Syy 17 2014

Uukuniemen Marttojen voileipäkurssi 16.9.2014

Marttojen_voileipäkurssiltaLeipä miehen tiellä pitää sanotaan sananlaskussa. Leipä onkin meille suomalaisille tärkeä osa ateriaa. Se voi olla jopa kokonainen ateria kuten Uukuniemen Marttojen järjestämällä voileipäkurssilla käytännössä havaittiin. Marttaneuvoja Tuija Kokkonen oli ohjaamassa Etelä-Karjalan Marttapiirin ensimmäistä voileipäkurssia. Innostuneita osallistujia oli lähes parikymmentä. Samalla päivitettiin tietoutta hyvästä ruokavaliosta muuttuneen ruokakolmion avulla eli se sisältää runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa. Lisäksi siihen kuuluu kasviöljyä, pähkinöitä ja siemeniä sekä kalaa ja rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. Lihaa ja lihavalmisteita siihen kuuluu vain kohtuullisesti.

Jokainen kurssilainen sai monenlaista ohjekirjasta mukaansa. Kurssilla tehtävät leivät olivat Marttojen ja Fazerin yhteisesti toimitetusta vihkosesta Näe leipä uusin silmin. Siinä on kiteytettynä yhteen lauseeseen leivän merkitys: Leipä on rakkauden sitko. Kurssilaiset valmistivat seuraavanlaisia leipiä: Puikula-pizza, Välipala liikkujalle, Ruisnachot&Avocadosalsa ja ruisleipää erilaisilla täytteillä. Kaikki yllätti herkullinen jälkiruoka. Molemmat herkut oli valmistettu leivästä, Vadelmakakku ruisleivästä ja Kaurapala&omena kauraleivästä. Kahvipöydästä noustiin täysin vatsoin ja tyytyväisinä. Taas oli saatu uusia ideoita ja mielen virkeyttä. Kiitokseksi ohjaaja Tuija Kokkoselle kajautimme yhdessä Martta-laulun.

Martat aloittivat syksyn toiminnan iloisesti yhteisesti touhuamalla. Kesän suurkoitos oli Uukuniemi-juhlien kahvituksen hoitaminen ja siihen osallistuvien kesken on pidetty pari kokoontumista. Seuraava marttatapaaminen on tiistaina 23.9 klo 14.00 seurakunnan kesäkodilla. Tervetuloa mukaan!

IT

Syy 01 2014

Matrin Hirvoset kokoontuivat Siikaisissa

Matrin Hirvosten sukukokouksen osallistujia Siikaisten kirkon portailla. Kuva: Seppo Rahkonen

Matrin Hirvosten sukukokouksen osallistujia Siikaisten kirkon portailla. Kuva: Seppo Rahkonen

Uukuniemen pakkoluovutetun alueen Matrin kylässä asuneiden Pekka ja Lucina (os. Sairanen) Hirvosen jälkeläiset kokoontuivat Siikaisissa 12. heinäkuuta 2014. Samassa yhteydessä pidettiin Matrin Hirvosten sukuseura ry:n kokous.

Viime sotien jälkeen Pekan ja Lucinan seitsemästä aikuiseksi eläneestä lapsesta kolme asettui evakkotien päätteeksi asumaan monien muiden uukuniemeläisten evakkojen tapaan Pohjanmaalle Kuortaneelle. Länsi-Suomesta muodostui siten myös monen näiden lasten jälkeläisten kotiseutu. Robertin ja hänen myös Matrista kotoisin olevan puolisonsa Martan Lilja-tytär asuu perheineen Siikaisissa ja siksi tämän kertainen kokoontuminen päätettiin pitää siellä.

Kokoontumispaikkana oli Heikinkartano, joka on entinen Otamon kylässä sijaitseva maatalousoppilaitos. Siinä toimii nykyisin Forssin pariskunnan majoitus- ja kokouspalveluja tarjoava yritys. Tervetulomaljojen jälkeen sukukokouksen osallistujat tekivät tutustumiskierroksen Siikaisiin. Leo Forss kertoi Siikaisten mielenkiintoisesta historiasta. Asutus Siikaisissa on varsin nuorta. Tämä johtuu jääkauden jälkeen tapahtuneesta maan kohoamisesta, mikä on tehnyt asuttamisen mahdolliseksi vasta viimeisten vuosisatojen aikana.

Lounaan jälkeen oli vuorossa joka toinen vuosi järjestettävä sukukokous. Sen puheenjohtajana toimi Lilja Heikkilä ja sihteerinä Malla Präktig. Kokouksessa käsiteltiin toimintakertomus ja hyväksyttiin tulevan kauden toimintasuunnitelma. Viime vuoden kohokohta oli onnistunut Pietarin matka. Tulevalla kaudella pyritään tekemään taas matka Matrin Mäkelään.

Hirvosten sukuseuran vaakuna

Hirvosten sukuseuran vaakuna

Matrin Hirvosten mahdollinen sukulaisuus muiden Hirvosten sukujen kanssa selvitetään DNA – tutkimuksella. Lisäksi kokouksessa valittiin sukuseuran puheenjohtaja ja hallitus. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen Juha-Pekka Hirvonen ja hallituksen muiksi jäseniksi Marja-Riitta Hirvonen, Tuomo Hirvonen, Anne Rantala, Hannu Vuorikari sekä Paula Präktig. Tuula Hirvosen luovuttua hallituksen jäsenyydestä hänen tilalleen valittiin Hanna Lehmus.

Kokouksessa jaettiin ensimmäiset uuteen sukuvaakunaan perustuvat standaarit. Sukuvaakunasta oli järjestetty kilpailu, jonka voittaneen Seppo Rahkosen ehdotuksen heraldikko Tapani Talari viimeisteli. Vaakunan heraldinen määritelmä kuuluu seuraavasti: ”Punaiseen ja mustaan alennetusti katkaistulla kilvellä alennettu hopeinen, yläreunastaan aaltokoroinen hirsi ja laessa hopeinen muuriankkuri saatteinaan neljä nelilehtistä 2 + 2 sekä tyvessä kolme hopeista nelilehtistä”. Matrin Hirvosten näkökulmasta seitsemän nelilehtistä kuvaavat seitsemää sukuhaaraa ja hopeinen aaltokoroinen hirsi tuo mieleen Matrin järven. Muuriankkuri symboloi sukuseuran tehtävää jäseniä yhteen liittävänä siteenä ja Karjalan värit suvun asuinpaikkaa Suomen kartalla. Standaari numero yksi annettiin voittaneen ehdotuksen laatineelle Seppo Rahkoselle, numero kaksi Lilja Heikkilälle 75-vuotispäivän kunniaksi ja numero kolme Tuula Hirvoselle kiitokseksi toiminnasta hallituksessa ja sukuseuran ensimmäisenä sihteerinä. Leo ja Maija Forss saivat standaarin numero neljä muistoksi sukuseuran kokoontumisesta Heikinkartanossa.

Kokouksen lopuksi Marja-Riitta Hirvonen kertoi tutkimustensa tuloksista Pekka Pekanpojan isän Pekka Matinpojan kolmesta avioliitosta. Pekka Pekanpoika syntyi 1866 Pekka Matinpojan ensimmäisestä avioliitosta Suitsan Pölösiin kuuluneen Katariinan kanssa.

Seuraava sukukokous päätettiin pitää Uukuniemellä 2016 Uukuniemi – juhlien yhteydessä.

Juha-Pekka Hirvonen

 

Elo 31 2014

Andreas Hännisen runo Papinniemen kesäkauden päätteeksi 30.8.2014

Pyhäjärveltä 30.8.2014 Kuva: Andreas Hänninen

Pyhäjärveltä 30.8.2014 Kuva: Andreas Hänninen

Tulleet rakkaaksi rannat,

polut, kalliot, sannat.

Ranta hiljentynyt,

tuuli tyyntynyt.

Kuuntelen veisuja pyhiä,

ajatukset syviä.

Ennen niemellä tuolla

uskon vuoksi voi kuolla.

 

 

Papinniemi 30.8.2014 Kuva: Andreas Hänninen
Papinniemi 30.8.2014 Kuva: Andreas Hänninen

Paeten asukkaat lähtivät

kauniin niemensä jättivät.

Kalmisto on kadonnut kirkko luhistunut.

Kuljen paikalle pyhälle ja mustikat maistuu hyvälle

Elo 25 2014

Ripsakan juoksukoulu alkaa 4.9. Naisten jumppaa Rajapirtillä maanantaisin.

Ripsakka_logo
Naistenjumppa maanantaisin Rajapirtillä klo. 18.30. Tunnin kesto n. 45min. Hinta 20€/kk tai 7€/kerta.
Ripsakan juoksukoulu torstaisin 4.9.-9.10 klo. 18.00!

Aikuisten juoksukoulu on tarkoitettu kaikille juoksuharrastuksesta kiinnostuneille, niin vasta-alkajille kuin jo hieman edistyneemmille juoksijoille. 6 viikon aikana harjoittelemme juoksutekniikkaa, teemme vauhti- ja peruskestävyystreenejä sekä kehonhuolto-, venyttely- ja lihaskuntoharjoitteita. Hintaan sisältyy myös juoksuharjoitusohjelma omatoimiseen treenaamiseen!
Kokoontuminen Niukkalan urheilukentällä.
Yhden harjoituskerran kesto n. 1-1,5h.
Hinta 60€


Ilmoittaudu mukaan sähköpostilla osoitteeseen info@ripsakka.fi tai puhelimella 045 2565 504.

Elo 24 2014

Papinniemessä kauden lopettajaiset lauantaina 30.8. klo 17 alkaen.

Kauden 2014 lopetus

Elo 21 2014

Myytävänä kaksi rantatonttia Niukkalassa Pyhäjärven rannalta.

Tie valmiina. Sähköt, vesi ja viemäri vieressä. Ja paljon muita kohteita ympäri Parikkalaa.
Katso lisää www.parviisi.fi

SarkanpaaKarttaote16000

 

Elo 14 2014

Kesätoimittajan mahdollisti yritysten ja yhdistysten tuki

Uukuniemi.infossa on ollut vilkas kesä. Kesän aikana on sivuille tuotettu viitisenkymmentä artikkelia paikallisista tapahtumista, ihmisistä ja yrityksistä. Tarkka lukija on voinut huomatakin, että ”levikkialuetta” on laajennettu myös Saaren puolelle.

Lähihistorian tallentamisen sivustolle ja paikalliset lukukokemukset ovat mahdollistaneet kesätoimittajan palkkaukseen osallistuneet yritykset ja yhdistykset. Ilman tätä tukea näin runsaan artikkelimäärän julkaiseminen ei olisi ollut mahdollista. Kiitos kaikille tuestanne!

Mukana ovat olleet Saaren Kivi Oy / Taito Tuunanen, Kesälahden Osuuspankki, Alocon Oy, LähiTapiola, Uukuniemi-seura, Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry (Vasukkaat), Papinniemi Camping, Kirkkolampi KIrkkaaksi -hanke ja Matriset Oy.

LIsäksi kiitokset Tuomakselle tunnollisesta ja ahkerasta kesätoimittajan työstä!

JL

 

 

Elo 12 2014

Kirkkoherra Erkki Lemetyisen aika menee eläkkeellä ollessa puutarhanhoitoon ja matkustamiseen

Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.

Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.

Parikkalan seurakunnan kirkkoherra ja Imatran seudun lääninrovasti Erkki Lemetyinen jää eläkkeelle marraskuun alussa. Kaikkien pitämä ja aina yhtä positiivinen Lemetyinen toimi Parikkalan seurakunnan kirkkoherrana joulukuun 1. päivästä 1980 lähtien. Yli 40 vuotta kutsumustyötä tehneelle Lemetyiselle on jäänyt paljon muistoja uran varrelta. Hän on nähnyt seurakunnan muutokset vuosien saatossa, ristinyt lukuisia uusia seurakuntalaisia, vihkinyt monet rakastavaiset kohti tulevia yhteisiä vuosia ja siunannut useat sille viimeiselle matkalle.

Tapasin Lemetyisen hänen Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla sijaitsevalla mökillään, jossa hän kertoo viettävänsä kesäpäiviä. Istuimme alas ja kyselin  mitä vuosien varrelle on sattunut ja miltä eläkkeelle jääminen tuntuu.

 

Milloin kutsumus papiksi tapahtui? Oliko pienestä pitäen selvää että tulet tekemään töitä papin ammatissa?

-Olihan minulla tietysti lukioon mentäessä erilaisia vaihtoehtoja. Minusta olisi aivan hyvin voinut tulla esimerkiksi historian tai suomenkielen opettaja. Olen aina pitänyt suomenkielestä. Toisaalta, olen myös tykännyt laintuntemuksesta, joten minusta olisi voinut tulla myös lakimies. Lukiossa valinnat kuitenkin vaikuttivat asiaan ja kyllähän papin ammattikin oli tietysti jollain tavalla pyörinyt mielessä. Useampien vaihtoehtojen kautta lopulta sitten päädyin tähän.

Olet todella pidetty ja kysytty pappi tällä seudulla. Onko se tuonut koskaan väsymystä, että monet kysyivät varmasti sinua aina pitämään eri kirkollisia toimituksia?

-En mie oikeastaan koe niitä sillä tavalla väsymyksenä. Ainoa mikä on, on tietysti se että toimituksia otetaan yleensä vastaan siinä järjestyksessä missä ne tulee niin sitten joutuu lopulta sanomaan joskus ei. Tiettynä lauantaina klo 12 ei pysty olemaan sekä Parikkalassa, että Uukuniemellä. Se rajoittaa. Jos minun tuloni oli toivottavaa, niin pystyimme kuitenkin hyvin yleensä järjestelemään. Kovinkaan paljoa ei tullut sellaista että ei olisi voinut mennä sinne minne pyydettiin. Yhdessä neuvotellen on sitten sovittu ajankohdasta. Nykyään kun jo aika pitkälle hyväksytään esimerkiksi perjantai hautajaispäivälle.

Olet tehnyt ihailtavaa työtä ja pitkään kotiseudullasi. Onko sinulla ollut missään vaiheessa halua tehdä työtä jossain muualla?

-En ole hirveästi muuttanut. Aika moni pappi on paljon useammassa seurakunnassa elämän aikana ja liikkuu eri puolella Suomea. Minä olen taas ollut ainoastaan kolmessa seurakunnassa:  Valkealassa kaksi ja puoli vuotta, Sulkavalla kolme vuotta ja Parikkalassa kuukautta vaille 34 vuotta. Olen siis tavallaan vähän niin kuin Saimaan kiertänyt. Tietysti Uukuniemen osalta tilanne on se että kun mie olen täällä syntynyt ja kasvanut aikuiseksi asti, niin täällä kaikki tuntevat minut. He ovat tunteneet minut syntymäsijoiltaan ja mina olen tottakai tuntenut heidät. Se on mielestäni tietyllä tavalla papin vahvuus. Sen varmasti aistii sekä pappi että toimituksen tarvitsevat. Siinä osaa puhua oikeista asioista ja välttää oikeita asioita. Ei iske sellaiseen kohtaan, joka on jollain tavalla ikävää ja ehkä ongelmallista. Se luo sellaista luottamusta, kun tiedetään että pappi tietää jo valmiiksi paljon asioita. Sitä uskaltaa varmasti helpommin silloin lähestyä. Tätä ei välttämättä kaupungin papeilla ole, sillä he eivät ehkä tunne kaikkia seurakuntalaisiaan.

Sinulla on töitä varmasti riittänyt urallasi. Miten työaikana otit aikaa itsellesi ja miten rentouduit vapaa-ajalla?

-Minä tykkään puutarhanhoidosta. Se on aina ollut sellainen oma juttu. Olen myös matkustellut aika paljon. Muutamassa kymmenessä maassa on tullut käytyä ja yhtenä suosikkipaikkana on Israel. Siellä olen käynyt parikymmentä kertaa. Israel-harrastajana se ei kuitenkaan ole paljoa, sillä yleensä kunnon Israel -harrastajat tekevät 50 – 60 matkaa. En ole vielä ns. mitalisijoilla. Mutta kumminkin, se on ollut yksi sellainen juttu.

Mites nyt kun jäät eläkkeelle, onko sinulla jotain sellaisia haaveita/unelmia mitä olisit halunnut tehdä aikaisemmin, mutta ajanpuutteen takia et pystynyt tekemään? Miten meinaat viettää eläkepäiviä?

-(naurahtaa) Tämähän on se yleinen kysymys ollut viime aikoina kaikilla seurakuntalaisilla. Ensin kysytään että milloin jään eläkkeelle ja seuraava kysymys on että mitä sie teet eläkkeellä. Seurakuntalaiset tuntuvat olevan kauhean huolissaan että mitä mie teen. Enköhän mie toimi aikalailla samalla tavalla kuin tähänkin asti, paitsi että sellainen viranhoidon vastuu on poissa.

Tuntuuko, että se tulee olemaan vaikeata olla pois työkuvioista?

-En mie oikestaan usko, että se tulisi olemaan mitenkään vaikeaa. Siitä ei tietysti ole kokemusta, mutta oletan näin. Varmaan mie muuten elän aikalailla samanalaista elämää kun töissä ollessakin. Oletan kuitenkin että sitä vapaa-aikaakin olisi, jolloin jäisi enemmän aikaa tänne mökille, matkustella ja olla mukana ryhmissä. Ehkä rupeaminen Uukuniemi seuran puheenjohtajaksi oli yksi tälläinen asia mitä nyt kerkeää tehdä. Olen myös Parikanniemisäätiön hallituksen puheenjohtaja. Joitakin yhdistyksiä on mukava harrastaa, mutta ei niin paljon että mie oon aina kokouksissa, koska silloin se ei muutu millään tavoin. Kirkkoherroilla on yleensä hirveästi kokouksia. Yhdistytoiminta tuo mukaan lisäksi kaikkea muuta mukavaa, kuten retkiä mihin on varmasti ihan kiva sitten osallistua.

Olet ollut 40-vuotta kirkkoherrana, miten seurakunta on muuttunut tänä aikana? Mitkä ovat radikaalimmat muutokset?

-40 vuodessa on muuttunut yllättävästi lähes kaikki. Silloin kun mie valmistuin papiksi oli kirkkoherroina vielä sellaiset papit jotka olivat olleet sodassa. Jotenkin sitä nuorena pappina ajatteli silloin kun nämä sotaveteraanipapit olivat siellä juhlissa kunniamerkit rinnassa että meikäläisen aikaan jos rauha säilyy niin ei voi tapahtua mitään erikoista. Sitä ajatteli paljon juuri tämän veteraanipolven näkökulmasta kirkonkin elämää. Mutta sitten, olisiko ollut -76 vai -77, tuli ensimmäinen iso kirkkolain uudistus joka uudisti aika pitkälti koko seurakunnan hallintomallin. Kirkkoherra ei ollut enää kirkkovaltuuston puheenjohtaja, mukaan tulivat maallikot ja kaikki muuttui. Sitten oli uusi raamattu, uusi virsikirja, uusi katekismus. Sen jälkeen on muuttunut hallintomalli moneen kertaan. Jossain vaiheessa muutosprosessi oli niin vauhdikasta esimerkiksi kirkon kirjojen osalta että tuntui ettei entistä kerinnyt opettaa kun tuli jo uusi muutos. Nämä ovat tietysti tälläisiä siviiliajan muutoksia. No sitten tietysti tämä seurakuntien yhdistämisprosessi. Siinä olivat omat ilonsa ja surunsa. Nyt on vielä tämä tuleva hallintomalli, en tiedä jääkö se näkemättä mutta kokematta, jossa seurakunnista muodostetaan tälläisiä 5-6 seurakunnan talousyksikköjä jossa on ainakin yli 20 000 asukasta. Silloin joutuu periaatteessa Parikkalakin johonkin liittymään. Tietysti seurakunnan asema ihmisten elämässä on myös muuttunut todella paljon vuosien aikana. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut aika tavalla paljon. Se on ehkä sellaista henkistä muutosta, joka näkyy enemmän kaupungeissa.

Miten sitten tulevaisuudessa näät kirkon ja seurakunnan aseman ihmisten elämässä?

-Jotakin pitää tapahtua ihan uutta. Tuntuu, että kirkolla on kyllä hommaa siinä, jos se meinaa säilyttää asemansa. Se ei ole niin helppoa ollenkaan.

Tuleeko mieleen joku mieleenpainuva tapahtuma tai sattuma uran ajalta?

-Niistähän saisi varmasti kirjoitettua vaikka kirjan! No tuota en tiedä onko tämä välttämättä niin mukava ja hauska muisto mutta kyllähän se seurakuntien yhdistyminen jäi erittäin hyvin mieleen.  Sen hoitaminen ja että saataisiin aikaan sellainen että ei kukaan kokisi itseään hirveän murjotuksi. Yhtäkkiä tuli kolme kirkkoa, kolme hautausmaata ja koko kolmen seurakunnan silloinen toiminta. Työvoimaahan oli aluksi, sillä papit jäivät paikoilleen. Porukka alkoi kuitenkin sitten vähän kerrassaan lähteä omille teilleen.  Tämä oli tietysti tiedossa että monet työntekijät hakeutuvat muualle. Prosessi kävi nopeasti sillä se alkoi heinäkuussa 2013 ja päättyi keväällä 2014. Seurakuntalaiset eivät oikein tienneet mitä tapahtuu ja alkoi liikkua kaikennäköisiä huhuja esimerkiksi Uukuniemeä koskien. Muistan kun yhtenä aamuna soi puhelin. Eräs jo edesmennyt ikäihminen soitti itkien että “mitä hää nyt tekköö ku Uukuniemen hautausmaa lakkautettaa ja hänen miehensä on siellä, että mihi hänet nyt hauvattaa, Parikkalaanko hänet tuuvvaa”. Mie yritin rauhoitella että olkee ihan rauhassa että kyllä työ pääsette sinne miehenne viereen. Joku oli laittanut liikkeelle tälläistä ikävää propagandaa, että hautausmaa suljetaan. Se oli erikoinen tilanne.

Onko sinulle tullut jo työkyselyitä eläkkeellä ollessasi?

-(naurahtaa) On tullut kyselyitä papiksi. Muun muassa Rautjärvelle, jonne jää vaan yksi pappi. Kyllä mie voin lähiseurakuntia tarpeen tullen auttaa. Jos mie olen tässä kunnossa, niin miksi en voisi sopivassa määrin. Ensi kesäksikin on kyselty jo vihkimään. Niitä mie en ole sopinut. 40-vuotta kun on ollut pappina, niin kesäisin en ole päässyt esimerkiksi lähetysjuhliin ja  herättäjäjuhlille. Olen aina ollut kesälauantaisin vihkimässä, pitämässä rippikoulua tai muuta. Olen muutamille jo sanonut jotka ovat kyselleet, että mie voin kahden viikon säteellä sanoa pystynkö tulemaan. Jos mie en ole mihinkään menossa niin voinhan mie tulla, mutta vuoden päähän en kuitenkaan mitään sido. Se on kohtuutonta, sillä muuten mie olen töissä niin kuin tänäkin kesänä.

Sinut tunnetaan todella iloisena ja leppoisana ihmisenä? Mistä tämä positiivisuus kumpuaa?

-Jaa-a (naurahtaa). Sitä mie en tiedä. Kai se tulee jotenkin lapsuudesta saakka.  Varmaan myös aika pitkälti sitäkin, että mie olen aina tästä työstä tykännyt. Mie tykkään olla ihmisten kanssa ja sosiaalisuus on varmaan tietyllä tavalla sellainen luonnekysymys. Sitä paitsi miehän olen oikeastaan melkein koko virkaurani palvellut, vaikka en iha suoraan kotiseurakunnassa, niin kuitenkin karjalaisten keskellä. Mie olen siinä mielessä elänyt jollain tavalla helppoa elämää että olen saanut olla ns. omieni joukossa.

-TT

Erkki Lemetyisen eläkkeellelähtöjuhla sunnuntaina 24.8. Parikkalassa. Kirkkokyyti ajaa Uukuniemeltä+Saarelta messuun ja iltapäivällä takaisin päin. SITOVAT ilmoittautumiset 15.8. mennessä puh. 040 – 8641236. Kyyti toteutuu jos väh. 15 ilmoittautuu. Omavastuu kyydistä 5,00 €.

Elo 10 2014

Uukuniemen VPK tarvitsee kipeästi uusia jäseniä

Uukuniemen VPK:n palotalli sijaitsee Niukkalassa. Petteri Hirvonen (vasemmalla), Marko Ulvinen ja Kirsti Ulvinen toivovat saavansa lisää uusia aktiivisia jäseniä VPK:n toimintaan.

Uukuniemen VPK:n palotalli sijaitsee Niukkalassa. Petteri Hirvonen (vasemmalla), Marko Ulvinen ja Kirsti Ulvinen toivovat saavansa lisää uusia aktiivisia jäseniä VPK:n toimintaan.

Suomessa on sammutussopimuksen omaavia vapaaehtoisia palokuntia reilu 500 kappaletta. Uukuniemellä VPK on toiminut jo vuodesta 1976 lähtien. Se on osa Etelä-Karjalan pelastuslaitosta. Vapaapalokunta on tärkeässä roolissa pienillä syrjäisillä kylillä ja paikkakunnilla, sillä tulipalon, onnettomuuden tai sairauskohtauksen sattuessa avun saamiseen voi mennä hetki ennen kuin yksikkö saapuu kuntakeskuksesta.

-Lähtövalmius meillä on noin viisi minuuttia. Kohteen ollessa 15 kilometrin säteellä olemme siellä noin 10 – 15 minuutissa. Käytännössä siis puolet nopeammin kuin esimerkiksi jos Saarelta lähtee yksikkö tänne. Parikkalasta menee luonnollisesti vielä kauemmin, kertoo Uukuniemen VPK:n päällikkö Marko Ulvinen.

Ulvinen on ollut vapaaehtoisessa palokunnassa jo lähes 20 vuotta. Hän kertoo, että parhaimmillaan jäseniä on ollut reilu parikymmentä. Nyt Uukuniemen VPK:ssa on 6 jäsentä. Uusia innokkaita kasvoja tarvittaisiin siis kipeästi, sillä muuten toiminta on vaarassa loppua.

-Monesti ihmisillä on ennakkoluuloja että tämä on liian sitovaa. He sanovat että on kiirettä tai muita töitä. Kyseessä on vapaaehtoinen palokunta, ei kukaan oleta että joka hälytykseen on kerittävä. Minulla on itsellänikin pienet lapset kotona ja jos olen yksin lasten kanssa niin eihän sitä tietenkään silloin voi lähteä. Aika ei varmasti ole este, sillä hälytysmäärät ovat niin pienet ja suurin osa niistä on illalla tai yöllä, sanoo Ulvinen ja jatkaa että talvisaikaan VPK pyörii kolmen ihmisen varassa sillä muut ovat töissä tai opiskelemassa muualla.

Uukuniemen VPK:lla on vuodessa keskimäärin 30 hälytystä, puolet niistä on ensivastetehtäviä. Harjoituksia pidetään joka toinen viikko (lukuunottamatta kesäkuuta ja heinäkuuta), eli siis 4h kuukaudessa. Viime keväänä VPK perusti nuoriso-osaston 7-15 vuotiaille lapsille.

-Nöyrä toive kyläläisille, että tulisivat mukaan. Liittymiseen ei vaadita mitään ja hommaan perehdytetään. Sammutustyöhön tarvitsee suorittaa Etelä-Karjalan seudulla järjestettävän sammutustyökurssin joka kestää pari viikonloppua. Kuluja ei tule sillä pelastuslaitos maksaa kurssit, kertoo toinen pitkään toiminnassa mukana ollut Kirsti Ulvinen ja jatkaa että liittyminen ei katso sukupuoleen vaan naiset ovat yhtälailla tervetulleita kuin miehetkin.

Joillekin ihmisille liittymiseen saattaa liittyä pelko toiminnan vaarallisuudesta. VPK:n päällikkö Ulvinen vakuuttaa kuitenkin että toiminta on turvallista. Vaaraa ei ole kun noudatetaan sääntöjä ja ohjeita. -Turhia riskejä ei oteta, teemme työt omaa henkeä uhkaamatta. Tolkku tässä hommassa pitää olla. Tietysti läheltä piti tilanteita on tullut, mutta palokuntalaisille ei kuitenkaan ole sattunut mitään, rauhoittelee Ulvinen.

Vapaapalokuntalaisena toimiminen vaatii auttamisen halua, mutta se antaa paljon takaisin. Sekä Marko Ulvinen että Kirsti Ulvinen molemmat näkevät toiminnan parhaaksi puoleksi onnistumisen tunteen kun pystyy auttamaan ja huomaa että hätä on ohi. Syrjäisellä Uukuniemellä nopea auttaminen voi olla elintärkeää.

-Olemme suurennuslasin alla. Jos toiminta ei aktivoidu, ruvetaan karsimaan. Harmittaahan se jos toiminta täältä loppuu, miettii Marko Ulvinen.

Innokas nuori varapäällikkö

Yksi Uukuniemen VPK:n kuudesta jäsenestä on nuori Tarnalasta kotoisin oleva Petteri Hirvonen. Vuonna 2009 toimintaan mukaan tullut Hirvonen oli aluksi 4 vuotta harjoitusryhmässä. Viime vuonna hän suoritti sammutuskortin ja nyt hän on jo noussut Uukuniemen VPK:n varapäälliköksi.

-Petteri on niin innokas, joten ajattelin että tehdään hänestä varapäällikkö. Nyt kun ajattelee niin olisi pitänyt suoraan päälliköksi ylentää, naurahtaa nykyinen päällikkö Marko Ulvinen.

Uukuniemen ja Saaren VPK:n toiminnassa mukana oleva Hirvonen innostui palokuntatoiminnasta jo lapsena. 10-vuotiaana hän kävi yhdessä kavereiden kanssa Saaren nuorisotalolla kokeilemassa toimintaa, joka veti lopulta mukaansa.

-Tämä on mukava harrastus. Tapaa kavereita ja pääsee auttamaan, sanoo Hirvonen.

Talvet hän opiskelee Mikkelin ammattikoulun aikuispuolella metsäkoneenkuljettajaksi. Tarkoituksena on saada sivutyö maaseutuyrittäjänä toimimisen rinnalle Tarnalan kotitilalla. Hän rohkaisee innokkaasti kaikkia nuoria kokeilemaan vapaaehtoista palokuntatoimintaa.

-Jonkun kerran käy kokeilemassa että miltä se tuntuu. Siinähän sen sitten näkee onko itselle oikea harrastus. Välillä tämä on myös fyysistä hommaa, pohtii Hirvonen ja kertoo että vähän aikaa sitten hän hoiti sammutustyön yksin ennen kuin muut kerkesivät paikalle.

Hirvonen vetää Uukuniemen VPK:n nuoriso-osastoa ja voi olla että tulevaisuudessa hänet nähdään johtamassa koko VPK:ta. Sillä niin nopeasti on aktiivisen nuoren ura vapaaehtoisessa palokuntatoiminnasa edennyt.

-TT

Liittyminen Uukuniemen vapaaehtoiseen palokuntaan:

Yhteydenotot: Marko Ulvinen 050 598 3355

 

Onko sinusta palomiehen saappaisiin? Tee testi:

http://spek.entecore.fi/resources/palomiestesti/index.html

Lisätiedot Suomen vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta osoitteesta:

http://www.palokuntaan.fi/

 

Elo 08 2014

Kesälahden ja Uukuniemen osuuspankkien yhdistyminen otettu positiivisesti vastaan

Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen Uukuniemen konttorilla tiistaina 5.8. Fuusioitumisen myötä Uukuniemen konttori sai uuden hienon sistuksen.

Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen Uukuniemen konttorilla tiistaina 5.8. Fuusioitumisen myötä Uukuniemen konttori sai uuden hienon sisustuksen.

Uukuniemen osuuspankki yhdistyi lokakuussa 2013 Kesälahden osuuspankin kanssa. Fuusioitumisen myötä Suomen pienimpiin pankkeihin kuuluvasta Uukuniemen op:sta tuli Kesälahden Osuuspankin Uukuniemen konttori. Pakkoliitoksesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan siitä että kahden pienen pankin yhdistäminen tarjoaa laajemmat ja paremmat palvelut asiakkaille.

-Säästöjä joudutaan meidänkin sektorilla tekemään. Fuusioituminen on tuonut isot säästöt joista kumpikin taho on hyötynyt. Nykypäivänä mitä pienempi pankki, niin sitä vaikeampi on pärjätä, kertoo Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen.

Fuusioituminen on otettu pääsääntöisesti erittäin positiivisesti vastaan. Palveluvalikoima on laajentunut siitä mitä Uukuniemellä on pystytty tarjoamaan. Lisäksi Uukuniemen konttori on saanut uuden tyylikkään nykyaikaisen sisustuksen.

-Toivottavasti ei minään heikennyksenä ole näkynyt. Laajemman ja laadukkaampien palveuluiden kautta toivottavasti koetaan jopa parannuksena, jatkaa Ruokanen.

Hän näkee positiivisena asiana sen, että osuuspankki pystyy liikuttamaan työvoimaa kahden konttorin välillä kysynnän mukaan. Tarkoituksena ei ole aina ajattaa asiakkaita, vaan aikaa pyritään järjestämään siihen konttoriin mihin asiakas haluaa. Ruokanen kertoo itse käyvänsä Uukuniemen konttorilla vähintään kerran viikossa, välillä useamminkin.

-Käytännön muutoksena on se että Tarja Pulkkista lukuunottamatta henkilökunta ei välttämättä tunne vielä kaikkia uukuniemeläisiä asiakkaita, joten asioidessaan olisi hyvä pitää henkilöllisyystodistus mukana turvallisuussyistä.

Uukuniemen konttori säilyy tulevaisuudessakin

Uukuniemellä totuttiin siihen, että pankki on vahvasti mukana tapahtumissa ja tukemassa niitä. Aikoinaan järjestettiin mm. piirustuskilpailuja osuuspankin toimesta. Ruokanen sanoo pankin jatkavan samalla linjalla, vaikkakin he pyrkivät leikkaamaan kolmanneksen pois tapahtumasponsoroinnista.

-Käytännössä se tarkoittaa sitä että jos aikaisemmin tuimme 300:lla eurolla, niin nyt tuemme 200:lla. Leikkaukset koskevat sekä Kesälahden että Uukuniemen alueen tukemista. Haluamme kuitenkin kantaa paikallista yhteiskuntavastuuta edelleenkin, kertoo Ruokanen.

Kesälahden osuuspankin (sisältäen molemmat konttorit) yritysrahoitus kasvoi viime vuonna yli 20 %. Ruokanen kertoo että samat lainapäätösperiaatteet säilyvät edelleen riippumatta siitä kumman konttorin alueella yritys sijaitsee.

Kesälahden osuuspankki julkaisi reilu viikko sitten lehdistötiedotteen toimihenkilöitä koskevasta yhteistoimintaneuvotteluista. Neuvotteluissa on tarkoitus hakea merkittäviä kustannussäästöjä vuoden 2015 loppuun mennessä. Tämän hetken arvion mukaan neuvotteluissa haetaan säästöjä enimmillään neljän henkilötyövuoden edestä. Ruokanen vakuuttaa että neuvotteluilla ei ole vaikutusta Uukuniemen konttoriin.

Muiden palveluiden loppuessa Uukuniemeltä, tuttu ja turvallinen osuuspankin konttori säilyy tulevaisuudessa edelleenkin.-Eikös se osuuspankki ole yleensä se joka vasta viimeisenä lähtee, pohtii Ruokanen.

-TT

Kesälahden osuuspankin Uukuniemen konttori

Kesälahden osuuspankin Uukuniemen konttori.

Vanhemmat artikkelit «