Jou 21 2014

Seimen valoa…

Seimi ViipurissaTuotin jouluseimen Helsingin keskustaan Pyhän Kolminaisuuden kirkolle ja samalla haluan toivottaa seimen valoa
Uukuniemelle Koivikon torppani ympäristöön ja runoni ja seimen kuvan kautta…

 

 

 

Aamuhämärässä lähden
himmeänä nään mä tähden.
Astun pihaan kuuraiseen
suljen oven hiljalleen.
Hyvään oloon pakahtuen,
toivon päivääs siunauksen.
Joulu hiljaa lähestyy
työnkin paineet keventyy.
Joulujuhlaa valmistelen 
mielessä on kuva seimen,
viestii joulun sanomasta
kumarramme Jeesus-lasta

Andreas Hänninen
Koivikon torppa

Jou 21 2014

Joulutervehdys

IMG_3521Joulutervehdys monille Uukuniemen pikkuserkuille, Ahokkaan perheelle, entisille opettajille, mukaville kaupan tätilöille ja kaikille muillekin tutuille sinne lapsuuden maisemiin ja sukulaisille muuallekin Suomeen Mäntylän Mummin perheeltä !

http://maentylae.blogspot.fi

 

Aila Pääkkö o.s. Sihvonen

Jou 20 2014

Joulutervehdys

TOIVOTAN KAIKILLE SUKULAISILLENI  UUKUNIEMEN KIRKOLLE  JA UKKOJUHOSALOLLE
HYVÄÄ JOULUA JA PARHAINTA UUTTA VUOTTA 2015!
VELI ENSIO VALTONEN

Jou 16 2014

Julkaisemme perinteiseen tapaan lukijoiden joulutervehdyksiä.

Joulutervehdyksesi Uukuniemi.info lukijoille, tuttaville tai sukulaisille voit lähettää sähköpostitse osoitteeseen aineisto@uukuniemi.info. Tervehdykseen voi liittää myös kuvan.

Jou 16 2014

Veli Ensio Valtonen muistelee: LAPSUUS JA UKKOJUHONSALO.

VANHUUS TULEE MUTTA LAPSUUS SÄILYY MUISTOISSA.

Mitä minun lapsuuteeni liittyy, ovat läheisempänä säilynyt mummola, äitini koti.

Ukkojuhonsalolta, ( Kummunsalo ) tiedän elämän jatkuvan entisessä äitini kotipaikassa, vaikka ei siinä vanhassa minun muistoissani olevassa muodossaan.
Ennen uutta rakennusta asuntona oli pieni talvisin kylmä mökki, joiden jäätyneiden ikkunoiden takaa puhaltelimme lapsina reikiä ikkunaan nähdäksemme millainen ilma ulkona oli, ulkona oli kylmää, sisällä mökissä ja asukkaissa lämpöä.

Enoni Aarne jäi erikoisesti mieleeni hänen soittonsa mandoliinilla enoni häät, ja puukko joka oli minulla mieluisa, puukosta sain haavan käteeni ja arpi on edelleen näkyvissä. Mummolan pullan tuoksu ja maku ovat vielä aitistavissani, samoin kurri ja sepraattorin ääni sekä ukki Pentin hevoskyyti, Punkasalmelta Ukkojuhonsalolle, talvi, tierat ja matka heinissä sekä vällyjen peitossa, ovat matkoja joita ei voi muistoista pois pyyhkiä.

Jatkosodan syttyminen ja sotilaiden ryhmittyminen Tarnala – Uukuniemi maantien arteen on jäänyt myös mieleeni, Ukkojuhonsalo evakuoitiin ja mummolan väki joutui evakkoon.

Tien varressa oli myös hiiltamo, jossa valmistettiin hiiliä autojen häkäpönttöihin. Hiiltamoa hoiteli myös Ytjö setäni.

Kävin myös jossain vaiheessa hetken koulua Kummun koulussa, kouluajasta jäi mieleeni laulu, ”on tiklivarpu lahjakas ens viulun soittaja”
Lapsena kuulin myös puheita (Kummun) Konnunmäen Presitentistä, seppä Ollista ja räätäl Ollista, onko henkilöä/ hernkilöitä jotka sattuisivat muistamaan jotain noista ajoista.

Veli Ensio

Jou 11 2014

Sakari Hämäläinen ja Esko Karhinen jatkavat Kesälahden Osuuspankin hallituksessa

Uukuniemen OsuuspankkiKesälahden Osuuspankin hallintoneuvosto valitsi 8.12.2014 pidetyssä kokouksessa pankille uuden hallituksen. Pankin sääntöjen mukaan Kesälahden ja Uukuniemen Osuuspankkien vuonna 2013 tapahtuneen fuusion jälkeisen viiden vuoden siirtymäajan hallituksen muodostavat neljä entisen Kesälahden Osuuspankin jäsentä, kaksi entisen Uukuniemen Osuuspankin jäsentä, sekä pankin toimitusjohtaja asemansa puolesta.

Uudessa hallituksessa jatkavat entisen Kesälahden Osuuspankin jäsenlistoilta Arto Pöllänen ja Elina Issakainen. Entisen Uukuniemen Osuuspankin jäsenlistoilta jatkavat Sakari Hämäläinen ja Esko Karhinen. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin entisen Kesälahden jäsenlistoilta Timo Heiskanen ja Mika Laukkanen. Mika Laukkanen toimi ennen valintaansa hallintoneuvoston varapuheenjohtajana ja Heiskanen hallintoneuvoston jäsenenä. Uusi hallitus on kokoontunut ja järjestäytynyt, puheenjohtajana jatkaa Arto Pöllänen ja varapuheenjohtajana jatkaa Hämäläinen.

Jou 06 2014

Seppeleenlasku sankarihaudoilla itsenäisyyspäivänä 2014

Itsenäisyyspäivänä 2014 (Kuva: Maija Ala-Nikkola)

Itsenäisyyspäivänä 2014 (Kuva: Maija Ala-Nikkola)

Markku Uimosen puhe Uukuniemen sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä 6.12.2014

Hyvät itsenäisyyspäivän juhlavieraat, hyvät seurakuntalaiset!

Olemme kokoontuneet meille kaikille niin rakkaalle Uukuniemen kirkkomäelle ja sen sankarihaudalle juhlistamaan itsenäisyytemme 97. vuosipäivää. Katseemme väkisinkin kääntyy sankarihautojen pitkään rivistöön ja tuovat ajatuksiimme ne jotka antoivat kaikkensa itsenäisyytemme puolesta, he antoivat henkensä. Se on uhraus jota myös tämän päivän uukuniemeläinen arvostaa ja kunnioittaa.

Minun sukulaisiani ei ole tälle sankarihautuumaalle siunattu. Äitini vanhin veli Olavi Pesu oli kyllä uukuniemeläisten mukana rintamalla, mutta hän selviytyi hengissä ja on nyt siunattu haudan lepoon Myrskylän hautuumaalle. Isäni Sakari Uimonen oli koko jatkosodan rintamalla, mutta hän oli kotoisin silloisen Uukuniemen naapuripitäjästä Ruskealasta ja taisteli yhdessä kiteeläisten miesten kanssa. 50-luvun alun tyypilliseen tapaan hän ei sodan yksityiskohtia lapsille kertonut, mutta koettu sota oli kuitenkin hyvin usein miesten tavatessa heidän puheissaan läsnä. Myös molempien vanhempieni perheet joutuivat muiden mukana lähtemään kotikonnuiltaan evakkoon. Jo varhaisissa lapsuusmuistoissani tuli selväksi, ettei itsenäisyys ollut suinkaan itsestäänselvyys, sen eteen olivat isämme ja koko siirtokarjalaisten lukuisa joukko tehneet suunnattomia uhrauksia. Tämä tosiasia näkyy konkreettisena katsellessamme näitä hautakivien rivistöjä ja mielessämme on suuri kunnioitus.

Tämän viikon alussa tuli talvisodan syttymisestä kuluneeksi 75 vuotta. Tuo aika talvella 1939 – 1940 oli suomen kannalta erityisen merkityksellinen ja loistavalla torjuntavoitolla saimme pitää itsenäisyytemme.
Itsenäisyys merkitsee sitä, että voimme elää vapaassa maassa ja päättää itse omista asioistamme, mutta sotien opetus nykypäivän ihmisille on myös toinen toisistamme huolta pitäminen. Kaveria ei jätetä on totisinta totta myös tänä päivänä. Varsinkin me täällä maakunnan pohjoisimmassa kolkassa olemme monesti omillamme, mutta toinen toisistamme välittämällä ja huolta pitämällä selviydymme vaikeistakin, muuten niin yksinäisistä hetkistä.

 

Markku Uimonen (Kuva: Maija Ala-Nikkola)

Markku Uimonen (Kuva: Maija Ala-Nikkola)

Seurakuntavaalit pidettiin muutama viikko sitten ja Parikkalan seurakunnan osalta kirkkovaltuusto koki suuren muutoksen, yhdeksästätoista kirkkovaltuutetusta yhdeksän on uusia. Uukuniemeläisiä valtuustoon valittiin kolme henkilöä. Uusi valtuusto kokoontuu ensi vuoden alussa ja ensimmäisenä päätettävänä asiana on kirkkoneuvoston kokoonpano. Toivottavasti uusien valtuutettujen määrä näkyy myös kirkkoneuvoston uusien jäsenten määränä. Läpinäkyvyys ja avoimuus päätöksenteossa ovat nykypäivän toimintatapoja niin yrityksissä, kunnissa kuin seurakunnissakin. Uskon, että avoimuus näkyy entistä paremmin uuden kauden kirkkovaltuuston toiminnassa.

Meidän uukuniemeläisten Lemetyisen Erkki, kirkkoherra Erkki Lemetyinen on jäänyt eläkkeelle ja hänen tilalleen siunataan virkaansa 11. tammikuuta uusi kirkkoherra Marja-Liisa Malmi. Toivotamme hänet tervetulleeksi Parikkalaan ja menestystä uudessa tehtävässä.
Julkisuudessa on vellonut viime päivinä äänekäskin keskustelu ja kirkosta eronneiden määrä on noussut huomattavasti. Voin vain toivoa että erilaisille mielipiteille annettaisiin tilaa ja hyväksytään erilaiset ihmiset, seurakunta tarvitsee seurakuntalaisia.
Itsenäisyyspäivän juhlistamistavoista aina aika-ajoin keskustellaan. Joidenkin mielestä perinteinen hiljainen ja menneitä kunnioittava juhlistaminen ei ole oikea tapa, vaan meidän pitäisi järjestää karnevaaleja ja ilojuhlia. Jokainen tietysti juhlii omalla tavallaan, mutta mielestäni meidän tehtävämme on välittää lapsillemme ja lastemme lapsille menneiden sukupolvien uhrauksista ja ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys.
uukuniemi.infon sivuilla on kuluneella viikolla julkaistu Saaren koululaisten kirjoituksia itsenäisyyspäivästä.

Lainaan tähän loppuun kolmasluokkalaisen Elli Pirhosen kirjoitusta. Siinä on kaikki se mitä itsenäisyyspäivään kuuluu. Elli kirjoittaa näin:

”Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Sen kunniaksi me nostamme suomenlipun lipputankoon. Meillä koulussa on perinteenä itsenäisyyspäivänä soittaa Pohjantähden alla ja me syömme, arvomme ja laulamme. Me syömme aina lihaa joka on naudan tai sian lihaa, me syömme perunaa, salaattia, munavoita ja piirakkaa. Me arvuuttelemme suomen itsenäisyydestä.

Suomessa käytiin sotaa itsenäistymisen takia. Itsenäisyyspäivänä me kotona juhlimme itsenäisyyspäivää kuuntelemalla radiota ja katsomalla telkkaria. Itsenäisyyspäivänä minä katson linnanjuhlia. Minulla on tapana sytyttää kynttilöitä, olla pihalla ja käydä naapurissa laulamassa Maamme-laulu. Yleensä minä käyn haudoilla ukkoni haudalla. Minä kunnioitan muita suomalaisia ja sotaveteraaneja.”

Toivotan teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Jou 06 2014

Terijoen taistelu 1918 – Johan Alarik Hannosen muistelmia

Johan Alarik HannonenKun huomasin ”Karjalassa” että te vietätte Terijoen 17 vuoden vapautumisen muistojuhlaa tänään, ja kun minä olin silloin vapauttamassa Terijokea punaisten sorron alta, niin en voi vaijeta nyt olla mainitsematta miten tämä kaikki meidän puoleltamme tapahtui sinä aikana.
Astuin valkoisten riveihin Sortavalaaan 27/1-1918, puhdistettiin sortavala, taistelin Värtsilässä ja Raudussa 7 viikkoa kunnes valtasimme sen, sitten Kautsamolla ja Kivennavan kirkonkylän valtauksessa otin osaa. Kivennavalta käsin toimitettiin vakoilua Raivolaan Terijoelle ja kellomäelle. Lepäsimme ja teimme johtopäätöksen, että ylempänä mainituille kaikelle kolmelle asemalle on hyökättävä saman aikaisesti, joten joukot tuli jakaa kolmeen osaan kivennavalla. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen komppanian tehtäväksi tuli suorittaa Terijoen valtaus. Taistelin silloin toisessa komppaniassa, jota johti E Pesonen, samalla voin mainita, että nykyään on miehiä joukkueessa saman verran kuin silloin komppaniassa, sekä että Kivennavalla nimitetty Veikko Läheniemen tilalle pataljoonan päälliköksi Hämäläinen tuli mukaan Terijoen valtaukseen.
Kun sitten huhtikuun 22 päivän aamulla varhain läksimme liikkeelle Kivennavan pappilasta ja sen lähellä olevista taloista, jossa miehemme oli silloin majoitettu, marssimme Kellomäen ja Terijoen välistä suuntaa ja tulimme seutuun, jossa oli paljon entisiä Venäläisten huviloita tuuheitten puitten suojissa, teitä ristiin ja rastiin kuten kaupungissa. Tämän seudun nimeä en muista, en ole varma tokkopa lienen kuullutkaan. Tähän jäi meidän kuormastomme, sillä tästä ei pitänyt olla enää pitkä matka Terijoelle. Tässä miehet ravittiin ja tehtiin hyökkäys suunnitelma ja samalla miehiä koitettiin innostaa että meille tulee suunnattomat summat apujoukkoja joista ei todellisuudessa ollut hämärintä aavistustakaan, sillä miehet oli silloin ylös nostettu joka puolella, eikä lisävoimien saannin mahdollisuutta todellisuudessa sillä kertaa ollut. Tunsin tilanteen jotenkin tarkkaan sillä kivennavalla meidän vankiksi joutuneelta punaselta sotilaalta koitin ottaa mahdollisimman tarkat tiedot ja olin varma siintä, että Terijoella oli punasilla näistä kolmesta asemasta parhaimmat voimat, ja että Inosta voi ampua tykillä Terijoelle tarvittaessa, tästä johtui että meidän miesten mieliala oli tavallista vakavampi Terijoen taisteluun ryhtyessä.

Taistelusuunnitelma oli seuraava: Ensimmäisen komppanian oli määrä aloittaa hyökkäys Terijoen asemaa kohten Kivennavan puoleiselta sivulta. Toisen ja kolmannen komppanian oli määrä katkaista rata Kellomäen ja Terijoen väliltä, varmentaa ratanvarsi ylikäytävän kohdalta ja tehdä saartoliike Terijoen kauppalan eteläiselle ja läntiselle puolelle josta kello 1 päivällä kun ensimmäinen komppania aloittaa hyökkäyksen itäiseltä sivulta puristaa punaisten joukot ketjuun ja näin piti tulla Terijoki yllätyksenä vallatuksi äkkiä. Kun me marssimme Terijoen ja Kellomäen välillä olevaa metsätietä radan varteen ja aiomme ruveta räjäyttämään kiskoja, samassa kuului junan tulo Pietarista päin jolloin laskimme, että tämä on kaikki tuloa Suomelle antaa tulla, joten peräännyimme takanamme olevaan tiheään näreikköön piiloon ettei junasta voi huomata meitä. Tässä huomasimme että ohi kulkeva juna oli panssaroitu veturi sekä vaunut. Juna oli varustettu tykeillä ja konekivääri jonka myöskin ehdimme huomata.
Kun juna oli mennyt Terijoelle samassa hyökkäsimme taas radalle jolloin molemmat kiskot kahdesta kohden radasta irti ja metsään. Nyt jätettiin yksi konekivääri miehineen radan varteen vartiota pitämään. Tällä kohden on hiekkakumpu aivan radan varrella Suomenlahden puolella radasta ja jonkunmoinen tie kulkee radan poikki jota tietä myöten kuljettiin kuormaston luota radalle.
Nyt muodosti toinen ja kolmas komppania ketjun joka alkoi edetä Suomenlahden rantaa kohden ja sieltä kaartoliikkeellä Terijoen kauppalaa kohden jolloin saavuimme aivan asuttuun seutuun josta alkoi olla taloja tiheässä.
Kun oli kevät rospuutta käsissä oli aika kiusallista laskeutua matalaksi maahan vesiluoson kohtaan, eikä aina ollut aika etsiä kuivaa paikkaa kun kuula suihku tuli itän suunnasta, johon vastattiin samalla mitalla takaisin. Kohta kumminki ampuminen taukosi, jolloin kolmannesta komppaniasta lähetettiin tietustajat ottamaan selvää tilanteesta. Jonkun ajan kuluttua saapui tietustelijat tuoden semmoiset terveiset, että panssari-juna on perääntynyt siihen mistä tultiin radasta yli ja rataa rakennetaan sekä radan varrella on punasien ketju edessä. Tämän kuultuaan koko kolmas komppania läksi perääntymään karkuun ja kehoittivat meitä seuraaman heitän esimerkkiä, vaan kun me olimme toisessa komppaniassa kaikki semmoisia, jotka olimme koko talven saaneet olla tulessa ja kuljimme voitosta voittoon, niin emme jaksaneet pitää totena että punaset pystyy meitä saartamaan, joten emme lähteneet livohkaan. Kuitenkin lähetettiin toisesta komppaniasta tietustelijat uudestaan jotka tuovat varman selvän miten on tilanne. Jonkun ajan kuluttua tulivatkin osa tietustelijat jotka ei jääneet punasten käsiin (tietustelija Uuno Karhun sai punaset kiinni ja pistimillä surmasivat) ja kertoivat että tilanne on kuin edelliset tietustelijat kertoivat, vaan lisäksi nyt ovat punaset vetäneet ketjun rautatiestä Suomen lahteen, että nyt ei pakotietä auki muuta kuin Suomenlahdelle joka sekin oli silloin heikolla jäällä, jota tietä ei voinut ajatella.
Kun tämän sain kuulla menin heti siellä olevan pataljoonan päällikön Hämäläisen luo ja kysyin, että mitä nyt on tehtävä, saamatta kuitenkaan mitään vastausta. Sitten menin siellä olevan komppanianpäällikkö E Pesosen luo jolta myöskin kysyin, että mitäs nyt tehdään kun saarroksissa ollaan, johon hän antoi sen vastauksen että Hannonen toimii nyt aivan itsenäisesti miten vaan parhaakseen näkee. Tämän kuultuani ettei he pysty johtamaan menin miesten luo ketjuun ja selvitin tilanteen joiden kanssa teimme yhdessä sen päätöksen että vankiksi emme jää, me murramme punasien ketjun samasta paikasta mistä olimme tulleet yli rautatien, jotta saamme yhteyden kuormaston kanssa. Lupasin johtaa miehiä ja he lupasivat seurata minua viimeiseen hengenvetoon saakka. Olin rukouksessa jumalalta pyytänyt voimia ja suojelusta josta sainkin semmoisen varmuuten, etten pitänyt vihollisien voimia itseäni parempana, sekä olin aivan varma voitosta vaihka en ottanut mukaan kuin parikymmentä miestä konekivääreineen. Tällä voimalla maastoa etuksemme käyttäen marssimme aivan rautatien varrella olevalle kummulle jossa panssarijuna seisoi ja venäläiset sekä punaset touhusi täyttäpäätä ja nauroivat hyvin sanonko pirullista naurua joka koski kuin tikarin isku meihin.
Kun saimme kaikki konekiväärit kuntoon annoin heti kaikille yhteisen käskyn ampua jolloin rytäkkä alkoi. Konekiväärimme syyti tulta 70 metrin päässä alhaalla olevaa junaa josta taas ammuttiin aika kovalla voimalla sitä mäkeä, minkä harjalle me olimme. Kun punasilla oli mahdoton ampua meitä ylös ei meillä mitään vaaraa näin ollen ollut, se ketju minkä punaset olivat vetäneet piirittääkseen meitän joukkoja sai tarpeekseen kauhua siintä ampumisen paljoudesta mikä syntyi meidän ja panssarijunan kesken, ettei sille muuta käskyä tarvittu kun ne raivas luunsa metsän suojaan.
Kun noin 20 minuuttia oli ammuttu taukoamatta alkoi junasta kuulua itkua ja parkua, samassa veturi alkoi puuhkaa ja ennen ½ tuntia juna läksi täydellä voimalla Terijoelle päin kulkemaan, vaan pysähtyi noin 300 metrin päähän ja alkoi sieltä ampua meitä tykillä kuitenkaan osumatta. Kun asemamme nyt oli viholliseen nähden meille epämukava, annoin määräyksen että on nopeesti muututtava yli menevän tien varteen mäen suojaan, johon muuttuessamme tapasimmekin oman konekiväärimme täydessä kunnossa joka oli jätetty ylimennessä vartioimaan rataa. Tällä annoimme ensiksi tulta kunnes toiset tulikoneet taas saatiin kuntoon.
Kyllä venäläiset tykillä työnti meille kranaattia ja krapnellia ilman surematta minkän ehti. Me taas emme säästäneet sitä mitä meillä oli. Näin tapeltiin sikäli kuin meillä poruhkat piisas ja kun saimme jälki sakin kaikki kokoon lähdettiin kuormaston luokse aamuyötä viettämään, vieden mukanamme punasien sotilaita ja sanitaaria joita metsässä saatiin vankiksi kun ne oli sinne pakoon menneet.
Kuormaston luona tapasimme ensimmäisen ja kolmannen komppanian jo lepoasennossa kun sinne saavuimme ja yövyimme johonkin venäläisten kylmään huvilaan, niin että tukka oli tarttunut permantoon kiini kun aamulla oli herätys ja lähdettiin uudella voimalla seuraavana aamuna valtaamaan Terijokea. Nyt kun saavuimme Terijoen kauppalaan otettiin meidät täällä laululla vastaan ja joku neiti tai nuori rouvako lie ollut kun minulle tuliaisiksi kukkasen antoi, joka oli silloin mielestäni niin suuriarvoinen että tahtoi ilosta silmiini kyyneleet tulla. En muista koskaan voileivän niin makealta maistuneen, kun silloin kun Terijoen neitit meille ensimmäiset voileivät teki. Samalla kertoivat ihmeitä punaisten ”kenraali” Kaljusesta, että se täällä syyttömiä ihmisiä surmasi huvikseen kirjoituspöytänsä takaa Terijoen asemahuoneessa jossa tuntui monta kuulan arpea kun oli karistunut rappuun kiviseinästä irti. Suurta kiitollisuutta tunsimme sitä asemavirkailijaa kohtaan joka oli katkaissut johtolankan aseman kellariin jolla punaset aikoivat räjäyttää koko asemarakennuksen ilmaan, kun me tutkimme asiaa totesimme, että aseman kellarissa oli 350 kg räjähdysainetta joka olisi voinut viedä osan koko Terijoen kauppalasta. Kun me oltiin jo Terijoen herroina kuului kova rapina Raivolasta ja kellomäeltä jotka myöhemmin vallattiin. Me pidimme vartiota jonkun aikaa ja kokosimme punaisia tutkittavaksi. Tyrisevällä kävimme useasti resinalla ja mielellämme olisimme viipyneet Terijoella kauvemminkin, vaan kun piti lähteä Viipuria kohden vierimään. Kerran meitä Terijoella ollessamme hälytettiin Inoon ja olimmekin jo matkalla sinne vaan kohta otettiin komento takaisin. Joten sain Alli Suurosen kanssa pistää kohtalon valssin tahdissa. Tämmöinen oli Terijoen valtaus.
Lopuksi lausun, että eläköön Terijoen rintamamiesyhdistys, jotta olisi rajoilla rauha, ettei meidän enää Uukuniemeltä asti tarvitsis tulla sinne rauhaa rakentamaan, Se reissu tuli meille mahdottoman kalliiksi. Vaihka on kulunut jo 17 pitkää vuotta, niin sittenkin me yhä kärsimme sen reissun turmion tuottamia jälkiä.
Uukuniemellä 1935 (kirjoitus on omistettu Terijoen rintamamiesyhdistykselle)
Uukuniemellä huhtikuun päivänä 1935

poliisikonstaapeli

Johan Alarik Hannonen

Huomioitavaa:
1. Karjalan rykmentin 3.pataljoonan sotapäiväkirja kertoo Alarik Hannosen yllä kertomat tapahtumat samalla tavalla joten poikkeavuutta II komppanian toimilla ei ole. Myös kuvaus II komppanian radan katkaisusta Terijoen itä-puolella on mainittuna sotapäiväkirjassa.

Juho Hannonen kirjoittanut puhtaaksi alkuperäisestä tekstistä.

 

Jou 05 2014

Koululaisten kirjoituksia itsenäisyydestä, OSA 4

Itsenäisyyspäivänä 2011

 Julkaisemme tällä viikolla, itsenäisyyspäivän alla, Saaren koulun oppilaiden kirjoituksia itsenäisyydestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itsenäisyyspäivä

Suomessa vietetään itsenäisyyspäivää 6. päivä joulukuuta. Itsenäisyyspäivä on liputuspäivä. Itsenäisyyspäivänä voi laittaa lipun tankoon.

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalaudalle. Illalla voi myös katsoa linnanjuhlia. Linnanjuhliin kutsutaan Suomen kuuluisimpia ihmisiä.

Linda Rahunen, 4. lk

—–

Itsenäisyyspäivä

Heräsin aikaisin. Kuulin kuinka äiti otti kahvikuppeja kaapista. Nousin nopeasti sängystä, riisuin yöpyjaman ja laitoin vaatteet päälleni. Pesin hampaani ja juoksin keittiöön.

Äiti leipoi kakkua ja sanoi huomenta. Söin aamiaisen ja lähdin ulos. Pian isä ja siskokin heräsivät. Sisko tuli kanssani ulos. Sitten isä laittoi lipun salkoon. Myöhemmin illemmalla mummo tuli meille kahville. Äiti oli tehnyt kakusta hyvin juhlallisen. Se oli melkein valkoinen, mutta sen keskellä oli mustikoista tehty risti. Söimme kakkua ja aikuiset joivat kahvia, lapset mehua. Sitten mummo lähti kotiin. Isä sanoi, että voisi avata telkkarin, kun sieltä tulevat linnanjuhlat. Niinpä äiti avasi telkkarin. Minä laitoin päälleni valkoisen mekon ja sinisen hiusnauhan päähän. Siskoni taas laittoi sinisen mekon ja valkoisen hiusnauhan hiuksiinsa.

Linnan juhlat olivat juuri alkaneet. Siellä oli kauniita naisia ja komeita miehiä. Oli vihreitä pukuja, punaisia pukuja. Oli sinisiä laukkuja, keltaisia laukkuja. Katsoimme linnanjuhlia myöhään iltaan asti. Vihdoin äiti sanoi, että on aika mennä nukkumaan. Kun menin nukkumaan, tunsin että minulla oli hyvä mieli.

Minusta on hienoa, että Suomi on itsenäinen maa. Minusta on hyvä, että Suomi saa päättää itse asioistaan.

Lotta Berg, 4. lk

—–

Itsenäisyyspäivä

Suomi on itsenäinen maa. Se tarkoittaa, että Suomi ei ole muun maan vallassa. Minusta on hauskaa toimia juuri Suomen säännöillä, eikä muiden maiden. Suomi on ollut Venäjän ja Ruotsin vallassa. Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Minusta itsenäisyyspäivä on muistopäivä, jolloin muistellaan Suomen itsenäistymistä.

Itsenäisyyspäivä ei merkitse minulle paljoakaan, mutta muistelen toki perheeni ja sukulaisten kanssa. Kun juttelemme itsenäisyyspäivästä ja sukulaisteni menneisyydestä, tuntuu kuin samat tarinat olisivat tulossa myös minun historiaan.

Minun ukkini on ollut sodassa. Ukilla oli onnea koska hän ei saanut vammoja. Syömme aina itsenäisyyspäivä aterian mummon ja ukin kanssa. Ruokapöydässä juttelemme yleensä sodan ajasta ja tietysti Suomen itsenäistymisestä.

Ennen iltajuhlaa, lähden pyöräilemään. Illalla katson telkkarista itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Yleensä vanhempani laittavat itsensä kuntoon silloin.

Valtteri Valkeapää, 4. lk

Jou 04 2014

Koululaisten kirjoituksia itsenäisyydestä, OSA 3

Itsenäisyyspäivänä 2011Julkaisemme tällä viikolla, itsenäisyyspäivän alla, Saaren koulun oppilaiden kirjoituksia itsenäisyydestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itsenäisyyspäivä

Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä. Sitä vietetään kuudes päivä joulukuuta. Minulle Suomen itsenäisyyspäivä ei paljoa merkitse. Itsenäisyyspäivänä meillä ei mennä minnekään vaan pysytään koko päivä kotona ja nautitaan rauhasta. Silloin kukaan ei mölyä, vaan kaikki ovat hiljaisia itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Kaikki naapurit joilla on lipputanko laittavat suomen lipun salkoon, koska on itsenäisyyspäivä. Mutta aika monena itsenäisyyspäivänä minä olen ampunut ilmakolla koska ei ole paljoa tekemistä.

Itsenäisyyspäivänä meillä on aina ainakin 6-10 kynttilää. Silloin me laitamme myös jouluiset verhot.

Meillä ei tehdä paljoa mitään itsenäisyyspäivänä. Minun isovanhemmat olivat siihen aikaan sodassa. Meillä on yleensä itsenäisyyspäivänä hiljaista ja samoin myös naapureilla. Minun vanhemmat katsovat Itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta. He katsovat kun vieraat tulevat sisään ja kättelevät.

Me syömme itsenäisyyspäivänä ihan tavallista ruokaa. Minun ukolle ja mummolle itsenäisyyspäivä on tärkeä päivä, koska he muistelevat sinä päivänä sodassa olleita sukulaisia.

Akseli Muhonen, 4. lk

—–

Suomen itsenäisyyspäivä

Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä. Minun mielestäni itsenäisyyspäivä on ihan kiva, mutta jos kotona ei ole mitään tekemistä, äiti soittaa talille jos voisin vaikka mennä sinne tekemään hevosten kanssa jotain. Me saatamme paistaa jotain herkullista. Joskus ehkä mummo tai ukki tulee kylään. Myös serkut, kummit, enot ja tädit saattavat tulla.

Me juhlimme yleensä itsenäisyyspäivää kotona tai käymme hautausmaalla, koska annamme muille rauhaa ja menemme hautausmaalle koska kunnioitamme sodassa kaatuneita ja kuolleita läheisiämme. Viemme hautausmaalle kukkia ja kynttilöitä.

Suomen itsenäisyyspäivää vietetään kuudes joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi. Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin hallituksen eli Senaatin talousosaston toimesta neljäs joulukuuta, ja hyväksyttiin eduskunnassa kuudes joulukuuta äänestyspäätöksellä.

Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.

Annika Korhonen, 4. lk

—–

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä me nostamme lipun salkoon, koska vietetään itsenäisyys päivää. Itsenäisyyspäivä tarkoittaa sitä, että Suomi on itsenäistynyt Venäjästä ja nyt siis Suomi on itsenäinen maa.

Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Suomen itsenäistyminen on hieno asia. Itsenäisyys päivänä lippu nostetaan salkoon itsenäisen Suomen kunniaksi. Minun mielestäni itsenäisyyspäivä on hieno asia. Suomen sota oli kova, mutta lopulta Suomi voitti ja siksi Suomesta tuli itsenäinen maa.

Itsenäisyyspäivänä valmistamme hyvää ruokaa. Sitten me juhlimme itsenäisyyspäivää yhdessä. Itsenäisyys päivänä mummo ja ukki tulevat meille yleensä.

Annika Ratilainen, 4. lk

 

Vanhemmat artikkelit «