useita maanvuokrasopimuksia ja perusti jokaiselle kylälle omat hirvenmetsästysporukat. Myöhemmin hirviseurueet saivat omat nimensä: Kirkonkylän alueella metsästivät Tiinumiehet, Niukkalassa Herkkäsormet.  Kummunkylän seurue jakaantui kahdeksi porukaksi, Pankaniskoiksi ja Rakeleiksi. 1970 -lukua voisi Vuorikarin mukaan kuvailla ”investointien aikakaudeksi”. Perälammen rannalle rakennettiin Erämaja 1974, ja hirvirata rakennettiin yhteistyössä Rajan metsästäjät ry:n kanssa 1979. Rauhalan ampumaradan täydennysakentaminen jatkui vielä -80 luvulla, samoin kuin Erämaja sai seurakseen saunarakennuksen -90 luvun alussa. Seuran oma merkki valittiin suunnittelukilpailussa, jonka voitti Ossi Berg. Logo otettiin käyttöön  vuonna 1990.

2000-luvulle tultaessa seuran toimenkuvaan on kuulunut keskeisesti aktiivinen kilpailutoiminta. Vuonna 2005 otettiin käyttöön omat nettisivut ja myös maanvuokraussopimukset ovat siirtyneet sähköiseen järjestelmään. Lisäksi nykyaikainen teknologia on helpottanut tiedonsiirtoa monella tavalla. Tulevaisuuden haasteita metsästysseuratoiminnan näkökulmasta on lisääntynyt byrokratia, paikkakunnan väkimäärän väheneminen ja seuran jäsenten ikääntyminen. Vuorikarin sanoja lainaten hyvä yhteistyö maanomistajien ja maanvuokraajien kanssa on metsästysharrastuksen elinehto. Kattavalla metsästysmaiden vuokrauksella metsästysseura varmistaa toimintaedellytykset tasapainoiseen riistakantojen säätelyyn ja vahinkoeläinten kurissapitoon petokantaa unohtamatta.

Sekä Suomen Metsästäjäliitto että Riistakeskus palkitsivat Reijo Tiitan vuosikymmenien ajan tehdystä riistatyöstä kultaisilla ansiomerkeillä. Tiitta on ollut Erämiehissä vuodesta 1969 eli nyt jo 48 vuotta. – Kyllä nämä palkinnot tulivat itselleni täysin yllätyksenä, sanoo Tiitta. – Kaikkein ikimuistoisin ja mieleenpainunein kokemus tältä ajalta on luultavasti esimmäisen karhun kaataminen Keijo Hämäläisen kanssa vuonna -94, Tiitta pohtii. Tiitta on ampunut myös Erämiesten ensimmäisen ilveksen vuonna -83. Pankaniskoissa vuodesta -75 lähtien metsästäneellä Tiitalla on metsästyspäiviä takana lukuisia ja jatkoa seuraa varmasti vielä pitkään. – Ikää kun tulee niin metsästämäänkin ehtii paremmin, hän naurahtaa. – Vuositasolla metsästyspäiviä kertyy vaihtelevasti 50-100, hän arvioi.

Tiitan lisäksi Suomen Metsästäjäliitto myönsi kultaisen ansiomerkin Martti Kokolle. Hopeisen ansiomerkin saivat Paavo Kontiokorpi, Jorma Suppola, Erkki Hämäläinen, Hannu Vuorikari, Esko Halmenniemi, Ilpo Suutarinen ja Jussi Ratilainen. Suomen Riistakeskuksen hopeisen ansiomerkin saivat Jussi Ratilainen, Pertti Pulkkinen sekä Jorma Suppola. Myös Parikkalan riistanhoitoyhdistys palkitsi pronssisella ansiomerkillä Veikko Junnan, Kaija Telinin, Onni Vuorikarin, Keiho Hämäläisen, Ari Pulkkisen ja Pasi Pölösen. Uukuniemen Erämisten pöytästandaarin saivat Martti Kokko, Sulo Hirvi, Heimo Tuominen, Ilpo Suutarinen ja Pertti Pulkkinen.

Palkittuja. Kuvassa vasemmalta alkaen Junna Veikko, Suppola Jorma, Suutarinen Ilpo, Tiitta Reijo, Vuorikari Onni, Telin Kaija, Hämäläinen Keijo, Hirvi Sulo, Ratilainen Jussi ja Pulkkinen Pertti.
Metsästäjäliito Kymenpiirin lahja Uukuniemen Erämiehille, jonka vastaanotti seuran puheenjohtaja Jussi Ratilainen.
Metsästäjäliiton palkitsemat oikealta vasemmalle: Hämäläinen Erkki, Vuorikari Hannu, Suppola Jorma, Kontiokorpi Paavo, Suutarinen Ilpo, Tiitta Reijo ja Ratilainen Jussi.
Esiintymislavan takana komeili suuri karhuntalja.

Puheiden ja palkitsemisten jälkeen siirryttiin nauttimaan juhlapaistia.
Ensimmäinen dokumentoitu hirvenkaato vuodelta 1959.
Uukuniemellä kaadettiin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) susi vuonna 1963.
Erämajan rakentajia vuonna 1974.
Reijo Tiitta (vas.) ja Keijo Hämäläinen (kesk.) kaatoivat ensimmäisen karhun Niukkalassa vuonna 1994.

 

Erämiehiä muutaman vuosikymmenen takaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Aarteita metsästämässä

 

Mitä saadaan kun yhdistetään neljä keskisuomalaista rakennusalan yrittäjää, metallinpaljastimet, sähkölamput ja viikonloppu Uukuniemellä? Erittäin mielenkiintoinen seikkailu! Näin tapahtui viime viikonloppuna, kun pihaan päräyttivät Jukka Ahokas, Tero Poikola, Mika Ahonen ja Janne Hassinen. Aarteenmetsästäjät.

Vaikka miehet asuvatkin Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla, ulottuvat Jannen ja Jukan sukujuuret aina Uukuniemelle saakka. – Jannen mummo on syntynyt entisellä Mujusen kaupalla ja minun mummolani on puolestaan Myötävaarassa, kertoo Jukka Ahokas. Miesten yhteinen harrastus eli vanhojen tavaroiden ja esineiden metsästys metallinpaljastimilla alkoi viime keväänä. -Aiemmin olemme tehneet etsintöjä pääasiassa Keski-Suomessa mutta tällä kertaa tie toi Uukuniemelle, Ahokas sanoo.

Idea harrastukseen syntyi Ylellä pyörineestä tv-ohjelmasta ”Menneisyyden metsästäjät”. Ihan mistä tahansa ei aarteita ole lupa etsiskellä vaan siihen on olemassa tarkat säännöt. – Aina tulee olla myös maanomistahan lupa esimerkiksi pelloilta etsiessä, Ahokas kertoo. – Lisäksi yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat museovirastolle ja uudemmat, arvoltaan yli 25€ olevat esineet on toimitettava poliisille. Papinniemen leirintäalueella majoittuneet aarteenmetsästäjät olivat jo ehtineet löytää Uukuniemi-reissultaan vanhoja työkaluja, kuten sepän työvälineen joka on arviolta 1800 luvulta, läjän hevosenkengitysnauloja, hylsyjä ja vanhoja rahoja. Esiin putkahti muun muassa 5 penninen tasan sadan vuoden takaa ja Jugoslavialainen kolikko, jota ei vielä toistaiseksi pystynyt tarkemmin määrittämään.

Neljä aarteenmetsästäjää Keski-Suomesta: Tero Poikola (vas), Jukka Ahokas, Mika Ahonen ja Janne Hassinen.
Työn touhussa pellolla…
…ja pihan laitamilla.
Tunnin etsinnän saalis vanhasta Homavaaran pihapiiristä; pajavasaran terä, löylymittari, lyttyyn mennyt peltimuki ja muuta pientä rautaromua.
Suomi 100 -juhlavuotta voi juhlistaa näinkin. 5 penninen vuodelta 1917.
5 markkanen, jonka vuosiluku ei ole tiedossa.

Metsästys ei suinkaan rajoitu päiväsaikaan, vaan illan hämärtyessä etsinnän kohde vaihtuu esineistä hyönteisiin. – Uukuniemellä on hyvin monipuolinen hyönteislajisto muuhun Suomeen verrattuna. Se kuuluu itäiseen lajistoon mitä ei muualla ole. Hyönteiskartoitusta olemme tehneet monissa Euroopan maissa kuten Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Myös Saudi-Arabiassa ja Thaimaassa olemme vierailleet, miehet kertovat lähes yhdestä suusta. – Minulla on yksi huone varattu kokonaan perhosille. Lajeja siellä on yhteensä noin 15 000, sanoo Poikola.

Näiden neljän metsästäjän innostus tarttuu oitis keneen tahansa. Iloisen ja puheliaan seurueen juttuja kuunnellessa vierähtäisi helposti kokonainen päivä, mutta matka metsästysmaille jatkuu. – Seuravaksi suuntaamme todennäköisesti Joutsaa. Mutta varmasti tulemme Uukuniemelle vielä uudelleen tänä vuonna, Ahokas lupaa.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Retkellä Ristilahden maisemissa

Lukijamme Heimo Paakkisen lähettämä juttu sekä kuvia Ristilahden retkestään:

Jaakkiman Iijärven kotiseuturetkellä toukokuun lopulla kävimme tutustumassa myös Uukuniemen puolen kylien Sikopohjan ja Ristilahden maisemiin. Vaikka Uukuniemen tilapäisen rajanylityspaikan lopullisesta sulkeutumisesta on toistakymmentä vuotta, on Lahdenpohjasta rajalle kulkeva tie edelleen sikäläisen mittapuun mukaan ihan kelvollisessa ajokunnossa. Venäläisten datsha-asutus on lisääntynyt Sikopohjan alueella ja rakentaminen rannoille näytti olevan yhä vilkkaasti käynnissä.

Sikopohjassa toimii ainakin yksi matkailuyritys, Keihäsjärvi, joka tarjoaa mökkimajoitusta ja luontoelämyksiä. Keihäsjärven rannalla yöpymistä hankaloittaa kuitenkin se, että alue on rajavyhykkeellä ja sinne menemiseen tarvitaan lupa. Rajavyöhykkeen sininen merkkitaulu on Lahdenpohjan suunnasta tultaessa kohta Merjän kylän jälkeen, joten Parikanniemeen ja Iijärvellekin mennessä on oltava vyöhykelupa.

Tarkastuspiste sijaitsee tosin vasta Sikopohjan jälkeen Matrin tienhaarassa, mutta ainakin meidän reissullamme koppi näytti olleen miehittämätön eikä lupia ollut kukaan kyselemässä. Ristilahdessa  emme ajaneet ihan valvontalinjan portille saakka, missä olisi voinut olla rajavartijat vastassa. Uukuniemen ylityspaikan aikoina Ristilahden valvontalinjalla tarkastettiin vielä kerran matkalaisten paperit ennen kuin portti aukesi.

Ristilahden kyläaukealla kiinnitti nyt huomiota keskelle entistä peltoa pystytetty isokokoinen ortodoksinen matkamiehen risti ikoneineen. Ristilahden aukeat pellot alkavat pikkuhiljaa vesottua ja metsittyä. Vanha, sota-aikana poikki ammuttu kuusi on kuivunut tyngäksi ja sen vierellä rehottaa nyt iso pihlaja. Jatkosodan alussa kuuseen oli kiivennyt venäläisten tulenjohtaja ja siksi Ristilahteen hyökkääviin suomalaisiin joukkoihin kohdistuva tykistö- ja kranaattituli oli tuhoisan tarkkaa. Kun suomalaiset keksivät mistä tarkka tulitus johtui, pudotettiin tulenjohtaja ampumalla kuusi poikki suorasuuntauksella. Puu ei kuitenkaan siihen vielä kuollut, vaan tynkä teki yhdestä oksasta uutta latvaa. Kuusi oli matkalaisille mielenkiintoinen sota-ajan nähtävyys tien varressa vielä parikymmentä vuotta sitten.

Ristilahden rakennuksista ei ole kuin kivijalkoja jäljellä.  Parhaiten ovat säilyneet suojeluskuntatalon rauniot,  jotka portaineen ja kaiteineen erottuvat vielä  puiden keskellä.  Paikan vierellä oleva venäläinen sotilashauta on edelleen viimeisen päälle hoidetussa kunnossa. Lähellä suojeluskuntataloa olleella kumpareella seisova Ristilahden vuoden 1614 taistelun muistomerkin kivipaasi on yhä pystyssä metsikön keskellä. Muistomerkin metallilaatat ovat nykyään kiinnitettynä Uukuniemen kirkon vierellä olevassa kivipaadessa.

Ristilahden kyläaukealla seisoo nyt ortodoksinen matkamiehen risti.
Ristilahden maamerkkinä ollut kuusen tynkä on lahonnut ja jäänyt pihlajan varjoon.
Tiepuolessa on jonkun talon kellarista muodostunut kaatopaikka roskille.
Ainoa paikka mikä on pidetty kunnossa on venäläinen sotilashauta.
Ristilahden taistelun muistomerkin kivipaasi on yhä pystyssä metsikössä.
Jaa juttu Facebookissa:

Mikkis-teatterin yhdeksäs kesänäytelmä juhlistaa 100 -vuotiasta Suomea

Mikkolanniemellä kunnioitetaan tulevana kesänä Suomi 100 -juhlavuotta ”Koti, uskonto ja isänmaa” -laulunäytelmän muodossa. Mikkis-teatterin esittämä näytelmä kertoo sotaevakoiden vaiheista, ja tapahtumat sijoittuvat väljästi Uukuniemen Matrin kylään. Perhetarinan on käsikirjoittanut ja ohjannut uukuniemeläinen Paavo Vanhanen, ja käsikirjoituksen pohjana ovat toimineet hänen appiukkonsa Väinö Vuorinteen kirjoittamat runot. Matrin kylän kasvatin runot ovat saaneet sävelet niin ikään uukuniemeltä kotoisin olevalta muusikolta Petri Tiaiselta.

Näytelmä saa ensi-iltansa 27.6. ja kyseinen näytös, sekä muutama muu näytös heinäkuun puolella, ovat jo loppuun myytyjä. Mikäli haluat varata paikan juuri tiettyyn näytökseen, kannattaa siis toimia ajoissa. Paikkavarauksia voi tiedustella Heta Ahokkaalta numerosta 040-8457 555 tai sähköpostitse heta.ahokas(at)pp1.inet.fi

Näytösaikataulut löytyvät täältä.

Lippujen hinnat:

Aikuiset: 15€

Lapset: 5€

Ryhmäliput: (vähintään 20 hlö) 13€
Mikkolanniemen kyläyhdistyksen verkkosivut: www.mikkolanniemi.fi

Mikkis-teatteri Facebookissa: https://www.facebook.com/mikkisteatteri/

Kuva-31

Kuva-19

Kuva-1

 

Muusikko Petri Tiainen.
3531_kuva1-150x112
Väinö Vuorinteen runoista sävelletyt laulut on julkaistu myös äänitteen muodossaa vuonna 2013.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017.

Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017 klo 18:00.

Papinniemen kirkkokallion ortodoksinen kirkko oli omistettu pyhälle Nikolaokselle eli Miikkulalle kuten Karjalassa häntä kutsuttiin. Näin ollen pyhä Nikolaos oli Kirkkokallion ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä eläneiden suojeluspyhä. Vaikka Kirkkokallion kirkko on palanut ja väestö siirtynyt, pois voidaan pyhää Nikolaosta pitää edelleenkin Uukuniemen omana suojeluspyhänä, sillä tuskinpa tätä on myöhemminkään kumottu. Nikolaos on myös muun muassa lasten, merenkulkijoiden ja monien kaupunkien suojeluspyhä, ja hänelle on omistettu lukuisia kirkkoja eri puolilla maailmaa. Uukuniemeä lähimpinä ovat Imatran ja Joensuun pyhän Nikolaoksen kirkot. Tämän vuoden Pääsiäisyön palvelus televisioitiin Vaasan pyhän Nikolaoksen kirkosta.

Pyhän Nikolaoksen elämästä on säilynyt vain vähän varmaa tietoa. Hän syntyi 300-luvulla Rooman valtakuntaan kuuluneessa Lyykian provinssissa nykyisen Turkin alueella. Ilmeisesti hänen kotinsa pystyi varakkuutensa ansiosta tarjoamaan hyvän kasvatuksen. Vanhempien kuoltua Nikolaos lahjoitti perimänsä huomattavan omaisuuden köyhille ja hyväntekeväisyyteen. Myöhemmin hän toimi Myran piispana Lyykiassa.

Pyhään Nikolaokseen liitetään useita ihmeitä, joista monet kertovat köyhien ja hädässä olevien auttamisesta. Häneen liitetään myös kertomus köyhästä miehestä, jolla oli kolme tytärtä. Tällä miehellä ei siten ollut varaa tyttärien myötäjäisiin ja vaarana oli tyttärien ajautuminen prostituoiduiksi. Kertomuksen mukaan Nikolaos olisi yöllä heittänyt kolme pientä pussia kultaa köyhän miehen talon ikkunasta. Tästä tapahtumasta kerrotaan myös myöhemmän joulupukkiperinteen saaneen alkunsa. Tunteehan joulupukki nimen Santa Clause englanninkielisissä maissa.

Pyhän Nikolaoksen kuolinpäivä 6.12. on hänen tärkein muistopäivänsä ortodoksisessa kirkossa. Tätä päivää Karjalassa kutsuttiin Syys-Miikkulaksi. Kevät-Miikkulana 9.5. muistellaan pyhän Nikolaoksen reliikkien siirtoa Lyykian Myrasta Barin kaupunkiin Italiassa. Lisäksi pyhää Nikolaosta muistetaan ortodoksisessa kirkossa jokaisena torstaina.

Ajankodasta johtuen Kevät-Miikulaan liittyy monia vuodenajan töitä ja tapahtumia kuvaavia sanontoja. Jos käki ei ollut Miikulanpäivään mennessä kukkunut, oli syytä varustautua huonoon satoon. Sanottiin myös, että Miikkula tuo vihannan vihkon eli että kasvukausi oli alkamassa. Miikkulanpäivää pidettiin myös sopivana aloittaa kylvötyöt ja laskea hevoset laitumelle eli suistamolaisittain: ”Miikkulana hevoset ensi kertaa metsään lasketaan, lehmät viimeistään Jyrkinä (26.5 ortodoksisen kalenterin mukaan).” Toisaalta Vuonnisessa sanottiin, että ”kun on hanki Mikkulana haukattavana, niin on leina leivän sijasta”.  Kevät-Miikkulana hauen kutu oli loppumassa ja ahvenen samoin kuin lahnan kutu alkamassa.

Uukuniemellä ei ole tiettävästi toimitettu pyhän Nikolaoksen praasniekkoja liki 400 vuoteen. Siten Simpeleen Seudun Tiistaiseuran piirissä syntyi ajatus pyytää Lappeenrannan Ortodoksista seurakuntaa toimittamaan Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus. Isä Aarne Ylä-Jussila toimittaa palveluksen 9.5. klo 18.00 Pitäjäntuvassa.  Paikka sopii tähän tarkoitukseen hyvin, koska sinne on saatu viime vuosina ikoninurkkaus, obrazučuppu, jossa on myös Uukuniemeltä kotoisin olevan Aino Räsäsen maalaama pyhän Nikolaoksen ikoni.

Palvelus kestää noin puoli tuntia. Tämän jälkeen toimitetaan kiitosakatistos luomakunnalle. Akatistos on ylistysveisu, joka voi olla osoitettu esimerkiksi Jumalalle, pyhälle ihmiselle tai ilmiölle. Sana akatistos tulee kreikan kielen sanasta akathistos, ei istuen, ja akatistokset veisataankin seisoen.  Akatistoksia voidaan laulaa osana jumalanpalvelusta tai erillisessä akatistospalveluksessa.  Kiitosakatistos toimitetaan monissa pyhäköissä kirkkovuoden alussa, mikä on 1. syyskuuta ortodoksisessa kirkossa. Jumalan luomistyötä ja koko elämää iloineen ja suruineen ylistävä runoelma soveltuu toimitettavaksi erittäin hyvin myös keväällä Kevät-Miikkulana luonnon herätessä talven jälkeen kukoistukseensa. Kiitosakatistos kestää noin puoli tuntia.

Lyykian Myran piispan isä esipaimenen pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän juhlan, Kevät-Miikkulan ehtoopalvelu ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017 klo 18.00. Tämän pienimuotoisen uukuniemeläisen Kevät-Miikkulan praasniekan lopuksi on kahvi- ja teetarjoilu.

Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita jatkamaan siitä mihin Kirkkokallion tuonilmaisiin siirtyneet, nykyiseen riemuitsevaan seurakuntaan kuuluvat lopettivat liki 400 vuotta sitten!

DSCN1280

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla

Vanhojen valokuvien kokoelma saa täydennystä Heimo Paakkisen lähettämän kuvan ansiosta. Kuva on otettu Uukuniemi-juhlien aikaan 80-luvulla kirkon portailla. Tarkempi vuosiluku ei ole tiedossa.
Kuvasta tunnistaa ainakin vasemmalla seisovan vanhan kunnallismiehen, Aimo Siitosen, joka on toiminut muun muassa Uukuniemi-Seuran ja Uukuniemen kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Edessä sinisessä takissa oleva nainen on kansanedustaja Aune Salama, joka työskenteli Uukuniemellä kansakoulunopettajana vuosina 1930-40. Otos on alunperin Hilkka Kaksosen albumista, joka seisoo kuvassa toisessa rivissä sini-valkokauluksisessa puserossa.
uukuniemi juhlilla
Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla. Kuvan lähettänyt Heimo Paakkinen.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemi-poimintoja sanomalehdistä yli 100 vuoden takaa.

Helmikuussa julkaistussa jutussa kerrottiin Kansalliskirjaston digitoidusta sanoma- ja aikakauslehtiarkistosta ja tällä kertaa esillä on nyt poimintoja kyseisestä palvelusta. Vanhoja lehtiä selatessa saa helposti kulumaan tunnin jos toisenkin, osittain jo senkin vuoksi, että teksti on todella hidaslukuista eivätkä kirjaimetkaan ole täysin sitä miltä näyttävät. Paljon on muuttunut, vaikka toisaalta löytyy myös yhtäläisyyksiä tähän päivään.

Maaliskuun 27. päivänä vuonna 1865 eli noin 152 vuotta sitten julkaistusta Suometar -lehdestä löytyy artikkeli maanteiden parannuksista, jossa mainitaan myös Uukuniemi sekä Parikkala.  Jutussa ”Kyytilaitosten ja maantienteon parannus” verrataan teiden rakentamistesta aiheutuvia rasitteita maaseudulla ja tiheämmin asutetuilla alueilla. Uukuniemeä koskeva pätkä kuuluu näin:

” Niin, jos otamme muutamia pitäjiä Karjalasta, löydämme että sillaikaa kun esimerkiksi Parikkalan pitäjä rakentaa maanteitä 116 virstaa eli noin 1 1/10 osaa virstaa manttalille jossa maita on jaettu 9000 henkilselle kansastolle, niin toinen sen rajapitäjä Uukuniemi saa sen sijaan rakentaa 100 virstaa tietä eli 2 9/10 virstaa manttalin tilalta, jaettu ainoastaan noin 3-4 tuhannen asukkaan välillä. Edellisestä tulee 23 kyynärää maantietä jokaista pitäjässä asuvaa henkeä kohti, sillaikaa kuin jälkimmäisestä jokaisen hengen täytyy rakentaa 60 kyynärää yhteistä maantietä. Meillä ei ole tällä kertaa tilaisuutta verrata useampia paikkoja toinen toiseensa. Mutta näistäkin kahdesta on jo nähtävä miten epätasainen maantierakennuksien velvollisuis on eri paikoissa. Ellei tätä epätasaisuutta saada autetuksi niillä keinoilla kuin valtiopäivilläon ehdotettu,se on arvattava siitä että juuri se ainoa keino, joka voisi tulla tasaamaan rasitusta, nimittäin että jokainen kyydillä ajaja maksaisi yhden pennin virstalta, yllä mainituissa tapauksissa ei paljon ensinkään tule kysymykseen, koska sellaisilla teillä kuin sanotut , on peräti vähän kyydillä matkaavia, niin että se määrätty taksa tuottaisi enintään jonku 10 markkaa vuodessa.”

Alkuperäinen teksti: Suometar 27.3.1865. Kyytilaitosten ja maantienteon parannus.

Elokuun 14. päivänä 1883 julkaistussa Laatokka -lehdessä haetaan opettajaa kansakouluun Uukuniemelle. Erityisen mielenkiintoiselta vaikuttaa opettajan palkkaus:

Opettajan virka. Uukuniemen ylhäisemmästä kansakoulusta on Johtokunnalta haettavana ennen Elokuun 27 päivää. Palkkaedut ovat: 700 markkaa, 10 tynnyriä ruista ja 1/16 manttalin puustelli, josta opettajan on suoritettava kaikki ulosteot. Jos opettaja ei tahdo puustellia, saa hän tämän asemasta noin 2 mitta-tynnyrin alaa valmista peltoa, karjalaitumen ja 100 markkaa. Molemmista tapauksista on opettajan itsensä asuntohuoneisinsa puustellin maalta hakkuutettava ja vedätettävä polttopuunsa. Kansakoulujohtokunnan puolesta: P. Poutiainen. Kirjetie: Sortavala – Uukuniemi.

Alkuperäinen teksti: Laatokka 14.8.1883. Opettajan virka.

Kuva1

Otawa -lehdestä joka on julkaistu marraskuun 6. päivä vuonna 1863, löytyy yleisönosastokirjoituksena vastine Olli Bergin kirjoitukseen Uukuniemi-pitäjän nimestä. Teksti kuuluu näin:

Vähäsen vastinetta O.B -gin kirjoitukseen Otawan 28:sta n:sta. Se on varsin vaka totuus ollut ennen sekä on oleva jälkeen meidän aikojemme, että vääryys pitää ojentaa missä se näkyy tarpeelliseksi, olipa se vaikka minkälaisesta asiasta hyvänsä. Maanviljelija kokelas Olli Berg ei näytä olevan sitä mielialaa että erhetys pitää ojentaa. Vaikka itsekkin myöten aintaa kirjoituksestaan Otawan 28:sta n:sta minun esitykseni olevan oikean perän Uupuniemen pitäjän oikeasta nimestä. Olli Berg panee esteeksi aivan huonon syyn, se on näin kuuluva: Mutta kuin nyt pitäjäisemme niinkuin kaikki muutkin ovat kirjoituksista nähneet Uukuniemeksi nimitettävän, ovat ne jotka ovat tutummat kirjallisuudesta ruvenneet näin puheestakin käyttämään, pitäen tätä Uukuniemi, pitäjämme oikeana nimenä. Jos O. B-g olisi tuhma ja muuten typerämielinen, eli pitäisi ruotsalaisuuden taikka muun venäläisyyden puolta kieliasiasta, niin sitte se ei olisi mikään ihme että hän näin äkkinäisesti kirjoittaa sellaisesta nimestä, jota esi-isämme ovat kirjoittaneet sen aikuisella tiedolla ja taidolla miten paraiten osasivat. Vaan päin vastoin O. B-g on lahjoitettu mitä paraimmalla luonnon lahjoilla; ymmärryksensä on kuin partaveitsi, Tämän muka kaiken paraiten todistaa O. B-gin kirjoitus Otawan 29:stä n:sta: ”kirje Kankaan Pekalle”, jossa hän muistuttaa Pekalle miten he keskenään jo poikavuosina laulelivat ”suruvirsiä Suomen kielen tilasta”, sekä muistuttaa Pekalle erään sorretun talonpojan runoa ”tuomiskontista”, joka varmaankin oli viety lahjaa ottavalle nimismiehelle. Samassa kirjeessä O. B-g toivoo Suomen kielen pääsemistä valtakieleksi eikä epäilekkään sen toteutumista. Mikä kaiken juurin merkki O. B-gin rakkauteen on Suomen kieleen, niin se on se mitä ilahuttavin uutinen kuin ruotsalaisen sukunimensä kirjoittaa ihan suomeksi: ”Olli Vuorinen”. 28:sta kirjoitti vielä nimensä B-g. Kun nyt näin suuri muutos tapahtui virkkaudesta, niin siitä olen ihan varma, että O. V:nen tästä eteenpäin ei kirjeessään enempää väitä Uupuniemen pitäjää Uukuniemeksi. 

Nyt tahdon vielä vähän muistuttaa O. B-giä näistä runoista: kun pitäjäisemme ja kaikki muutkin ovat kirjoituksista nähneet j.n. edesp. ruvenneet puheestakin näin käyttämään. Ei tähän asti ole ollut se mikään hyvä merkki, että ruvetaan herrain kirjoituksen jälkeen Suomalaisia nimiä puheestakin käyttämään. O. B-g hyvin tietää miten taitamattomat herrat ovat olleet näihin aikoin saakka Suomalaisista puheista, mitä taitamattomat itse kirjoituksesta. Se vielä nytkin kaiken paraiten nähdään papin kirjoista (todistus); esim. nimi ”Hämäläinen” se on Hemelein ja ”Jääskeläinen” se on Jemelein j.n.e. Mitä taas herrasväen Suomalaiseen puheeseen tulee, niin se on puoleksi venskalla pilattu, mistä näihin aikoin saakka on ollut se surullinen seuraus että ne Suomalaiset, jotka ovat olevinaan enemmän sivistyneitä ja kansakäymistä pitäneet, ovat noppineet herrasväen puheista niinkuin ryytimaan hoitaja paraimpia kukkia noppii ryytimaasta luottaen aina herroihin; ”kyllähän muka herrat paremmin tietävät haastaa kuin talonpojat”. Niin esim. sanovinansa ”olettako olleet aamusella” he sanoot ” olettako olleet ruukostilla”. Jos näistä puheista muistutetaan Suomalaisia, niin he kohta vastaavat: niinpäs olemme kuulleet herrasväenkin sanovat. Niin se on Uupuniemen pitäjään nimenkin kanssa käynyt. 

Sen tähden O. B-g väittää siitä nimestä, kun muka herrat ovat alottaneet sitä näin nimittää ja kirjoittaa, niin sitä ei saata nyt millään tavalla eli toisin kirjoittaa. O. B-g sanoo vielä: ”sen tähden Uupuniemi olisi kaikille sivistyneemmille taas uusi nimitys”. Ei se ole mikään vaikia sivistyneemmille ruveta sellaista nimeä toisin nimittämään, etenni kun tietävät entisen nimen vääräksi; päin vastoin se se vasta onkin sivistyksen päätarkoitus että väärästä saadaan suora.”

Alkuperäinen teksti: Otawa 6.11.1863. Vähäsen vastinetta O. B-gin kirjoitukseen Otawan 28:sta n:sta.

Uukuniemi-kuvausta voi lukea myös Uusi-Suometar -lehdestä, joka on vuodelta 1873.

Linkki tekstiin: Uusi-Suometar 20.8.1873. Maaseuduilta.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Ullakon aarteita: Pala Uukuniemen Maamiesseura ry:n historiaa paljastui hirsien suojista

Joskus todellisia löytöjä tekee sieltä, mistä niitä vähiten odottaa löytävänsä. Näin kävi Niukkalassa asuvalle Mika Suppolalle tämän siivotessa talonsa vinttiä. Vanhojen eristeiden seasta nimittäin paljastui Uukuniemen Maamiesseuralle kuuluvia papereita, joilla vanhimmilla on ikää jo lähestulkoon 100 vuotta. Osittain melko hapertuneistakin paperiarkeista pystyy kuitenkin vielä lukemaan sisällön, ja rahtikirjojen ym. tavarantoimitukseen liittyvien asiakirjojen lisäksi joukossa on myös Maamiesseura ry:n alkuperäinen ilmoitus yhdistysrekisteriin sekä Itä-Karjalan Maamiesseuran säännöt. Tuolloin virallinen nimi oli Uukuniemen Läntinen Maamiesseura  ja kotipaikka Uukuniemen pitäjä. Yhdistyksen hallitukseen kuuluivat Matti Mielonen, Kustaa Tynkkynen, Juho Berg ja Matti Berg Niukkalasta, Juho Suutarinen ja Juho Rantanen Kummusta ja A.J. Tiainen Kirkonkylältä. Puheenjohtajana toimi Matti Mielonen.

Asiakirjat lähtevät nyt taltioitavaksi, jotta niitä olisi mahdollista lukea vielä seuraavankin 100 vuoden kuluttua.

Maamiesseura_1
Vanhojen papereiden joukosta löytyi muun muassa ilmoituskortteja ja rahtikirjoja.
Maamiesseura_2
Alkuperäinen yhdistysrekisteri-ilmoitus vuodelta 1921, jolloin virallinen nimi oli Uukuniemen läntinen Maamiesseura ja kotipaikkakunta Uukuniemen pitäjä.
Maamiesseura_3
Itä-Karjalan Maamiesseuran säännöt. 17 kunnan joukossa oli myös Uukuniemi.
Maamiesseura_4
Itä-Karjalan Maamiesseuran sihteerin lähettämä kirje vuodelta 1924.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Lahden MM-hiihdot 1958

Eilen Lahden MM-kisoissa nähtiin upea hiihto, kun miesten 15km perinteisen hiihtotyylin voiton nappasi Iivo Niskanen. Tänään jännitystä on jälleen luvassa kun vuorossa on naisten viesti. Tämän vuoden MM-hiihdot ovat Lahdessa jo seitsemännet, sillä aiemmin kisat on järjestetty vuosina 1926, 1938, 1958, 1978, 1989 ja 2001.

Uukuniemeläisiä katsojia on ollut paikan päällä myös vuonna 1958, tästä ovat todisteena kauppias Erkki Tynkkysen ottamat kuvat kisapaikalta, jotka löytyivät Sakari Tiaisen arkistosta. Suomelle kisat olivat menestyksekkäät ja mitalisaldona oli 4 kultaa , 3 hopeaa ja kolme pronssia. Ensimmäistä kertaa Lahden kisahistoriassa myös naiset pääsivät osallistumaan. Lajivalikoima ei tosin vielä ollut nykyistä tasoa, sillä vapaan hiihtotyylin kilpailut tulivat ohjelmaan vasta vuonna 1987 ja sprinttihiihdot 2001.

Palkintopallilla naisten 3×5 km viestijoukkueet. Ykköspallilla Neuvostoliiton joukkue (Radja Jerosina, Alevtina Koltsina, Ljubov Kozyreva), kakkosena Suomen joukkue (Toini Pöysti, Pirkko Korkee, Siiri Rantanen) ja kolmantena Ruotsi (Märtha Nordberg, Irma Johansson, Sonja Edström).
Avajaiskuva vuodelta 1958.
P1010106
Tunnistatko kuvasta uukuniemeläisiä kisakatsojia?
Kisatunnelmissa tiettävästi oikealla Eino Juhani Berg, Lauri Mielonen ja Pentti Tiainen. Kuvan ottanut Erkki Tynkkynen.
Jaa juttu Facebookissa:

Talvisodan päättymisen muistotilaisuus sekä ”Marokon kauhu” -monologiesitys 13.3.2017

Poliisin reserviläiset ja paikalliset reserviläiset ovat järjestäneet Talvisodan päättymisen muistotilaisuuden Uukuniemellä vuodesta 1990 lähtien. Tänä vuonna Talvisodan päättymisestä on kulunut 77 vuotta. Muistotilaisuus järjestetään 13.3. Uukuniemen kirkossa klo. 15.00 alkaen. Tarkempi ohjelma aukeaa oheisesta linkistä:

Ohjelma

Tilaisuudessa nähdään myös klo 17.30 alkaen näyttelijä Pauli Porasen esittämä monologi MAROKON KAUHU, joka koskettaa läheisesti myös Uukuniemeläisiä, sillä Kauhun ja Uukuniemeläisten komppaniat taistelivat Kollaan verisillä taistelukentillä vierekkäin koko Talvisodan ajan. Kannattaa siis ttulla katsomaan ja kuulemaan historiallisesti Uukuniemeläisiäkin koskettavaa esitystä!

Pauli Poranen
Pauli Poranen

”MAROKON KAUHU” – monologiesitys Uukuniemen kirkossa                           

13.3.2017. klo 17.30 alkaen.

Sortavalasta kotoisin oleva kapteeni Aarne Edvard Juutilainen (1904–1976) suoritti varusmiespalveluksensa Viipurin Rykmentissä ja aloitti sen jälkeen välittömästi opinnot kadettikoulussa, josta hän sai potkut vuotta myöhemmin. Juutilainen lähti Ranskan muukalaislegioonaan, jossa palveli täydet viisi vuotta. Juutilainen palasi kotimaahan 1935.

Talvisotaa ennen toimeenpantujen ylimääräisten harjoitusten, eli YH:n yhteydessä myös silloinen res. luutnantti Juutilainen sai käskyn saapua harjoituksiin. Hänen käskettiin ilmoittautua Lahdenpohjan Huuhanmäen kasarmeilla jonne Evl. Teittinen, oli kokoamassa jalkaväkirykmenttiä (JR 34).

Juutilaisesta tehtiin rykmentin kuudennen komppanian päällikkö. Hänen komppaniansa pääosa oli Rautjärven – Ilmeen reserviläisiä. Naapurikomppania eli viides komppania oli muodostettu Uukuniemen reserviläisistä ja heitä johti Uukuniemen suojeluskunnan paikallispäällikkö res. luutnantti Viljam Toiviainen.

Varustamisen ja lyhyen koulutusvaiheen jälkeen rykmentti siirrettiin junakuljetuksin Roikonkoskelle ja sieltä se siirtyi jalkamarssilla Suojärven Suvilahteen, jonne se ryhmittyi puolustukseen. Juutilaisen komppania ryhmitettiin Hyrsylän mutkan kohdalle ja Uukuniemeläisten komppania etelään Artahuhdan suuntaan. Suojärven alueella rykmentti kävi kovia viivytystaisteluja. Viivytystaisteluvaiheen jälkeen rykmentti asettui Kollaalle, jossa se taisteli ja piti rintaman koko Talvisodan ajan.

Juutilaisesta muotoutui Kollaan rintaman esikuva, jonka vuoksi myös Kollaa silloin kesti. Marokossa muukalaislegioonassa viettämiensä vuosien takia häntä kutsuttiin MAROKON KAUHUKSI.

Sota oli kuitenkin jättänyt Juutilaiseen omat merkkinsä, hän alkoholisoitui ja jatkosodassa hän tehosti antamiaan käskyjä ampumalla pistoolilla alaisensa jalan juureen. Juutilainen osallistui vielä Lapin sotaan, mutta sen jälkeen hän siirtyi reserviin.

Kovasti voimiensa tunnossa olleet kommunistit ”söivät” hänet ulos lähes jokaiselta työmaalta. Hänellä ei tuntunut olevan enää kotia, ei isänmaata. Kaikki entiset ihanteet oli poljettu lokaan. Vappuna marssittiin punalippujen liehuessa ja sen musiikin tahdissa, jonka säestämänä venäläiset olivat hyökänneet suomalaisia vastaan Kollaan rintamalla.

 

Vapaa pääsy.

 

K.L.

Jaa juttu Facebookissa: