Kategoriat
Arkistot

Aprillipäivänä narrattiin kaloja

Papinniemessä järjestettiin aprillipäivänä 1.4. Biisonipilkki -tapahtuma, jonka kalajutut ovat kuitenkin ihan totisinta totta. Silliä ei syöty, mutta muita kaloja onnekkaille pilkkionkijoille saaliiksi kertyi. Tuulinen sää ei näyttänyt haittaavan, sillä osallistujia kisassa oli kaiken kaikkiaan peräti 106. Omat kilpailusarjat oli nuorille (alle 16v), naisille, miehille ja yli 65 -vuotiaille miehille.

Palkintona oli muun muassa katiskoja, linnunpönttöjä, biisoninlihaa, yöpymislahjakortteja sekä ruokailulahjakortteja Papinniemeen ja Iloisen Pässin Maalaispuotiin jne. Kaikkien osallistujien kesken arvottiin lisäksi mökkiviikonloppu Papinniemessä.

pappari5
Kilpailijoita Pyhäjärven jäällä.
pappari1
Osallistujia riitti parkkipaikan täydeltä.

pappari2

pappari6
Pilkkikansaa leirintäalueella.
pappari4
Muutamia esimerkkejä kilpailun palkinnoista.
pappari3
Palkintoja jakamassa Niko Hälvä.
pappari8
Kaikkien osallistujien kesken arvottiin mökkiviikonloppu Papinniemessä.
Tulokset la 1.4.2017
Osanottajia 106
Painot grammoina
Nuoret alle 16 v.
1. Mahonen Janne 560
2. Nousiainen Martta 360
3. Kargu Arto 285
4. Mahonen Rasmus 95
Naiset
1. Hämäläinen Irma 6210
2. Tammisuo Eeva 5380
3. Auvinen Mervi 4930
4. Lipponen Merja 4840
5. Eerikäinen Marja 4055
6. Kemppinen Pirjo 3560
7. Asikainen Sari 3435
8. Huotari Marja 3415
9. Soikkeli Seija 3400
10. Värtinen Arja 2865
11. Elolampi Kirsi 2825
12. Inkinen Tuulikki 2695
13. Partanen Irene 2265
14. Paakkunainen Anneli 1870
15. Hirvonen Tuula 1750
16. Pöllänen Kirsti 1245
17. Reponen Tarja 715
Miehet
1. Kuusimaa Mikko 16305
2. Siitonen Jouni 12735
3. Värtinen Pekka 11905
4. Partanen Joona 11830
5. Immonen Rauno 11790
6. Valtonen Pekka 11775
7. Walsten Toni 10835
8. Kaukonen Timo 10670
9. Myllys Henri 8830
10. Mukkonen Olli 8625
11. Pulkkinen Aku 7855
12. Vatanen Jarno 7810
13. Repo Jukka 7655
14. Pekkinen Auvo 7555
15. Venäläinen matti 7550
16. Soikkeli Olli 7390
17. Seppänen Matti 6690
18. Jaanu Vesa 6435
19. Partanen Jarkko 6150
20. Wahlsten Tapio 4705
21. Tuura Erkki 4665
22. Hämäläinen Jukka 4630
23. Ralli Timo 4095
24. Lötjönen Miika 4020
25. Kemppinen Onni 3840
26. Eerikäinen Paavo 3795
27. Vainikka Markku 3730
28. Asikainen Jyrki 3520
29. Kinnari Reijo 3485
30. Myllys Keijo 3310
31. Tiilikainen Jukka 3100
32. Kuismanen Jaakko 3085
33. Pitkänen Jukka 2950
34. Lötjönen Erkki 2570
35. Elolampi Matti 2525
36. Auvinen Pekka 2325
37. Pöllänen Ilkka 2185
38. Kuismanen Aleksi 1965
39. Manula Mika 1645
40. Reponen Juha 1420
41. Vanhanen Lauri 1415
42. Nousiainen Topi 800
43. Viinanen Tommi 640
44. Manula Mikko 295
Miehet 65 v.
1. Soikkeli Risto 10220
2. Tiainen Raimo 8965
3. Partanen Reijo 8925
4. Haapio Mikko 8545
5. Pöllänen Martti 7640
6. Linden Timo 7505
7. Hämäläinen Pertti 7190
8. Simpura Martti 7000
9. Pyykkö Oiva 6905
10. Laakkonen Terho 6275
11. Haverinen Raimo 5355
12. Paakkunainen Erkki 4725
13. Saitseff Simo 4620
14. Kannonmäki Esa 4305
15. Pekonen Leo 4170
16. Berg Eino 4105
17. Ralli Juhani 3615
18. Poutanen Vesa 3280
19. Huotari Taisto 3010
20. Pulkkinen Esko 2995
21. Mustonen Pertti 2915
22. Myllys Pertti 2560
23. Töppönen Armas 2405
24. Soikkeli Arvo Juhani 2320
25. Pakkinen Pentti 1845
26. Tiainen Kari 1655
27. Leppänen Martti 575
28. Inkinen Osmo 55

 

K.L.

Kuvat: Eija Rönkkönen

Jaa juttu Facebookissa:

Lumista menoa Youtubessa

Laskiaissunnuntain kevennykseksi muutama paikallinen linkki Youtubesta. Näitä uukuniemeläisiä poikia ei vauhti päätä huimaa ja taidokkaan ajamisen lisäksi myös videot on hienosti kuvattu ja muokattu. NR eli NiukkalaRiders löytyy omalta Youtube-kanavalta, joten kannattaa laittaa pojat seurantaan!

K.L.

Jaa juttu Facebookissa:

Rajapirtin pelisalin käyttövuoroja haettavissa kunnan liikuntatoimelta

Rajapirtti
Rajapirtti

Parikkalan kunnan liikuntatoimi tiedottaa:

Parikkalan kunnan liikuntatoimi on vuokrannut 5.9.2016 päivätyllä sopimuksella Rajapirtin pelisalin Uukuniemen Maamiesseura ry:lta kuntalaisten liikunnan harrastamista varten. Sopimus on voimassa kahden vuoden ajan syyskuusta huhtikuun loppuun viitenä päivänä viikossa. Liikuntatilan vuokrauksella mahdollistetaan ympärivuotinen liikunnanharrastaminen myös kunnan pohjoispäässä, jossa kunnalla ei ole omia liikuntatiloja. Pelisalin käyttövuorot kunnan vuokraamille ajoille tulee varata liikuntatoimistosta. Kunnan omista liikuntatiloista peritään käyttäjiltä maksua (Teknltk 24.04.2013 § 24) ja yhteinäisen käytännön vuoksi myös Rajapirtille on määritelty käyttömaksu. Sivistyslautakunta on 29.9.2016 § 46 päättänyt Rajapirtin pelisalin vuokraksi 40 euroa / kausi / jolla saa käyttää pelisalia yhden viikkotunnin. Yksittäisiltä tunneilta peritään vuokraa 5,00 euroa/h. Hinnat sisältävät alv:n 10 % (muu kuin liikuntatapahtuma, alv 24 %). Sopimusta voidaan tarkistaa vuosittain.

Rajapirtin käyttövuorot ovat olleet haettavissa 8.9.2016 mennessä. Lokakuun 6 pv mennessä tilaan ei oltu haettu yhtään liikuntatoimen alaista käyttövuoroa joten vapaita aikoja on runsaasti. Käyttövuoro koskee Rajapirtin palloilutilaa jossa pidetään mm. jumppia (ei kuntosalia). Käyttöoikeutta haetaan pääsääntöisesti koko toimintakaudelle, mutta myös kertavuokraus on mahdollista. Kaikilla ryhmillä tulee olla 18-vuotta täyttänyt vastuuhenkilö. Hakulomakkeita on saatavana kirjastoista ja kunnan nettisivulta. Lisätietoja saa liikuntatoimistosta p. 044 7811933.

Kuntosalin maamiessura on vuokrannut Uukuniemen Urheilijat ry:lle.

 

Jaa juttu Facebookissa:

Uukuniemen ja Saaren urheilukentät rapistuvat vuosi vuodelta – Parikkalan kunnalla ei intressejä kenttien mittavaan ehostukseen

TEKSTI JA KUVAT: TT


Parikkalan kunnan alueelta löytyy kolme yleisurheilukenttää; Parikkalan kuntakeskuksesta, Saarelta ja Uukuniemeltä. Kunta markkinoi sivuillaan Parikkalan tarjoavan hyvät mahdollisuudet yleisurheilun harrastamiseen. Harjulinnassa sijaitsevaa kuntakeskuksen kenttää onkin usein sanottu Suomen kauneimmaksi. Nurmikko on tiptop trimmattu ja kentän juoksuradat ja lajipaikat ovat erinomaisessa kunnossa. Samaan aikaan kunnan pohjoispään kentät vetelevät viimeisiään, eikä kunnalla riitä resursseja tai intressiä näiden kunnostamiseen.

kentta_2
Niukkalan yleisurheilukentällä voi kohta kovalla sateella järjestää myös melontakilpailuja.

-On valitettavaa, että kyseiset kentät menevät huonommaksi ja huonommaksi. Mittava remontti vaatisi satojentuhansien investoinnit. Yksi syy kenttien huonoon kuntoon on se, että kunnalla ei ole kuin yksi liikuntapaikkojen hoitaja, harmittelee Parikkalan kunnan liikunnanohjaaja Jari Venhovaara ja lisää että myös Niukkalan tenniskenttä olisi kunnostamisen tarpeessa.

Kunnan teknisessä toimessa asiasta ollaan hyvin vaitonaisia ja tietämättömiä.

-Kuulen asiasta ensimmäistä kertaa, kommentoi kunnan rakentamispäällikkö Olli Summala.

Liikunnanohjaaja Venhovaara kertoo, että Uukuniemen urheilukentän ehostus vaatisi ensinnäkin maanvaihdon.

-Pitäisi perata koko kenttä auki. Nyt sateilla ja keväällä lumien sulamisen aikaan vedet jäävät lillumaan kentän päälle, koska kenttähän on periaatteessa tehty suon päälle, sanoo Venhovaara.

-Lisää pintaa voi toki aina laittaa, mutta se vaatisi sitten todella aktiivista käyttöä ja säännöllistä lanausta, jatkaa Venhovaara.

kentta_7
Jalkapallomaali on ruosteinen ja täynnä reikiä. Pituushyppypaikka on kuin vanha lasten hiekkalaatikko.
kentta_5
Pituushyppypaikan vauhdinottorata lainehtii vedestä.


Kyläläiset huolissaan – miksi kenttää ei kunnosteta?

Kunnan pohjoispäässä Uukuniemellä asiasta ollaan huolissaan ja syystäkin. Kentälle olisi aktiivisia käyttäjiä, mikäli kenttä olisi houkuttelevampi ja paremmassa kunnossa. Nykyään juoksurata kasvaa heinää ja sen reunapuista törröttää ruostuneita nauloja, pituushyppypaikka on kuin täysin lahonnut lasten hiekkalaatikko ja jalkapallomaalit ruosteisia häkkyröitä joiden maaliverkot ovat täynnä reikiä.

Viimeisimmät parannukset on tehty entisen Uukuniemen kunnan aikaan, jolloin silloinen hiekkakenttä sai kivituhkan päälleen, kentän reunoille kaivettiin salaojitukset, moukarihäkkiä uusittiin ja välineistöä parannettiin. Parikkalan kunnalta puolestaan ehostuksia ei ole kuulunut, muuta kuin silloin tällöin lanauksen muodossa.

Kylän oma urheiluseura, Uukuniemen Urheilijat, perustettiin vuonna 1930. Nykyisen urheilukentän se rakensi talkoovoimin vuosien 1952 ja 1960 välisenä aikana. Avustusta seura sai Uukuniemen kunnalta ja veikkausvoittovaroista. Sekä seuralla, että sen urheilukentällä on siis pitkät perinteet. Harvalta Uukuniemen kokoiselta kylältä ja sen urheilukentältä on noustu Olympiavoittajaksi (Juha Tiainen moukarinheitossa vuonna 1984) saakka. Jo pelkästään tämän takia olisi suotavaa ja kunnioitettavaa, että Parikkalan kunta hoitaisi myös kunnan pohjoispään liikuntapaikat kuntoon, eikä keskittyisi pelkästään kuntakeskuksen paikkoihin.

 

Tältä lankulta olisi tarkoitus ponnistaa pituushyppyyn. Parempi laittaa paksut kengät jalkaan, jotta jalkapohjat säästyvät tikuilta.
Tältä lankulta olisi tarkoitus ponnistaa pituushyppyyn. Parempi laittaa paksut kengät jalkaan, jotta jalkapohjat säästyvät tikuilta.

 

Parikkalan kuntakeskuksen kenttä Harjulinnassa on tiptop hoidetttu.
Parikkalan kuntakeskuksen kenttä Harjulinnassa on tiptop hoidetttu.

Niukkalan kentällä vuosittain kansallisesti kovatasoiset heittokilpailut

Niukkalan urheilukentällä järjestetään vuosittain kansallisesti kovatasoinen heittolajien kilpailu. Juha Tiaisen muistokilpailuissa on nähty monia nuorten Suomen ennätyksiä ja piirinennätyksiä. Heittorinki sekä kuulantyöntöpaikka ovat säilyneet hyvänä, kiitos moukarinheiton huippulupausten valmentajan uukuniemeläisen Sakari Tiaisen. Hän on omalla kustannuksellaan pinnoittanut heittopaikat. Myös Sakari Tiainen on huolissaan kentän kunnosta.

-Lahonneet puut joista törröttää nauloja pituushyppypaikalla ja juoksuratojen vierellä ovat vaaraksi kenttää käyttäville. Välineitä pitäisi myös uusia, sillä esimerkiksi osa keihäistä ovat vanhaa mallia, joilla ei enää kilpailla, sanoo Tiainen.

Uukuniemen urheilijat järjestävät kesäisin kentällä yleisurheilukilpailuja lapsille sekä nuorille. Etenkin heinäkuussa kilpailuissa on nähty paljon osallistujia, kun mukana ovat myös monet kesäasukkaat. Mikäli kunta ei pikku hiljaa ala kunnostamaan sen pohjoispään urheilupaikkoja, on vaarana että kilpailujen järjestäminen loppuu.


kentta_17
Osa keihäistä on vanhaa mallia jotka eivät ole kilpailuissa enää sallittuja.
kentta_16
Olisikohan aika jo uusia pesäpalloräpylät?
kentta_15
Välineitä ei ole uusittu sitten Uukuniemen kunnan ajan.
kentta_12
Maalituomarilla on haastetta kun pallot sujahtavat verkon reijästä läpi. Milloinkohan ruosteiset putket katkeavat?

kentta_8

 

kentta_4

kentta_18

Jaa juttu Facebookissa:

Salomon-myrskyn ratsastajat

Havahdun tiistaiaamuna puhelimeni värinään. Kello on noin puoli kymmenen ja olen juuri saanut viestin hyvältä ystävältäni Matias Korhoselta. Viesti on lyhyt ja ytimekäs.

-Alahan ukko herätä, ollaan tulossa.

Pyyhin unihiekat silmistäni, katson viestiä hieman hämilläni, kunnes muistan että olimme edellisiltana, puoliksi vitsillä, sopineet lähtevämme kohti Salomoniksi nimettyä kesämyrskyä. En ollut saanut vahvistusta lähdöstä vielä edellisiltana, mutta nyt sain.

Viesti saa minut nousemaan nopeasti sängystä ylös. Olen samaan aikaan innostunut ja jännittynyt. Jos kaikki menisci nappiin, voisimme kokea jotain josta olemme viimeiset viisi vuotta haaveilleet. Pakkaan lainelaudan ja märkäpuvun autoon. Lähden liikkeelle.

Surffaus – intohimo

Kokeilimme surffausta Matiaksen kanssa ensi kertaa Marokossa syksyllä 2011. Olimme molemmat harrastaneet pienestä pitäen lumilautailua ja rullalautailua, mutta olosuhteiden pakosta lainelautailusta olimme vain uneksineet. Marokossa vietetyn kahden viiko jälkeen paluuta ei ollut. Harrastus imi mukaansa. Tämän jälkeen maailmaa on kierretty surffauksen parissa, yhdessä ja erikseen.

Marokon reissun kanssa samoihin aikoihin Suomessa ilmestyi Aleksi Rajn ohjaama dokumenttielokuva Finnsurf. Elokuvan yhtenä teemoista ovat lainelautailu Suomessa ja intohimo tähän lajiin. Kova tuuli piiskaa kroppaa, pakkasta on muutama aste, vesi lähes nolla-asteista ja päällä paksu kuuden millin märkäpuku. Veteen on kuitenkin päästävä.

Kyseinen elokuva teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Emme olleet aiemmin tienneet, tai edes unelmoineet, että Suomessa olisi mahdollista surffata. Ehkä mekin jonain päivänä…

Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.
Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.

Auto alle ja aaltoja etsimään

Kaarran autolla Parikkalan S-marketin pihaan. Olen reilusti myöhässä sovitusta lähtöajasta. Jo kaukaa näen kaksi henkilöä, joista toinen kantaa pitkää lautapussia olallaan. Aurinko paistaa, eikä myrskystä ole vielä tietoakaan. Ajan Matiaksen ja hänen kaverinsa Jannen Käyhkön eteen.

-Mikä kesti? kysyy Matias.

Kerron, että en saanut varmistusta reissulle, joten pakkaaminen jäi aamulle.

-Mikäs on suunnitelma? kysyn vuorostaan pojilta.

-Eiköhän lähdetä ajamaan kohti etelää ja päätetään sitten matkalla, tuumivat pojat.

 

Porvoon Emäsalossa oli kova tuuli, mutta tuuli puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta joten aallot jäivät siellä haaveeksi.
Matias (oikealla) ja Janne joutuivat pettymään, sillä vaikka tuuli oli Porvoon Emäsalossa todella napakka, se puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta. Näin ollen aallot jäivät siellä haaveeksi.

Suomi surffausmaana

Suomessa surffaaminen ei ole läheskään jokapäiväistä herkkua. Luontoäiti tarjoaa surffattavia aaltoja Itämerellä noin 60 – 80 päivänä vuodessa. Tuulla täytyy oikeasta suunnasta ja kovaa. Yleensä vähintään 15 metriä sekunnissa. Syys-, ja kevätmyrskyt ovatkin parhaita aikoja löytää surffattavia aaltoja Suomesta. Täytyy vain muistaa, että vesi on kylmää, todella kylmää ja suurin osa rannoista erittäin kivikkoisia. Tästä johtuen harrastus kannattaakin aloittaa jossain muussa, surffaukselle suotuisammassa, maassa.

Viime vuosina räjähdysmäisesti kasvanutta lajia on kuitenkin Suomessakin harrastettu jo vuosikymmeniä.

Porvoosta Hankoon

Hieman Porvoon jälkeen käännymme rampista oikealle Emäsalon suuntaan. Se on tunnettu yhtenä parhaista paikoista suomisurffauksessa. Viime syksynä siellä kilpailtiin surffauksen Suomen mestaruudesta. Olemme kuitenkin hieman skeptisiä, sillä Salomonin tuulensuunta on juuri päinvastainen kuin sen pitäisi olla, jotta Emäsaloon syntyisi surffattavia aaltoja. Halusimme kuitenkin nähdä paikan tulevaisuuden varalta.

-Tästä ne käveli siinä Finnsurffissa, muistelee Matias astellessaan havumetsän läpi rantakallioille.

Kuvittelemme mielessämme dokumentin kohtauksen, jossa tummaan kokomärkäpukuun sonnustautunut mies kävelee surffilauta kainalossaan räntäsateessa ja kovassa tuulessa kohti edessämme näkyvää kalliota.

Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.
Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.

Tuuli on nytkin Emäsalossa kova. Tarvittavan isoja aaltoja ei kuitenkaan synny kuten ounastelimme. Hetken merelle tuijottelun jälkeen, päätämme palata autolle. Vaikka aurinko paistaa, on ilmassa pettymyksen tunne. Kävelemme metsäpolkua pitkin hiirenhiljaa. Mietin mielessäni voikohan Suomessa ylipäänsä surffata kesäkuussa ja lähdimmekö matkaan turhaan?

Porvoosta lähtiessämme ilta on jo pitkällä. Päätämme ajaa Hankoon ja yöpyä siellä.

Hanko on myös yksi suosituimpia paikkoja surffaukseen Suomessa. Tulliniemen upea hiekkaranta on oikealla tuulella suotuisa aaltojen muodostumiselle, mutta Emäsalon tapaan lännestä puhaltava puhuri ei paikassa toimi.

Pitkän ajomatkan jälkeen ja kahden karvaan pettymyksen saattelemana, päätämme yömyöhällä tutkia sääkarttoja ja ottaa selvää missä Salomonin tuulet tuulevat oikeasta suunnasta. Lopulta ilmatieteenlaitoksen merisääkartta luo toivoa. Porissa aaltojen korkeus ja tuulen suunta näyttävät lupaavalta. Otamme aamuvarhain suunnaksi länsirannikon. Ennen lyhyitä yöunia, lähetän vielä viestin ystävälleni jonka tiedän surffanneen Porissa viime elokuussa. Kysyn häneltä tietoja missä surffauspaikat siellä sijaitsevat. Tapasimme muuten kyseisen kaverin kanssa Filippiineillä meressä. Istuimme vierekkäin surffilautojen päällä odottaen mereltä nousevaa aaltoa. Englanninkieli vaihtui nopeasti suomeksi, kun tajusimme että olemme molemmat suomalaisia.

 

Yyterin upeat hiekkadyynit.
Yyterin upeat hiekkadyynit.

Parhaat surffipaikat salaillaan marjapaikkojen tapaan

Saavumme aurinkoiseen Poriin keskiviikkona alkuillasta. Ei merkkejä Salomonista vieläkään.

Yyterin surffikeskuksella tapaamme juuri leijasurffaamasta tulleet isän ja pojan, joilta päätämme kysyä neuvoa lainelaudoille otollisista aalloista.

-No, koska me ollaan leijasurffaajia ja muualta kotoisin, niin eiköhän me voida teille kertoa mihin kannattaa suunnata, sanoo isä, vinkkaa silmää ja osoittaa kartalta erään niemen kärjen.

 

Surffauspaikkojen, etenkin hyvien sellaisten, salailu on lajissa jokapäiväistä ja maailmanlaajuista. Myös Suomessa sitä on havaittavissa. Niille “omille” parhaille aalloille ei haluta tungosta, jotta surffattavaa riittäisi itselle enemmän.

Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.
Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.

Palmujen tilalla havupuut

Kun lähdemme liikkeelle Yyterin hiekkadyynit vaihtuvat nopeasti havumetsämaisemaksi.

Olo on surrealistinen. Missä ovat palmupuut, rantabaarit ja pitkätukkaiset hipit?

Lähestymme niemen kärkeä, johon meidät hetki sitten opastettiin. Tienvarteen on pysäköity autoja perä perään. Yhdessä niistä on takakontti auki ja mies vaihtaa päälleen märkäpukua, vierellään valkoinen surffilauta. Olimme saapuneet perille.

-Nyt äkkiä auto parkkiin ja märkäpuvut päälle! hoputan kaveriani.

Matias tekee kuten käsketään ja kohta jo suuntaammekin luontopolulle joka johtaa kivikkoiselle rannalle tiheän metsikön läpi. Askel tuntuu tönköltä paksusta märkäpuvusta ja jännityksestä johtuen. Matkalla vastaamme tulee miehiä ja naisia surffilaudat kainalossa. Moikkaamme ja vaihdamme nopeat kuulumiset. Aallot ovat kuulemma hyviä Suomen mittapuulla ajatellen.

Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.
Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.

Tunne jota ei pysty sanoin kuvailla

Puiden lomasta pilkottaa meri. Näemme vilauksen mustasta hahmosta joka häviää meren syleilyyn. Metsä harvenee ja saavumme kivikkoiselle rannalle. Kova ja kylmä länsituule iskee kasvoihin. On vaikea pysyä pystyssä lauta kainalossa. Ajatus harhailee. Surffaajia on meressä niemen molemmin puolin.

-Kaikilla näyttäisi olevan märkäpuvussa huppu, mitenhän me pärjätään ilman? Kysyn vielä Matiakselta.

-Ei se niin kylmää voi olla ja nyt ei auta perääntyä. vastaa Matias.

 

Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.
Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.

Nyökkään ja astan tossuni veteen. Astelen rantakivikosta hieman syvemmälle ja hyppään laudan päälle makaamaan. Otan kiintopisteekseni horisontissa näkyvät neljä muuta surffaaja ja noin rinnankorkuiset aallot. Aloitan melomisen. Allani virtaava yhdeksän asteinen merivesi virkistää kummasti, kun sukellan lautani kanssa kohti tulevan aallon läpi. Yhtäkkiä kuulen kuinka Matias huutaa jotain takanani, käännän päätäni ja näen kuinka hän vinkkaa kohti ulappaa. Tajuan, että olen juuri oikeassa kohdassa aallon ottamiselle. Lähden melomaan sen myötäisesti. Tunnen kuinka aalto vetää mukaansa, jolloin päätän nousta jaloilleni. Aika hidastuu. Meri kimmaltaa upeasti auringon valossa. Horisontissa havupuut humisevat. Tunne on maaginen. Hieman puutteellisten taitojeni takia löydän itseni nopeasti takaisin vedestä. Pinnalle päästyäni olen yhtä hymyä. Jo pelkästään tuon muutaman sekunnin takia kannatti ajaa Uukuniemeltä Poriin saakka.

Jaksamme surffata Matiaksen kanssa noin tunnin ajan. Pois kävellessämme käymme läpi kokemusta Helsingistä saapuneiden surffaajien kanssa. Hyvän mielen ja onnistuneet surffipäivän aistii kaikesta.

Pakkaamme laudat ja märkäpuvut takaisin autoon ja lähdemme paluumatkalle. Tuuli on tyyntynyt ja mieli on haikea. Kyseessä oli hyvin todennäköisesti yksi kesän ainoista surffauspäivistä Suomessa.

Kotiinpäästyäni rupean tutkailemaan länsirannikon karttaa ja etsimään hyviä niemenkärkiä johon aallot saattaisivat iskeä.

Seuraavaa myrskyä odotellessa…

-TT

Suomisurffaajat Helsingistä.
Suomisurffaajat Helsingistä.
Pori_aallot_2
Matias ja Itämeri.
Jaa juttu Facebookissa:

Papinniemessä pääsee nyt SUP-lautailemaan

SUP-lautailu on vesilajien hitti.

Kesän hittilaji löytyy nyt myös Papinniemen leirintäalueelta.

Kelit paranevat ja kuumin lomakausi lähestyy. Uukuniemen kokoisella paikalla kesäloman aktiviteettimahdollisuudet ovat rajalliset. Mistä löytää mielenkiintoista tekemistä löhöilyn ja marjastuksen ohelle? Papinniemen leirintäalue vastaa huutoon tuomalla alueelle kesän hittilajiksi nousseen SUP-lautailun.

SUP muodostuu sanoista Stand Up Paddle board, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa melontaa laudan päällä seisten.  Suomeksi tuttavallisemmin suppailu, on Hawaijilta alkunsa saanut helposti omaksuttava lainelautailun kantamuoto.

Suppailu on oivallista kokovartalon liikuntaa, joka kehittää aerobista kuntoa, lihaskestävyyttä sekä tasapainoa. Se on helppo oppia ja sopii mainiosti niin leppoisaan iltamelontaan, kuin aktiiviliikkujan kesätreeniksi.

Laji sopii kaikille, ketkä ovat kiinnostuneet vesillä liikkumisesta, ikään ja kuntoon katsomatta. Se on lisäksi erittäin turvallista. SUP-laudan vakaus ja tasapaino yllättää ensikertalaiset positiivisesti. Eteneminen laudalla meloen ei vaadi mitään ennakkotaitoja, vaan touhuun pääsee jyvälle heti ensimmäisten vetojen myötä. Laudan päällä on helppo pysyä. Mikäli laudalta sattuisi tipahtamaan, laudan päälle on helppo nousta takaisin. Laudoissa on karkunaru, joka kiinnitetään laudan perästä melojan nilkkaan. Näin lauta ei pääse karkaamaan.

Upea Pyhäjärvi onkin kuin tehty suppailuun. Papinniemen leirintäalueelta löytyy lyhyen melontamatkan päästä muun muassa Vahasaaren hiekkaranta ja Sirnitsansaaren snorklauspaikat. Joten ei muuta kuin suppailemaan!

 

Suppailun ohjeet lyhyesti:

1. Varmista että lauta on oikein päin.

2. Ota leveä ote melasta pitäen melaa vaakatasossa (tuo tasapainoa).

3. Asetu ensin kyykkyyn laudan keskelle, jalat kantokahvan molemmin puolin, jalat hartianleveydellä toisistaan.

4. Nouse rauhallisesti seisomaan.

5. Tarkista, että varpaat osoittavat suoraan eteenpäin.

6. Lähtiessäsi melomaan laudan vasemmalta puolelta, ota oikealla kädellä kiinni melan päästä kahvaotteella; vasen eli tässä tapauksessa alakäsi tarttuu melaan kiinni suunnilleen lantion-vyötärön korkeudelta. Ote on siis aika leveä.

7. Kurkota melan lapa veteen laudan keulan tienoilla. Lapa saa upota kunnolla veteen meloessasi; muutoin vetoon ei tule voimaa etkä saa lautaan vauhtia.

8. Vedä mela tasaisesti jalkojesi kohdalle.

9. Nosta mela vedestä ja  aloita alusta.

10. Vaihtaessasi melontapuolta vasemmalta oikealle siirrä vasen käsi yläkädeksi ja ota sillä kahvaote melan päästä; oikeasta kädestä tulee vuorostaan alempi käsi.

 

SUP-lautailu Papinniemen leirintäalueella. Laudan vuokra: 25 euroa / 2 tuntia tai 50 euroa / 24 tuntia. Soita ja kysy varaustilanne 040 7369852. Opastukset, SUP-retket yms. numerosta 040 587 3218.

 

-TT

Jaa juttu Facebookissa: