May 24 2016

Vaatteiden myyntiä Hangosta Nuorgamiin

Pop-up vaatekauppa Niukkalan mäellä 24.5. Kuva: JL.

Pop-up vaatekauppa Niukkalan mäellä 24.5. Kuva: JL

Niukkalan mäelle, entisen (ja mahdollisesti myös tulevan) kaupan pihalle oli tiistai aamuna 24.5 ilmestynyt yllättäen iso telttaviritelmä. Monet saattoivat jo elätellä toiveita kaupan aukeamisesta, kun kesätoritkaan eivät vielä ole ajankohtaisia. Valitettavasti kaupan aukeamista joudutaan kuitenkin vielä odottelemaan. Teltat olivat nimittäin pystyttäneet Arto Lukki ja Airi Nummelin Rovaniemeltä. He kiertävät pitkin Suomea myyden naisten ja miesten vaatteita.

-Reitti kulkee Hangosta Nuorgamiin, tarkentaa Lukki.

Lukki kertoo aloittaneensa vaatteiden myynnin vuonna 1988. Täysipäiväiseksi työksi se muuttui vuotta myöhemmin. Uukuniemelle Lukki ja Nummelin saapuivat nyt ensimmäistä kertaa, vaikka Suomea on kierretty jo vuosia.

-Kuulin aikanaan toiselta myyjältä tästä paikasta. Kehui, että se on hienoa seutua. Niin kuin onkin. Parikymmentä vuotta on pitänyt täällä käydä ja nyt sitten tultiin, kertoo Lukki.

Pienet paikat parhaita

Uukuniemen visiitti kannatti, vaikka tiistaipäivä ja lomalaisten puuttuminen verottikin hieman myyntiä.

-Aamupäivästä kävi mukavasti porukkaa. Vanhempaa väkeä pääasiassa. Pikkuiset paikat on parhaita. Enemmän täällä on käynyt kuin Parikkalan torilla, kertoo Lukki ja harmittelee että nuoret ostavat nykyään vaatteet ennemmin internetistä.

-Se on sellaista arpakauppaa, tästä kun ostat niin voit vaikka käydä kotona ensin sovittamassa, jatkaa Lukki.

Huomenna myynti jatkuu Kesälahdella ja sieltä sitten nokka kohti pohjoista.

Mikäli vaatekaupat Uukuniemellä jäivät väliin, niin ei hätää, sillä Lukin yritys Al- vaatteet palaa Niukkalan mäelle jälleen heinäkuun 4. päivä!

-TT

May 23 2016

Niukkalan urheilukentällä jäätiin sentin päähän Juha Tiaisen SE-tuloksesta

Kovia tuloksia Juha Tiaisen muistokilpailuissa.

Lauantaina 21.5 vietettiin monella tapaa hienoa urheilupäivää. Suomi pelasi jääkiekon MM-välierässä ja Uukuniemen urheilukentällä kisailtiin edesmenneen moukarinheiton olympiavoittajan Juha Tiaisen muistokilpailut. Sateisesta ja koleasta säästä huolimatta perinteisiin heittokilpailuihin oli saapunut runsaasti osanottajia. Lajeina olivat moukari, kuula ja painonheitto. Kovatasoisessa kilpailussa rikottiin omia-, ja piirinennätyksiä oikein urakalla, unohtamatta painonheiton kahta Suomen ennätystä.

 

kisat_1 copy70m ylittyi Niukkalan kentällä vuosikymmenten jälkeen

Kilpailut aloitettiin moukarinheitolla. Sade piiskasi ja toimitsijoilla riitti kiirettä jotta kehuttu moukaririnki pysyi mahdollisimman kuivana.

-Ei tämä sade oikeastaan muulla tavalla vaikuta, kuin että yleisön tunnelmaa se saattaa hieman latistaa, kertoo Sakari Tiainen, joka toimi kisojen yhtenä järjestäjistä ja toimitsijoista.

Tiainen tiesi mistä puhui, sillä nuoret urheilijalupaukset osoittivat että huonommallakin kelillä voi tehdä kovia tuloksia. Tästä hyvänä esimerkkinä miesten sarjan voittaneen Kiuruveden Urheilijoiden Tommi Remeksen heittämä 72,55. Tulos on Remeksen uusi ennätys ja Pohjois-Savon piirinennätys. Lisäksi tuloksella mennään Suomen tilastossa kolmanneksi ja alle 23 vuotiaiden Euroopan tilastossa viidenneksi.

Kiuruveden urheilijoiden Tommi Remes valmistautuu heittoonsa.

Kiuruveden Urheilijoiden Tommi Remes valmistautuu heittoonsa. Remes heitti kilpailussa ennätyksekseen 72,55.

 

Remes on myös vuosikymmeniin ainoa joka on pystynyt rikkomaan 70 metrin rajan Niukkalan legendaarisella heittopaikalla.

Tästä huolimatta täysin tyytyväinen Remes ei kuitenkaan heittoihinsa ollut.

-Vielä jäi varastoon, mutta avauskisaksi ihan hyvä, tiivisti Remes ensimmäisen lajinsa.

Kesän tavoitteeksi hän on asettanut heinäkuussa Amsterdamissa käytävien EM-kisojen kisarajan 73.50.

Niukkalan urheilukentällä käydyn miesten moukarikilpailun toiseksi sijoittunut Pyhäselän Urheilijoiden Markus Kokkonen heitti myös oman ennätyksensä ja alle 23 vuotiaiden Pohjois-Karjalan piirinennätyksen. Tavoitteena ollut 70 metriä jäi kuitenkin kauden ensimmäisessä kisassa niukasti rikkomatta. Kokkosen tulos oli 69,83.

-Vähän on vielä hakusessa. Varaa on parantaa, mietti Kokkonen suoritustaan.

 

 

kisat_2 copy

Miesten moukarinheiton mitalistit Juha Tiaisen muistokilpailuissa. Vasemmalla voittaja Tommi Remes, toiseksi sijoittui Markus Kokkonen (keskellä) ja kolmanneksi Pekka Peltoniemi.

Sama valmentaja

Remestä ja Kokkosta yhdistää lajin ja nuoren iän lisäksi myös yhteinen valmentaja. Näitä kahta Suomen moukarinheiton huippulupausta valmentaa uukuniemeläinen, olympiavoittaja Juha Tiaisen veli, Sakari Tiainen.
Vaikka kilpailu on välillä kovaa, ovat nuorukaiset hyviä kavereita keskenään ja pyrkivät tsemppaamaan toisiaan aina parempiin tuloksiin.

-Huonompi hommahan se olisi jos ei oltaisi kavereita, kun samalla valmentajalla ollaan, nauravat Remes ja Kokkonen ja kertovat että seuraavan kerran he ottavat mittaa toisistaan Espoossa 6.6.

Myös muissa sarjoissa nähtiin Niukkalan urheilukentällä hienoja kaaria. N19 moukarissa Ristiinan Urheilijoiden Emilia Olkkosen tulos 60,04 on N19 sarjan Etelä-Savon piirinennätys ja oikeuttaa kyseisessä sarjassa Euroopan tilastoissa sijalle kahdeksan. M19 sarjassa Sulkavan Urheilijoiden Niko Partanen paransi ennätystään lähes kuusi metriä tulokseen 66,48.

Moukarinheiton jälkeen vuorossa oli kuulantyöntö. Siinä M17 sarjassa Pyhäselän Urheilijoiden Ville Halonen pukkasi 15,34 ja N19 sarjassa Savonlinnan Riennon Henna Sallinen pisti Uukuniemen kenttäennätyksen uusiksi tuloksella 13,31.

Molempien lajien juniorisarjoissa rikottiin myös useita omia ennätyksiä ja tehtiin kotimaisia kärkituloksia.

 

kisat_3 copy

Markus Kokkonen ja Tommi Remes seuraavat tarkasti joko Kokkosella olisi mennyt 70 metriä rikki.

Sentin päähän Juha Tiaisen painonheiton SE-tuloksesta

Kisat päättäneessä painonheitossa koettiinkin sitten jo hieman urheilun draamaa, kun miesten sarjassa heittänyt Markus Kokkonen jäi vaivaisen sentin päähän olympiavoittaja Juha Tiaisen Suomen ennätyksestä 22,13. Huikean sarjan (kaikki mitatut heitot yli 20m) heittänyt Kokkonen saa kuitenkin olla varsin tyytyväinen suoritukseensa, sillä tulos 22.12 on hänen oma ennätyksensä, 23 vuotiaiden sarjan uusi SE, Pohjois-Karjalan piirinennätys ja tietenkin kaikkien aikojen toiseksi pisin heitto Suomessa.

Naisten puolella Ristiinan urheilijoiden Emilia Olkkonen heitti N19 sarjan SE lukemiksi 17.93.Tulos on myös uusi Etelä-Savon naisten piirinennätys ja kaikkien aikojen Suomen naisten tilaston neljäs.

Naisten heittopaino painaa 9,08kg ja miesten 15,88kg.

-TT

 

Kilpailun tulokset.

Kilpailun tulokset.

kisat_6 copy

T15 sarjan mitalikolmikko. Voittaja Savonlinnan Riennon Minttu Kovanen tuloksella 47,00, toisena Outokummun Partion Anna-Stiina Heikkinen tuloksella 41,82 ja kolmantena Imatran Urheilijoiden Sanna Räsänen tuloksella 31,66.

kisat_10 copy

Kilpailun palkinnot jakoivat Uukuniemen Urheilijoiden kunniapuheenjohtaja Martti Lemetyinen ja nykyinen puheenjohtaja Katri Levänen. Kuvassa Lemetyinen jakaa naisten painonheiton pokaalit voittaja Emilia Olkkoselle (RistU) ja toiseksi tulleelle Minttu Kovaselle (SavRi). Taustalla näkyy kuinka myös biisonit olivat tulleet seuraamaan kovatasoisia kilpailuja.

kisat_5 copy

kisat_12 copy

kisat_11 copy

Uukuniemeläisen Sakari Tiaisen (keskellä) valmennustiimiin kuuluu neljä nuorta urheilijalupausta: Markus Kokkonen, Tommi Remes, Niko Partanen ja Minttu Kovanen.

 

May 16 2016

Kummunkorkea koululla nautittiin Pohjolan superruoasta

Kevät on jo pitkällä, järvivesi lämpenee ja kesä sen kuin lähestyy. Kohta ovat metsät täynnä marjoja, vilja kasvaa pelloilla ja ahti antaa antejaan.

Terveellinen ruokavalio on nyt in ja superruoat ovat suosittuja. Luontaistuotekaupoista ostetaan entistä enemmän kaukomailta tuotuja tuotteita kuten gojimarjoja, macajuurta, incamarjoja ja raakakaakaota. Metsät, järvet ja pellot ovat kuitenkin myös puhdasta ja turvallista superruokaa pullollaan.

 

Kummunkorkea koulussa järjestetyssä Pohjolan Superruuat lautaselle -kurssilla oli iloinen tunnelma. Herkulliset härkäpapu-juurespihvit valmistuivat asiantuntija Sari Paajasen (toinen vasemmalta) opastuksella. Pihvit valmistivat Jussi Ranta (vasemmalla) ja Anne Tiitta. Esko Berg taituroi puolestaan poimunlehti-kaalisalaatin.

Kummunkorkea koulussa järjestetyssä Pohjolan Superruuat lautaselle -kurssilla oli iloinen tunnelma. Herkulliset härkäpapu-juurespihvit valmistuivat asiantuntija Sari Paajasen (toinen vasemmalta) opastuksella. Pihvit valmistivat Jussi Ranta (vasemmalla) ja Anne Tiitta. Esko Berg taituroi puolestaan poimunlehti-kaalisalaatin.

Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät lauantaina 14.5 Kummunkorkea koululla Pohjolan Superruuat lautaselle –kurssin. Kurssille oli saapunut 15 aikuista ja 2 lasta.

Asiantuntija ja kurssin vetäjä Sari Paajanen luennoi aluksi Maa- ja kotitalousnaisten “Superruokaa Pohjolasta hankkeesta” sekä superruokien ja Pohjolan ruokavalion eduista. Tämän jälkeen kurssilaiset pääsivät valmistamaan herkullisen lähiruokamenun, jota sitten lopussa yhdessä maisteltiin. Menu sisälsi muun muassa härkäpapu-juurespihvit kermaviilikastikkeella, siemennäkkileipää punajuuripestolla ja ketunleipäpannacottaa.

Vaikka välillä keittiössä tuntui olevan hieman ahdasta, se ei latistanut tunnelmaa. Ruokaa tehtiin hymyssä suin ja toisten kanssa rupatellessa. Paajasella riitti kiirettä, sillä ohjeita piti jakaa puolelta toiselle.

-Oikein hyvin on kurssi sujunut ja mukavasti saatiin tänne ihmisiä, kertoo Paajanen opastaen samalla kuinka hauki fileroidaan.

 

 

Irma Kuisma-Berg ohjeistaa miestään Esko Bergiä salaatinteossa. -Grillaaminen ja savustus ovat yleensä minun heiniäni, nauraa Esko Berg.

Irma Kuisma-Berg ohjeistaa miestään Esko Bergiä salaatinteossa. -Grillaaminen ja savustus ovat yleensä minun heiniäni, nauraa Esko Berg.

Gran Canarialta Anttosenmälle muikkuja syömään

Kummun Korkeakoululle olivat saapuneet myös viimeiset kuusi talvea Las Palmasissa, Gran Canarialla, viettäneet Esko Berg ja Irma Kuisma-Berg.

-Tulimme käymään syntymäpesällä Anttosenmäellä, josta 60-luvulla tuli lähdettyä työn perässä Helsinkiin, selventää Esko Berg.

Berg ja Kuisma-Berg kertoivat saaneensa kurssilta paljon hyvää ja hyödyllistä informaatiota. Vaikka pariskunta viettääkin talvet Atlantin valtameren äärellä, ei kalaruokia ole Las Palmasissa hirveästi tarjolla.

-Muikkua ja ahventa tuleekin sitten syötyä paljon silloin kun olemme täällä, kertoo Berg.

Maa- ja kotitalousnaisten 2-vuotinen hanke

Maa- ja kotitalousnaiset haluavat 2-vuotisella “Superruokaa Pohjolasta” hankkeellaan jakaa iloa lähiruoasta kaikkien ulottuville.

-Meille tuputetaan ulkolaista ruokaa, jonka kasvatuksessa on käytetty torjunta-aineita. Pyrimme hankkeellamme tuomaan esille sen, että todellinen superruoka ja terveellisempi vaihtoehto löytyy läheltä, kertoo Paajanen.

 

Hän jatkaa, että Pohjolassa tuotetaan puhtaita elintarvikkeita, sillä kylmän talven ansiosta kasvinsuojeluaineita ei tarvitse käyttää yhtä paljon kuin lämpimissä maissa.

Superruoalla tarkoitetaan erittäin ravinnetiheitä luonnon ruoka-aineita, jotka ovat varastoineet itseensä mahdollisimman paljon mineraaleja, vitamiineja ja antioksidantteja, kuten marjat, villivihannekset, viljat, kalat ja kasvikset.

Pohjolan keittiö onkin viime aikoina nostanut suosiotaan maailmalla sen herkullisuuden ja terveellisyyden takia. Jos Pohjolan ruokavaliota noudatetaan suositusten mukaan, sillä on hyviä terveysvaikutuksia. Myös luonto ja lompakko kiittävät, kun syömme lähellä tuotettua ruokaa. Juurekset, kaalit ja marjat ova hyvin edullisia, eikä energiaa kulu turhaan kuljetukseen. Ilmastonvaikutukset pienenevät, kun vaalitaan lähellä tuotettua, sesonginmukaista ruokaa.

Voidaankin sanoa että innostus superruokia kohtaan on paluuta juurille; tehdään ja opitaan tekemään ruokaa tuoreista ja terveellisistä lähiraaka-aineista.

-TT

 

Kurssin vetäjä Sari Paajanen seurasi kuin Mirja Ulmaselta ja Jarkko Valjukselta sujui hauen filerointi.

Kurssin vetäjä Sari Paajanen seurasi kuinka Mirja Ulmaselta ja Jarkko Valjukselta sujui hauen filerointi.

2 ja 4 vuotiaat Matilda ja Martta Naukkarinen olivat kurssin nuorimmat osallistujat. Ainakin Matilda tykkäsi kovasti siemennäkkileivästä.

Matilda (2v) ja Martta (4v) Naukkarinen olivat kurssin nuorimmat osallistujat. Ainakin Matilda tykkäsi kovasti siemennäkkileivästä.

superfood_11

Härkäpapu-juurespihvit pannulla.

superfood_5

May 16 2016

Pirtti tulessa -mitä teet? Kyläturvallisuuspäivä Kummunkorkea koululla la 28.5.

Pirtti tulessa

May 15 2016

Papinniemen leirintäalue valmiina uudelle aikakaudelle

Papinniemen leirintäalueen kohtalo on ollut viimeisten vuosien aikana yksi isoimmista puheenaiheista uukuniemeläisten keskuudessa. Parikkalan kunnan ilmoittaessa leirintäalueen myymisestä, alkoivat kyläläiset huolestua säilyykö alue myös tulevaisuudessa kaikkien rakastamana leirintäalueena. Pelättiin että Papinniemi myytäisiin ulkolaiselle ja jollekin joka ei paikkaa osaisi arvostaa.

 

-Vielä ei onnistu ulkoistaminen, joten myös käytännön hommat on itse tehtävä, nauraa Niko Hälvä  leirintäalueen uutta esiintymislavaa rakentaessaan.

-Vielä ei onnistu ulkoistaminen, joten myös käytännön hommat on itse tehtävä, nauraa Niko Hälvä leirintäalueen uutta esiintymislavaa rakentaessaan.

Leirintäalue päätyi lopulta tuttuihin käsiin

Monella paikallisella ja ulkopaikkakuntalaisella on vuosia jatkunut vahva side alueeseen. Niin myös Uukuniemeltä lähtöisen olevalla ja nykyisin Parikkalan Koitsanlahdella asuvalla Niko Hälvällä.

Hälvä oli aidosti huolisssaan Papinniemen kohtalosta. Onhan hän Uukuniemeltä kotoisin ja toiminut aikoinaan viisi kesää Papinniemen leirintäalueen yrittäjänä.

Parikkalan kunta oli vuosia yrittänyt löytää alueelle pitkäaikaista yrittäjää. Vuosi sitten kunnalla oli jälleen valtakunnallinen haku päällä. Pitkän pohdinnan jälkeen, kevättalvella 2015, Hälvä päätti jättää alueesta tarjouksen.

-Jonkinlainen kiintymys alueeseen, halu kehittää sitä ja se, että alue säilyisi kyläläisten kohtaamispaikkana ja matkailualueena vaikuttivat lopulliseen päätökseen. Olisiko peräti ollut viimeinen hakupäivä kun laitoin tarjouksen, naurahtaa Hälvä.

Hieman pitkittyneiden, mutta hyvässä hengessä tehtyjen neuvottelujen jälkeen Hälvä ja Parikkalan kunta pääsivät lopulta yhteisymmärrykseen sopimuksen ehdoista. Alueesta tehtiin lopulliset kaupat viime maaliskuun alussa. Hälvän perustama Papinniemen matkailu Oy omistaa alueen rakennukset. Parikkalan kunta omistaa maapohjan, johon tehtiin 25-vuoden vuokrasopimus. Papinniemen matkailu Oy:llä on kuitenkin 5 vuoden osto-oikeus maapohjaan, sillä ehdolla, että alueelle on tehty 100 neliön edestä uusia rakennuksia.

Lauantaina 14.5 leirintäalueella oli vielä suhteellisen hiljaista. Kolme matkailuautoa oli saapunut nauttimaan kauniista kevätsäästä.

Lauantaina 14.5 leirintäalueella oli vielä suhteellisen hiljaista. Kolme matkailuautoa oli saapunut nauttimaan kauniista kevätsäästä.

Papinniemen tulevaisuus näyttää valoisalta

Hälvällä on vahva yrittäjyystausta. Viiden Papinniemen leiritäalueen yrittäjänä vietetyn kesän lisäksi hän on pyörittänyt neljä vuotta Iloisen Pässin Maalaispuotia Parikkalan Koitsanlahdella. Kahden yrityksen pyörittäminen voi ulkopuoliselle kuulostaa erittäin haastavalta.

-Onhan siinä omat haasteensa. Olen jo nyt huomannut, että ajankäytössä on vaikeuksia kun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Toisaalta etuna on tässä se, että meillä on Iloisen Pässin kautta valmiina jo hyvä asiakaskunta ja tavarantoimittajat. Molemmat yritykset ovat kuitenkin vielä suhteellisen pieniä ja kulkevat tavallaan limittäin.

Hälvällä on selvät suunnitelmat leirintäalueen kehittämiselle. Uuden rantasaunan, josta löytyy myös majoitusmahdollisuus, rakentaminen alkaa syksyllä ja se valmistuu viimeistään ensi keväänä. Vuosien 2017-2018 aikana Hälvällä on tarkoitus rakentaa kolme uutta ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettua mökkiä. Tarkoitus on muutenkin luoda alueelle ympärivuotista toimintaa.

Jo tänä kesänä leirintäalueella on nähtävissä pieniä muutoksia ja parannuksia. Ravintolan upea terassi saa lasituksen, jolloin terassilla kelpaa viettää aikaa myös juhannussäällä. Tulevia tapahtumia ja esiintyjiä varten Hälvä on rakentanut terassin eteen esiintymislavan. Vanhoihin mökkeihin on alettu tekemään pientä pintaremonttia ja lapsille on luvassa trampoliini ja liukumäki. Tulevaisuudessa Papinniemessä pääsee pelaamaan mini-, ja frisbeegolfia.

Iloisesta Pässistä tutut lähiruokatuotteet tulevat myyntiin myös Papinniemeen. Pienestä myymälästä löytyy muun muassa paikallisia lihatuotteita, marjoja ja perunoita. Ravintolapuoli laajenee entisestään ja tuttujen biisoniburgereiden lisäksiä kesällä Papinniemessä on tarjolla myös kalaruokia, sekä pihvejä.

Kaikille avoin paikka

Herkullisten biisoniburgerien lisäksi Papinniemi houkuttelee ihmisiä niin ikään upean hiekkarannan ja luonnon takia. Toisin kuin monille muilla leirintäalueille, on Papinniemeen aina ollut vapaa pääsy ilman käyntimaksuja. Moni onkin varmasti miettinyt pääseekö Papinniemeen jatkossakin viettämään kaunista kesäpäivää vaikka ei tulisikaan alueelle majoittumaan.

-Kyllä pääsee. Paikkakuntalaiset ja kaikki maailman asukkaat ovat tervetulleita. Alue on ja pysyy edelleen kaikille avoimena, vastaa Hälvä.

Mikä Papinniemessä sitten on itse yrittäjälle tärkeintä ja mikä sen kiintymyksen paikkaan on luonut? Vastaus tulee nopeasti.

-Ihmiset ja luonto. Täällä paikalliset ja matkailijat luovat omalla tavallaan sellaisen yhteisön. Ilmapiiri ja henki on mahtava. Papinniemessä näkee paljon ystäviä ja kesäasukkaita. Mie en koe tätä bisneksenä, vaan tärkeänä kohtaamispaikkana kaikille. En varmasti missään muualla olisi lähtenyt tähän. Kaikki juontaa kotiseuturakkauteen, tiivistää Hälvä.

 

Tuomas Tiainen

 

Papinniemen leirintäalueen kesä starttaa virallisesti käyntiin 28.5. Tällöin alueella vietetään kesäkauden avajaisia. Ravintola aukeaa klo 10 ja on auki yömyöhälle saakka. Klo 22 terassilla esiintyy Harri Marstio. Liput 10 euroa. A-oikeudet. Talo tarjoaa kakkukahvit ja saunan kaikille.

Avajaisista lähtien ravintola/myymälä on auki päivittäin.

Juhannusaattona 24.6 Papinniemessä vietetään perinteistä juhannusjuhlaa. Kokko klo 20.
Esiintymään tulee Marko Haavisto ja Poutahaukat. Tarjolla siis perinteiset juhannustanssit. Showtime klo 22. Liput 15 euroa.

Juhannuspäivänä 25.6 Papinniemessä esiintyy klo 22 Kari Peitsamo. Liput 10 euroa.

Mökkihinnat ovat samat kuin aikasempina vuosina eli 60 – 70 euroa riippuen mökistä. Sesongin (16.6 – 15.8) ulkopuolella 20 % alennus mökkihinnoista.

 

May 13 2016

Kesälahden Osuuspankki järjestää lasten Hippokisat 18.5.

 

Hippokisat 18.5.2016

Apr 28 2016

Maa- ja kotitalousnaiset järjestävät Superruokaa Pohjolasta -ruokakurssin

Etelä-Karjalan maa- ja kotitalousnaiset järjestävät Superruokaa Pohjolasta -ruokakurssin lauantaina 14.5. klo 10 alkaen Kummun Korkeakoululla.

Ruokakurssilla tutustutaan lähellä kasvaviin superruokiin, niiden terveysvaikutuksiin sekä käyttöön ruuanlaitossa.

Kurssille ilmoittautumiset viimeistään 9.5. mennessä Sari Paajaselle: sari.paajanen@maajakotitalousnaiset.fi tai 040 516 7501.

Kurssin hinta: 10e/hlö

SuperruokaaPohjolasta-tapahtuma2

Apr 06 2016

Vanhoja valokuvia tunnistettavaksi

Kuvat lähetti Oiva Kokko (juuret Niukkalassa, Kokonlahdessa ja Sikopohjassa).

Jos tunnistat henkilöitä tai tapahtumia, voit lähettää viestiä oiva.kokko (at) elisanet.fi tai kommenttina tähän artikkeliin.

Niukkalan nuoria miehiä

Niukkalan nuoria miehiä

Keskellä Otto ja Meeri Kokko,  muut tuntem.

Keskellä Otto ja Meeri Kokko, muut tuntem.

Kuva todennäköisesti Timolahdesta.

Kuva todennäköisesti Timolahdesta.

Apr 03 2016

Brysselin kevät -pommi-iskuista huolimatta

(Kuva: Tarja Tiainen-Balsby)

(Kuva: Tarja Tiainen-Balsby)

Uskon että meillä kaikilla on elämämme aikana ollut hetkiä jotka muistamme aina. Muistamme missä olimme. Kenen kanssa. Ja sen tunteiden kuohun jonka tapahtuma aiheutti. Ilon. Surun. Järkytyksen. Itse muistan selkeästi sen hetken kun kuulin autoradiosta Presidentti Urho Kekkosen kuolleen. Kun kelloradio herätti minut viestillä Estonian uppoamisesta. Kun nain televisiosta 9/11 lentokoneiden törmäävän New Yorkin kaksoistorneihin. Ja viimeksi tiistai aamun 22. maaliskuuta, kun puhelin piippasi ja sain ilmoituksen ”Tämä on turva viesti. Brysselin lentokentällä on räjähtänyt kaksi pommia. Lentokenttä on evakuoitu. ”
Ensimmäinen ajatukseni oli –”Onko tämä taas testi oikean hätätilanteen varalta?” Harjoitustekstiviestit, sähköpostit ja toimiston evakuointi ovat meille jo tuttuja. ”Ei. Viesti on liian julma ollakseen testi”. Teen nopeasti nettihaun ja järkytyksekseni näen että lentokenttä räjähdysten lisäksi oman työpaikkani alakerrassa olevalla metroasemalla, Maalbekissa, on räjähtänyt. Seuraava ajatukseni – ”Onneksi olemme pääsiäislomalla ja poissa Brysselistä”. Sitten seuraa shokki. Miten kolleegat? Räjähdys tapahtui juuri yleisimpään töihintulo aikaan. Laitan kädet täristen tekstarin läheisilleni –”Olemme turvassa”. Kirjaudun nettiin laittamaan viestin facebookkiin-”Koko perhe turvassa”. Laitan tekstarit läheisimmille kolleegoilleni. Seuraamme television ja netin kautta tilannette. Puhelimeni jatkaa piippaamista tilanteeseen liittyvistä turvatoimista tiedottaen. Tiesin yhden ystäväni lähtevän perheineen juuri tiistai-aamun lennolla Zaventemista. Yritän olla huolestumatta liikaa. Toivon että viiveet kolleegoideni reaktioissa tekstariini eivät johdu muusta kuin puhelinverkon tukkiutumisesta. Tai siitä että puhelimet on pidettävä lentotilassa lennon aikana. Vanhin poikani on myös jo netissä laittamassa viestiä kavereilleen että on itse OK ja tarkistamassa että Brysselissä olevat kaverit ovat OK.
Viimeinen kolleegani reagoi viiveellä ja vahvistaa että puhelinverkko tukossa. Se selittää myös sen että läheisimmät suomesta eivät reagoineet laittamaani viestiin –tekstarini ei ikinä saapunut perille. Ystävästäni kuulen vasta illalla -he olivat nousseet ilmaan vartin ennen lentokentän räjähdyksiä ja olivat laskeuduttuaan turvakarenteenissa joten eivät voineet käyttää puhelinta.
Tiedon puute kollegojen tilasta vaivasi eniten. Meitä on lähes tuhat samassa rakennuksessa juuri metroaseman yläpuolella. Yritän vakuuttaa itselleni että koska kyseessä on koulujen lomaviikko, ehkä vahingot ovat rajallisia. Suomalaiskollegoistani kuulen välikasien kautta –ilmeisesti kaikki kunnossa. Seuraamme tiiviisti uutisia lomaviikon aikana. Saan tietoa että vain yksi komission virkanainen kuollut. Mutta miten ne sadat loukkaantuneet ? On mahdotonta uskoa että kukaan kollegoistani ei olisi heidän joukossaan. Iltasanomien otsikko mainitsee raskaana olevan suomalaisnaisen loukkaantumisesta. En tunne ketään raskaana olevaa suomalaisnaista. Olen – tahtomattani -helpottunut.
Paluu lomalta lentäen Belgiaan. Ei Brysseliin, vaan pienelle alueelliselle kentälle kahden tunnin bussimatkan päähän Brysselistä. Tunnelma bussissa väsynyt ja vaimea. Takana usean tunnin odotus lähtökentällä johtuen koneen myöhäisestä saapumisesta Belgiasta. Bussi jättää meidät ilta yhdeksältä suljetun metroaseman eteen. Metro kulkee vain kl. 7-19 välisenä aikana. Ja vaikka kulkisi, niin metrolla emme kotiin menisi koska se veisi meidät juuri tuon Maalbekin aseman ohi.
Pääsiäismaanantai. Kuinka saamme automme lentokentän parkkipaikalta jossa se on ollut lomalle lähdettyämme? Lentokentän kotisivut tiedottavat että autot ovat noudettavissa tiettynä aikana päivittäin. Bussikuljetus lentokentän lähellä olevan hotellin parkkipaikalta Lentokentän parkkihallien sisäänkäynnille on järjestetty. Vain rajoitettu määrä henkilöitä sallitaan kerrallaan. Mukanaan heillä on oltava parkkilippu, auton rekisterinumero ja henkilökortti tai passi. Mitään muuta kannettavaa ei sallita. Tunnelma ankea, kenelläkään ei ole mitään sanottavaa.
Tasan viikko attentaattien jälkeen koittaa ensimmäinen työpäivä. Olen levoton omasta reaktiostani. Ja mahdollisista uutisista koskien kolleegojani. Tavallisesti menen töihin joko metrolla tai pyörällä. Kumpikin vaihtoehto on tänä aamuna poissuljettu. Pyoräni jäi ennen lomaa työpaikan parkkihalliin. Ja pelkkä ajatuskin metrolla menemisestä on -ei niinkään pelottava- mutta liian raskas. Valmistaudun henkisesti kulkemaan metroaseman sisäänkäynnin ohi toimistolleni. Kurkkua alkaa kuristaa lähestyessäni työpaikkaani. Näen jo kaukaa kukkaset, kynttilät, nallet, piirustukset, valokuvat pommi-iskun uhreista, ja seppeleet laskettuna metron suljettujen sisäänkäyntien kohdalle. Vietän hiljaisen hetken viestejä lukien: ”Rakkaus on pitkämielinen, Rakkaus on lempeä…”, ” Mummi, voithan hyvin…” Jokin televisioasema vielä filmaa. Haluaisi haastatella. En pystyisi kuitenkaan liikutukseltani sanomaan mitään. En vieläkään tiedä onko loukkaantuneiden joukossa kolleegoitani. En myöskään voi olla ajattelematta että joko mieheni tai minä olisimme voineet olla juuri siinä metrossa, sinä aamuna, siihen aikaan- jos räjähdys olisi tapahtunut tavallisena työviikkona.
Harvoin halaan niin montaa työkaveria lomalta palatessani kuin tuona ensimmäisenä työaamuna. Harvoin sanon niin monelle kolleegalleni päivän mittaan -ja vilpittömästi –”Ihana nähdä sinut”. Kaikki vaikuttavat helpottuneilta, mutta vaisuilta. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavana viikon takaisesta kokemuksista. Räjähdyksen kuulemisesta ja tuntemisesta toimistossa. Huudoista, ruudin katkusta, hälytysajoneuvojen loputtomasta ulinasta. Kuinka juuri tuona aamuna oli joku ollut aikaisessa tai myöhässä ja siten välttänyt juuri sen metron. Kuinka kollega oli poistunut samasta metrosta toisen uloskäynnin kautta juuri ennen räjähdystä. Kuinka kolleega oli lentokenttä räjähdyksistä kuultuaan päättänyt tulla töihin pyörällä metron sijaan. Shokissa olleiden kollegoiden lohduttamisesta. Kadulla istuvista ja makaavista loukkaantuneista. Ihmisistä, jotka päämäärättömästi kulkivat kadulla tietämättä mitä tehdä, minne mennä. Paniikista, kun turvamiehet huutaen komentavat ihmisiä hajaantumaan. Pelosta että tapahtuu vielä jotain lisää. Yrityksistä saada yhteyttä perheenjäseniin ja kolleegoihin. Helpotuksesta kun läheisimmät perheen jäsenet ja kolleegat ovat turvassa. Nyt viikon päästä myös kritiikkiä sekä Belgian viranomaisten että oman työnantajamme toiminnasta hätätilanteessa. Sekavista ohjeista toimistoa evakuoitaessa. Mitäänsanomattomista turvaviesteistä joita tuli tasaisena virtana. Toisaalta, me saimme edes viestejä ja ohjeistusta työnantajaltamme myös ollessamme toimiston ulkopuolella. Mieheni sai tietää tilanteesta vain minun välitykselläni.
Kahdeksan vuorokautta attentaattien jälkeen pääjohtajamme ilmoitti että yksikään meidän rakennuksemme työntekijöistä ei ole uhrien tai loukkaantuneiden joukossa. Uskomatonta. Kuinka olemme voineet olla niin onnekkaita? Yhdeksän vuorokautta attentaattien jälkeen saamme liikuttavan viestin kiitolliselta äidiltä, jonka loukkaantuneesta tyttärestä kolleegani ovat pitäneet huolta ja lohduttaneet ambulanssien saapumiseen asti.
Maalbekin metroaseman sisäänkäynnin eteen lasketut kukat alkavat nyt nuutua. Vain muutamassa kynttilässä on enää tuli. Vie kuitenkin aikansa ennen kuin yksikään metro pysähtyy tuolla asemalla. Vie aikansa ennen kuin kukaan meistä pystyy noita metron rappusia kulkemaan tai ohittamaan aseman sisäänkäynnin ajattelematta tapahtunuttu. Vie aikansa ennen kuin elämä palautuu normaaliksi. Mutta se palautuu normaaliksi. Ainakin meille jotka eivät menettäneet läheisimpiään.
Ulkona paistaa kevätaurinko. Lämmittäen. Rohkaisevasti. Kirsikkapuut ovat nupulla. Pari lämmintä päivää niin kotikatumme muuttuu vaaleanpunaiseksi kukkamereksi. Pari lämmintä päivää niin pääsemme työstämään tunteitamme keittiöpuutarhalle. Terapiaa sekin. Kuten tämä kirjoittaminen.
Toivotan kaikille Uukuniemeläisille hyvää ja turvallista kevään odotusta –missä sitten olettekin,

 

Tarja Tiainen-Balsby

(Kuva: Tarja Tiainen-Balsby)

(Kuva: Tarja Tiainen-Balsby)

Mar 29 2016

Kevät etenee ja hirvien perheidylliä

Joutsenet pellolla 30.3.2016

Joutsenet pellolla 30.3.2016

Töyhtöhyyppä keväthangilla 29.3.2016

Töyhtöhyyppä keväthangilla 29.3.2016

Pulmuspariskunta kiviä napsimassa 28.3.2016

Pulmuspariskunta kiviä napsimassa 28.3.2016

Hirviperhe nuolukiviellä kesällä 2013. Riistakamerakuvan lähetti Veikko Junna.

Hirviperhe nuolukiviellä kesällä 2013. Riistakamerakuvan lähetti Veikko Junna.

Vanhemmat artikkelit «